kun mikään ei riitä?

Miten jotkut köyhät jaksaa vaatia aina vain enemmän? 

Sukulaiseni asuu helsingissä vähän alta 50 neliön kaksiossa yhdessä miehensä ja lapsensa kanssa. Lapsi on 1,5v. Siitä asti kun rupesi tätä lasta odottamaan on saatu kuulla valitusta kämpän pienuudesta. Kaupungilta on haettu isompaa asuntoa ja räyhätty toimistolle kun pystyvät tarjoamaan vain eioota. Tyypillä on tietysti lisäksi todella alhainen maksimivuokra, alle 700e pitäisi saada isompi asunto. 

Minusta asunto on ihan sopivan kokoinen. Heillä vain on liikaa tavaraa. Esimerkiksi kirjahyllyjä on kolme täynnä kaikkea rompetta. Makuuhuoneessa on sänkyjen lisäksi kaksi yöpöytää ja lipastoa. Siis se tavaran määrä on aivan mahdoton. 

He ovat kyllä köyhiä. Mies ei pysty tekemään töitä ja äiti hoitaa lasta kotona. Yrittävät uutta lasta (kuulemma kaupungilta irtoaisi silloin isompi asunto!). Tietysti olen pahoillani heidän tilanteestaan, mutta miten voi jatkuvasti vaatia enemmän? En tiedä, kehtaisinko itse olla katkera yhteiskunnalle, ovat saaneet kuitenlon niin paljon. Missä kiitollisuus? Onko realiteetit todella niin hukassa, että voidaan vaatia yhteiskunnalta kivan kokoista asuntoa perheelle pääkaupungista alle 700e? Vai onko tuo asunto sitten mukamas liian pieni?