Tulipa mieleen eräs tapaus kun puutuin eläinten huonoon kohteluun

Olin töissä eläintenhoitajana ja haimme hoitoon eläimiä paikasta missä eläimet olivat huonoissa oloissa eikä niillä ollut ruokaa eikä vettä, ulostetta ja virtsaa oli ympäriinsä ja eläimet saivat holtittomasti lisääntyä. Asuivat vanhassa navetassa. Jouduimme yhden tiineenä olevan eläimen lopettamaan.

Tein eläinsuojeluilmoituksen kun suututti niin paljon. Kerroin työkaverilleni (joka oli kanssani hakemassa eläimiä) kun yhdessä olimme puhuneet että täytyy tehdä ilmoitus.
(Tässä välissä pahoittelen kappalejaon puuttumista kun kännykällä kirjoitan.)

Sana levisi työkavereille ja pomollemme ja kaikki olivat sitä mieltä että tein oikein ja kertoivat että ilmoitus olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten kun ensimmäisiä kertoja sieltä paikasta haettiin eläimiä. Itse kävin siellä vasta ensimmäistä kertaa.

Pomo soitti yhtenä aamuna samalla viikolla ja selitti: "Se eläintenomistaja on tulossa käymään. Oli hyvin vihainen. Mun oli pakko kertoa että sinä teit sen ilmotuksen."

Olin ihan paniikissa. Työkaverit rauhoittelivat ja sanoivat että "ei se mitään tee". Sitten yhtäkkiä kesken eläinten ruokinnan näimme työkaverin kanssa sen eläintenomistajan ja hänen vaimonsa. Iski paniikki. Työkaveri kuiskasi mulle: "Nyt juostaan. Sillä on haulikko!"
Juoksimme läheisen rakennuksen sisälle ja odottelimme siellä jonkun aikaa. Soitin sitten kahvion työntekijälle joka sitten ilmoitti kun se eläintenomistaja oli poistunut. Olin aika peloissani vaikkei sitä ihmistä enää sen jälkeen näkynyt.

Niin hurjalta kuin kuulostaakin, tämä juttu on tosi. (Silloiset työkaverini varmaan tunnistavat minut tästä.)