Viimeisen 2,5 vuoden aikana olen käynyt läpi..

- Avioeron lasteni isästä ja 13 vuoden suhteesta.
- Lasten lähihuoltajaksi ryhtymisen.
- Lasten kanssa uuteen asuntoon muuttamisen
- Toisella lapsella diagnosoitiin autismi
- Samaisen lapsen mielenterveysongelmien kanssa elämisen
- Koira joka oli minulla 10 vuotta kuoli
- Lopetin työssäni ja aloitin opiskelun

Päivät menee jotenkuten mutta öisin koen ahdistusta. Herään ja tuntuu etten edes tiedä kuka enää olen. Kun muistan mitä kaikkea on tapahtunut niin mietin että miksi, en kuvitellut elämän menevän näin. Koska keho ja mieli voi tottua kaikkiin muutoksiin, jotka on näin isoja? Ei varmaan kukaan osaa sanoa, mutta tuntuu että olen täysin kadoksissa juuri nyt… vanhaa elämääni ei enää ole.