Onko muita vaihtoehtoja mielenterveysongelmaisille/kuntoutujille kuin klubitalot joissa istutaan vaan ja juodaan kahvia?

Opiskelu on hyvä vaihtoehto. Ennen vanhaan yliopistolla pyöri paljon mielenterveyskuntoutujia, mutta opintoaikojen rajaus on vähän rajoittanut sitä. Mun mielestä se oli hyvä systeemi. Kun olivat kuitenkin lahjakkaita ihmisiä, oli hyvä, että heillä oli mahdollisuus älyllisesti haastavaan puuhaan, jos vain jaksoivat. Jos eivät jaksaneet opiskella, pyörivät muuten vain mukana. Yleensä nyt jonkin kivan kurssin jaksoivatkin, ja oli ylipäänsä joku paikka minne poistua kotoa, käydä syömässä edullisesti ja tavata ihmisiä. On heitä varmaan edelleen yliopistoilla, vaikkei ehkä niin paljon kuin joskus ennen. Sama toiminee muillakin opintoasteilla. Jos valitsee opinnot, jotka eivät ole liian raskaat omaan jaksamiseen nähden, voi saada tutkinnonkin kokoon.

Minulla kävi tuuri eräässä vaiheessa elämää, kun olin toipumassa masennuksesta enkä olisi luultavasti jaksanut mitään kokopäivätyötä enkä varsinkaan hakea uutta työtä, sain mahdollisuuden suorittaa opettajan pedagogiset opinnot työttömyyskorvauksella. Ne oli tarkoitus suorittaa vuodessa, 60 op, eivätkä olleet siihen nähden mahdottoman raskaita. Minulla jäi pari suoritusta roikkumaan seuraavaan vuoteen, mutta lopulta sain ne kokoon kun työskentelin jo opettajana. Eli opinnoistani on myös hyötyä työelämässä, mutta ennen kaikkea ne olivat siinä elämäntilanteessa sopivaa tekemistä. Tutustui kivoihin ihmisiin ja oli päivissä sisältöä mutta ei liian raskasta. Auttoi palaamaan normaalielämään.

Mikä on klubitalo? Aikoinaan ollessani vielä opiskelijaterveydenhuollon piirissä ja pahasti alamaissa minut vinkattiin paikkaan, jossa järjestettiin mukavaa tekemistä mielenterveyden ongelmista, yksinäisyydestä ym. kärsiville. Kuntouduin vauhdilla, kun parin tapaamisen jälkeen totesin, että minulla on pääkopassa kaikki hyvin. Oli siellä tapaamisissa sen verran erikoista väkeä, että totesin olevani sittenkin aivan normaali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Työ on paras lääke." Kuka palkkaa esim. mielenterveydellisistä syistä eläkkeellä olevan, kun terveilläkin on vaikeuksia työllistyä?

Eikä ilmeisesti olisi eläkkeellä, jos olisi työkykyinen.

Osa haluaa tehdä töitä eläkkeestä huolimatta ja osa laitetaan eläkkeelle vaikkei edes pyydetä

Jos ihminen haluaa tehdä töitä eläkkeellä (palkallinen työ), niin hän on ilmeisesti työkykyinen. Vai onko niin, että haluaa mutta ei kuitenkaan kykene.

Moni työkyvyttömyyseläkeläinen pystyy tekemään rajatusti osa-aikatöitä ainakin silloin kun sairaudessa on meneillään vähän parempi jakso. 

Ketä oikeasti kuntouttaa istuminen muiden kanssa hiljaa ja kahvin juonti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnteko (+harrastukset) on paras lääke kaikkiin mielen häröilyihin. Fakta.

Entä jos ei pysty 8 h:n työpäiviin? Eikä kaikkiin töihin?

Yksi työ varmasti riittää ja osa-aikaista työtä on olemassa. Vapaaehtoistyöstäkin voi aloittaa. Mut työnteko pelasti, vaikka olin vuosikaudet kuvitellut, ettei musta ole työelämään ollenkaan. Työssä saa onnistumisen kokemuksia ja tutustui ihmisiin eli työkavereihin ilman väkinäistä tutustumista, jossa pitäisi miettiä, mitä mulla on annettavana ja kelpaanko.

Vierailija kirjoitti:

Ketä oikeasti kuntouttaa istuminen muiden kanssa hiljaa ja kahvin juonti?

On sekin parempi kuin makoilla kotona ilman mitään tekemistä. Siinä saa edes jotain rytmiä päiviin, tapaa muita ihmisiä ja voi kokea olevansa osa jotakin yhteisöä. 

Mikä estää tekemästä vapaaehtoistöitä vaikka siellä klubitalossa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketä oikeasti kuntouttaa istuminen muiden kanssa hiljaa ja kahvin juonti?

On sekin parempi kuin makoilla kotona ilman mitään tekemistä. Siinä saa edes jotain rytmiä päiviin, tapaa muita ihmisiä ja voi kokea olevansa osa jotakin yhteisöä. 

Entä jos ei jaksa, muttei halua olla yksinkään? Minne mennä?

Vierailija kirjoitti:

Ketä oikeasti kuntouttaa istuminen muiden kanssa hiljaa ja kahvin juonti?

Ymmärryksesi vaikeista mielenterveysongelmista vaikuttaa pahasti puutteellisilta. Johonkin paikkaan meneminen, hiljaa ryhmässä istuskelu ja kahvin juonti on monelle mielenterveyskuntoutujalle oikein hyvä alku, ja valitettavasti on myös niitä, joista ei ole sen enempään. 

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveyskuntoutujat pitää kouluttaa psykiatrian lääkäreiksi ja hoitajiksi kun he ovat jo valmiiksi kokemusasiantuntijoita.

Eikö ne yleensä oo jo niitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketä oikeasti kuntouttaa istuminen muiden kanssa hiljaa ja kahvin juonti?

On sekin parempi kuin makoilla kotona ilman mitään tekemistä. Siinä saa edes jotain rytmiä päiviin, tapaa muita ihmisiä ja voi kokea olevansa osa jotakin yhteisöä. 

Onnistuit sitten tunkemaan kaikki mahdolliset kliseet kahteen lauseeseen. Vielä kun olisi makoilla-sanan kanssa ollut sohva eikä koti ja veronmaksajat mainittu, niin olisit saanut täydet pisteet.

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksia vois varmaan mennä jututtamaan vanhustentalolle? Iltapäiväkerhoihinkin voisi päästä lasten kanssa puuhastelemaan (jos selviät taustantarkistuksesta)? Kunta voisi palkata johonkin ulkopuuhasteluun nimellisellä palkalla osa-aikaiseksi? Aika monta paikkaa tulee kyllä omaan mieleeni, josta voisi ainakin kysyä.

Kirjoita googleen "vapaaehtoiseksi" ja paikkakuntasi nimi, niin tulee hyviä vaihtoehtoja. Esimerkiksi Punaisella ristillä ja Diakonissalaitoksilla tarvitaan vapaaehtoisia, esim. vanhuksille juttukaveriksi tai jollekulle saattajaksi vaikka silmälääkärireissulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketä oikeasti kuntouttaa istuminen muiden kanssa hiljaa ja kahvin juonti?

Ymmärryksesi vaikeista mielenterveysongelmista vaikuttaa pahasti puutteellisilta. Johonkin paikkaan meneminen, hiljaa ryhmässä istuskelu ja kahvin juonti on monelle mielenterveyskuntoutujalle oikein hyvä alku, ja valitettavasti on myös niitä, joista ei ole sen enempään. 

Tässä varmaan katsottiin sosiaalisten tilanteiden pelon tai masennuksen näkökulmasta

Vierailija kirjoitti:

Ketä oikeasti kuntouttaa istuminen muiden kanssa hiljaa ja kahvin juonti?

Sehän riippuu henkilön kunnosta. Jollekin voi olla kamalan korkea kynnys vain saada itsensä liikkeelle kotoa. Ei jaksa lähteä edes normaaleihin harrastuksiin ihmisten ilmoille. Toki on varmasti nöyryyttävää jos tuollaista tyrkytetään melkein työkykyiselle, mutta silloin ihmisen tulisi jo itse oma-aloitteisesti ottaa omaa kuntoutumista käsiinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketä oikeasti kuntouttaa istuminen muiden kanssa hiljaa ja kahvin juonti?

Ymmärryksesi vaikeista mielenterveysongelmista vaikuttaa pahasti puutteellisilta. Johonkin paikkaan meneminen, hiljaa ryhmässä istuskelu ja kahvin juonti on monelle mielenterveyskuntoutujalle oikein hyvä alku, ja valitettavasti on myös niitä, joista ei ole sen enempään. 

Mielenterveysongelmaiset eivä ole idi ootteja. Toki on niitäkin jotka ovat ahdistuneita ja linnoittautuneet kotiinsa joten jonnekin lähteminen on ihan hyvä alku, mutta sanavalintasi niputtaa kaikki mt-ongelmaiset ressukoiksi.

Osa uskalla mennä edes paikalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksia vois varmaan mennä jututtamaan vanhustentalolle? Iltapäiväkerhoihinkin voisi päästä lasten kanssa puuhastelemaan (jos selviät taustantarkistuksesta)? Kunta voisi palkata johonkin ulkopuuhasteluun nimellisellä palkalla osa-aikaiseksi? Aika monta paikkaa tulee kyllä omaan mieleeni, josta voisi ainakin kysyä.

Kirjoita googleen "vapaaehtoiseksi" ja paikkakuntasi nimi, niin tulee hyviä vaihtoehtoja. Esimerkiksi Punaisella ristillä ja Diakonissalaitoksilla tarvitaan vapaaehtoisia, esim. vanhuksille juttukaveriksi tai jollekulle saattajaksi vaikka silmälääkärireissulle.

https://vapaaehtoistyo.fi/fi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketä oikeasti kuntouttaa istuminen muiden kanssa hiljaa ja kahvin juonti?

Ymmärryksesi vaikeista mielenterveysongelmista vaikuttaa pahasti puutteellisilta. Johonkin paikkaan meneminen, hiljaa ryhmässä istuskelu ja kahvin juonti on monelle mielenterveyskuntoutujalle oikein hyvä alku, ja valitettavasti on myös niitä, joista ei ole sen enempään. 

Mielenterveysongelmaiset eivä ole idi ootteja. Toki on niitäkin jotka ovat ahdistuneita ja linnoittautuneet kotiinsa joten jonnekin lähteminen on ihan hyvä alku, mutta sanavalintasi niputtaa kaikki mt-ongelmaiset ressukoiksi.

Niinpä! Miksi heitä aliarvioidaan ohjaamalla tällaisiin paikkoihin? Pahimmallaan moneen samanlaiseen paikkaan putkeen, kuka mt-ihminen jaksaa samaa toistoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketä oikeasti kuntouttaa istuminen muiden kanssa hiljaa ja kahvin juonti?

On sekin parempi kuin makoilla kotona ilman mitään tekemistä. Siinä saa edes jotain rytmiä päiviin, tapaa muita ihmisiä ja voi kokea olevansa osa jotakin yhteisöä. 

Onnistuit sitten tunkemaan kaikki mahdolliset kliseet kahteen lauseeseen. Vielä kun olisi makoilla-sanan kanssa ollut sohva eikä koti ja veronmaksajat mainittu, niin olisit saanut täydet pisteet.

Puhe on vakavasti sairaista ihmisistä, jotka on niin huonossa kunnossa että istuskelee vaan hiljaa kahvikupin äärellä vaikka tarjolla on juttuseuraa ja monenlaista tekemistä. Kuvitteletko oikeasti, että sellaiset ihmiset on kotona jotain energisiä tehopakkauksia? 

Tiedoksi vaan, että olin itse joskus vuoden saikulla mielenterveysongelmien takia. Pahimpina aikoina en tehnyt juurikaan muuta kuin makoilin sängyssä silmät kiinni ja kävin vessassa. Joskus söin kaupan mikroaterioita suoraan jääkaapista, kun en jaksanut lämmittää niitä mikrossa, ja joskus paastosin koko päivän kun en vaan saanut itseäni keittiöön asti hakemaan ruokaa. Sängyn vierellä oli aina vesipulloja, jotten joutuisi kärsimään janosta kun voimat oli vähissä.

Voin olla väärässä, mutta luulen ymmärtäväni mielenterveysongelmaisia ja klubitaloja paremmin kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Missä klubitalossa käytetään paljon aikaa turhanpäiväiseen istuskeluun? Tietääkseni lubitalojen ideana on laittaa kävijät tekemään paljon töitä, koska työnteko on väylä kuntoutumiseen. 

Mitä töitä siellä on paljon? Tiedän, että porukka tekee yhdessä ruokaa ja siivotaan yhdessä. Kotona voi tehdä kukin myös ruokaa ja siivota.

Tietysti on hyvä, että tapaa muita ihmisiä. Mutta en tiedä onko kovin mieltä kohottavaa olla toisten masentuneiden seurassa.