Miten teillä on varaa olla monta vuotta kotona pikkulapsen kanssa?

Pitää muistaa, että alkuperäiset elinkustannukset vaikuttaa myös tosi paljon. Mitä vähemmän tienasi ennen lasta, sitä helpompi on pärjätä pienemmillä tuloilla vauvankin kanssa. On tottunut nuukailemaan ja asumismenot on jo pienet.

Vaikeinta on juuri keskiluokan kynnyksellä olevilla, heillä on tilastollisesti eniten lainaa verrattuna tuloihin, usein vähän ylivelkaantuneita kun ovat ostaneet kalliin asunnon ja ehkä kaksi autoa ja mökin. Vaikka molemmat tienaisivat normaalitilanteessa yhteensä 6500e tai enemmän kuukaudessa, nikn budjetti on usein vedetty todella tiukille. Heillä tulonmenetys näkyy siis karummin, kun heillä joilla alun perinkin on kohtuulliset asumiskulut tuloihinsa nähden.

Mies tienasi niin hyvin, että pystyi maksamaan talomme lainan yksin, sekä auton rahoituksen. Toki omiakin säästöjä paloi n. 10 000e sinä aikana kun olin kahden lapsen kanssa vuosia kotona. Omilla säästöillä maksoin mm. Lasten vaatteita, omat menot, meidän talon laskuja, ruokia yms.

Saada harkintavara kelatuki.

Esikoinen syntyi, kun oltiin vuokralla, 650€/kk ja kuopuksen synnyttyä valmistui oma, 800-1000€/kk. Olin kotiäitinä 5;5v eli olivat päiväkodin alkaessa 3,5v ja juuri täyttämässä 5v. Viimeisen 6kk aikana emme lyhentäneet asuntolainaa, muulloin kyllä. Ei ollut säästöjä, elimme miehen tuloilla+lapsilisillä&kotihoidon tuella/kuntalisällä. En muista, että olisi ollut vaikeaa, toki huomattavasti niukempaa kuin vaikkapa nykyisin, kun ei tarvitse ns yhtään katsoa mitä ruokakaupasta ostaa.

Se oli valintakysymys-ja tahtotila, ei ollut pien(t)en paikka päiväkodissa, tiedän mitä se oli silloin eli 10-15v sitten ja varsinkin mitä nykyisin.

Ja tulomme osuivat jo silloin siihen haarukkaan, että maksimimaksu meni päiväkotimaksuja sitten kun se lysti alkoi+omat työmatkakuluni+evääni, suurempi vero% jne.

Ihminen tulee aika vähällä toimeen, jos vain on motivaatiota ja tahtotilaa eikä vaikkapa ole "pakkoa" shoppailla kuukausittain, matkustella, laittaa kynsiä/ripsiä/hiuksia tasaisin väliajoin jne. Tosin kampaajakäynneistä en itsekään luopunut, mutta silti.

T. 2 aikuisteinin äiti/varhaiskasvattaja

Säästössä parikyt tonnia, velaton asunto, ei miestä. Kai niillä tuilla pari vuotta pärjää, kun tekee ruuat itse eikä tuhlaile.

Menot pienemmät kuin tulot. Sillä pärjää kaikissa elämäntilanteissa. Meillä eletään miehen tuloilla. Ei ne suuret ole, mutta olemme molemmat sitä mieltä, että alle 3-vuotiasta ei laiteta päivähoitoon. Kelasta saadaan vain lapsilisät. 

Vierailija kirjoitti:

Olin säästänyt etukäteen rahaa ja asuimme silloin vuokralla. Jossain vaiheessa silti rahat loppuivat ja jouduin pyytämään mieheltä rahaa. Vaatteet ostin kirpparilta, ei matkusteltu eikä tehty isoja hankintoja.

Voi luoja, hoidit yhteistä lasta ja piti pyytää mieheltä rahaa.

Voi saatana mikä perhekuvio.

Meillä kaikki raha on yhteistä, ei meillä kummankaan tarvitse anella puolisolta rahaa, oksettaa ajatuskin. Minä (nainen) tienaan meillä enemmän, koska olen maisteri ja kovapalkkaisessa hommassa, mieheni on duunari. Ei ero meillä näy mitenkään, perheen rahat ja omaisuus ovat yhteisiä.

Ei lainaa, ei ylihintaista vuokraa, ei alkoholia, ei tupakkaa, ei kalliita harrastuksia. Noilla saa jo todella ison säästön kuluihin. 

Sitä on pakko sopeutua, kun ei ole muuta vaihtoehtoa. Työtä ei löydy. Välillä olen parhaiden joukossa ja kuulemma ihan hyvä hakija. Tällä viikolla ollut muutama työhaastattelu taas, saa nähdä kuinka käy. Välillä ollut osa-aika, määräaika, kesätöitä yms.

Nyt on parempi tilanne, kun valmistuin koulusta ja saan ansiosidonnaista opintotuen sijaan.

Ei ole säästöjä, mies maksaa suurimman osan kuluista.

Ei ole varaa olla, ellei muuteta miehen kanssa pieneen yksiöön lapsen kanssa. Siispä valitsimme lapsettomuuden.

Tienasin pikkulapsivuosien aikana vaihtelevasti 70-100t/v. Tuo riitti siihen että vaimo pystyi olemaan kotiäitinä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole varaa olla, ellei muuteta miehen kanssa pieneen yksiöön lapsen kanssa. Siispä valitsimme lapsettomuuden.

Aikamoiset elintasovaatimukset, jos vain noilla ehdoilla olisi varaa lapseen :D Kuitenkin aikalailla kaikki lapsiperheet asuvat isommin kuin pienessä yksiössä. 

Vierailija kirjoitti:

Arvovalintoja. En kuluta rahaa juuri mihinkään, en osta itselleni mitään.

Et shampoota, saippuaa tai hammastahnaa?

Pienet menot, mies töissä ja minä kotihoidontuen sijaan työmarkkinatuella koska ei ole työpaikkaa jonne palata. Tarvittaessa voitaisiin vielä luopua autosta kokonaan.

Miten AP:lla on varaa hengittää tätä jäljellä olevaa ilmaa? Voisi jonkun maksun laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Asuttiin silloin vuokralla, ja otettiin asuntolaina vasta hoitovapaan päätteeksi, kun palasin töihin kokopäiväisesti. Elettiin erittäin säästeliäästi, ei ulkomaanmatkoja, shoppailu jäihin hoitovapaan ajaksi. Tein hoitovapaalla keikkatyötä muutaman vkonlopun kuussa sairaanhoitajana.

Saman tyylistä meilläkin, jäin työttömäksi äitiysloman aikana kun koko firma lopetti, mutta sain ihan hyvät kertakorvaukset, jopa yllättävät. En ollut hoitaja, mutta tein kotoa käsin pientä työtä samalla ja itselle en osanut mitään. Mulla oli kyllä sitten äiti, joka paikkasi sitä ettei yrittäjänä ehtinyt olla lasten kanssa, tuomalla vaatetta ja tavaraa, lisäksi ostin kirppareilta tarpeeseen kaikkea mitä löytyi ja möin vanhoja käytöstä pois jääneitä samaa mukaa. 

Mies on sen verran varakas, ettei ole muutenkaan töissä käynyt reiluun kymmeneen vuoteen, joten on nyt sitten kotona muksujen kanssa. Minä sitten tienaan omat rahani toisaalla. Meillä on erilliset rahat ja omaisuudet, koska vasta reilusti päälle 30-vuotiaina tapasimme ja varallisuusero suuri, vaikke itsekään nyt persaukinen ole. Arjen menot toki jaetaan puoliski.

Olen yliopisto-opiskelija. Opinnot kestävät juuri sen aikaa vielä, että niiden jälkeen on mukava laittaa lapsi päiväkotiin. Opiskelin koko äitiysloman ja tällä hetkellä opintotuki, kotihoidontuki ja opintolaina riittävät miehen tulojen lisäksi oikein hyvin. Lisäksi käyn välillä viikonloppuisin tekemässä keikkaa. Menot on pienet joka tapauksessa niin kauan, kun toinen meistä päätoimisesti opiskelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole varaa olla, ellei muuteta miehen kanssa pieneen yksiöön lapsen kanssa. Siispä valitsimme lapsettomuuden.

Aikamoiset elintasovaatimukset, jos vain noilla ehdoilla olisi varaa lapseen :D Kuitenkin aikalailla kaikki lapsiperheet asuvat isommin kuin pienessä yksiössä. 

Tai hyvin pienet tulot.

Olin kolme vuotta kodinhoidon vapaalla. Mies kävi töissä. En ajatellut silloin rahaa, mutta myöhemmin kadutti, etten ottanut vauva lainaa. Lapsi jäi ainoaksi, ehkä juuri tästä syystä.