Lue keskustelun säännöt.
Onko yliopistossa opiskelu yksinäistä?
Kommentit (26)
Riippuu alasta. Tosin nykyään kaiken maailman ryhmätöitä on alkanut enemmän olla niilläkin aloilla, joilla aiemmin on ollut lähinnä massaluentoja, kirjatenttejä ja esseetehtäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu ihan omasta persoonasta. Kun mä opiskelin, me usein tehtiin lukutreffejä kirjastoon. Luettiin siellä ja käytiin tauoilla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu alasta. Tosin nykyään kaiken maailman ryhmätöitä on alkanut enemmän olla niilläkin aloilla, joilla aiemmin on ollut lähinnä massaluentoja, kirjatenttejä ja esseetehtäviä.
Esimerkkejä aloista?
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan omasta persoonasta. Kun mä opiskelin, me usein tehtiin lukutreffejä kirjastoon. Luettiin siellä ja käytiin tauoilla yhdessä.
Täytyy jatkaa tähän... tosin Helsingin yliopiston kirjastouudistuksen jälkeen noita pieniä kirjastoja ei kait juuri enää ole. Mulle oli tärkeä juttu se oman aineen kirjasto, jossa ol aina tuttua porukkaa.
Onko amkissa opiskelu sosiaalisempaa alalla kuin alalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli, koska vaihdoin pääainetta kesken opintojen enkä tuntenut uuden pääaineen porukasta oikein ketään. Vanhan pääaineen kavereista suurin osa lopetti yliopisto-opinnot. Olisihan sitä voinut saada uusia tuttavuuksia menemällä järjestötoimintaan mukaan mutta se ei tuolloin kiinnostanut.
Minusta oli. Olin 28v. kun pääsin joten jo vähän vanhempi opiskelija siinä vaiheessa.
Täällä saa aina neuvoksi, että liity ainejärjestöön ja osakuntaan. Minä olin iltaisin usein töissä niin tämä ei ollut minulle niin mahdollinen tapa tutustua.
Luennoilla ei tutustunut ihmisiin, eikä kukaan odottanut, että niillä ollaan sosiaalisia. Ihmiset klikkiytyi nopeasti jossain syksyn aloitustapahtumassa. Ryhmätyöt olivat tietysti hiukan sosiaalisempia, jos eivät olleet sellaisia rasittavia, että yksi on vapaamatkustaja:D
Niillä sosiaalisemmilla luennoilla tuli välillä sellaisia hyvänpäiväntuttuja, mutta muuten mielestäni yliopistolla oli tosi epäsosiaalista ja yksinäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu alasta. Tosin nykyään kaiken maailman ryhmätöitä on alkanut enemmän olla niilläkin aloilla, joilla aiemmin on ollut lähinnä massaluentoja, kirjatenttejä ja esseetehtäviä.
n
Totta varmasi, että on alakohtaisia eroja. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miten on mahdollista, että jjotkut voivat tehdä gradunsakin parityönä. Myös opinnäytetöiden ohjaamisessa on merkittäviä eroja, jopa alan sisällä.
Sinkkumies
On, jos haluaa. Ja minä haluan. Suoritan kaikki mahdolliset opinnot etänä. Minulla on ystävät jo olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On, jos haluaa. Ja minä haluan. Suoritan kaikki mahdolliset opinnot etänä. Minulla on ystävät jo olemassa.
Tämä mielestäni ei ole totta. Yliopistolla vaan on sellaisia introverttejä tyyppejä, jotka eivät vaikka juttele ja tutustu, vaikka kärsisivätkin yksinäisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ja ei ja riippuu ihan itsestä ja omista resursseista. Jos menee mukaan ainejärjestön toimintaan niin saa kavereita kyllä, joiden kanssa voi tehdä koulutehtäviä yhdessä. Jos käy vaan luennoilla niin on vaikeampi luoda ihmissuhteita. Ryhmätöitä on välillä ja sitten on kirjatenttikursseja, joilla vaan luet tenttikirjallisuuden ja menet tenttiin etkä välttämättä tapaa opettajaa ikinä. Olen jo vähän vanhempi opiskelija niin minua ei nykyään kiinnosta sosialisointi yhtään kun oma elämä on jo ns. kasassa. Mulla onkin opiskelut sellaisessa vaiheessa ettei tarvitse sosialisoida juurikaan.
Riippunee sekä alasta että omasta persoonasta. Itse opiskelin biotieteellistä alaa, ja opintoihin siis kuului paljon labratöitä. Niissä tutustui muihin (etenkin omiin työpareihin) paremmin kuin luennoilla, mutta kyllä luennoille mennessäkin ja niiltä lähtiessä vaihdettiin kuulumisia tuttujen kanssa. Parhaiten kuitenkin tutustuin muihin sillä, että menin mukaan ainejärjestötoimintaan. Suunnittelimme ja järjestimme alamme opiskelijoille monenlaisia tapahtumia ja aktiviteetteja sekä menimme mukaan isompiin tapahtumiin. Sain monta hyvää ystävää ainejärjestöaktiivien porukasta ja tapasimme kesälomankin aikana erinäisissä merkeissä. Harmi, että valmistumisen jälkeen yhteydenpito on hissukseen jäänyt, kun elämä on vienyt eri suuntiin, ja säännöllisesti olen tekemisissä enää yhden entisen opiskelukaverini kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kai se ollakin.
Itse en tällaisena, varsinkin silloin nuorempana, ujona ja tarkkailevana tyyppinä ikinä päässyt alani piireihin sisään vaikka yritinkin. Sitten opiskelu oli hyvin yksinäistä ja myös opiskelijaelämä. Kun opinnoissa oli myös muita vaikeuksia niin oma pääkoppa ei enää kestänyt ja lopetin opinnot parin vuoden jälkeen.
Käykö yli 30 v ainejärjestötoiminnoissa yleensä vai onko liian vanha teinien sekaan?
Ei yksinäistä vaan itsenäistä. Onneksi! Minä nautin etenkin etäopinnoista!
Opiskele yliopistolla, ei etänä nyt kun voi. Siellä on muitakin.
Vierailija kirjoitti:
Käykö yli 30 v ainejärjestötoiminnoissa yleensä vai onko liian vanha teinien sekaan?
Riippuu pääaineesta. Joillekin aloille tullaan enemmän suoraan lukiosta, toisille hakeutuu enemmän vähän vanhempaakin porukkaa tai niitä jotka pääsevät sisään usean välivuoden jälkeen. Ainejärjestön pj:kin on jossain joskus ollut yli 30v. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykö yli 30 v ainejärjestötoiminnoissa yleensä vai onko liian vanha teinien sekaan?
Riippuu pääaineesta. Joillekin aloille tullaan enemmän suoraan lukiosta, toisille hakeutuu enemmän vähän vanhempaakin porukkaa tai niitä jotka pääsevät sisään usean välivuoden jälkeen. Ainejärjestön pj:kin on jossain joskus ollut yli 30v. :)
Missä pääaineissa vanhempaa porukkaa? Missä pj on ollu yli 30 v?
On. En suosittele.