Koskahan joku näkisi minussa jotain kaunista ja hyvää?

up

Pitääks meidän perustaa joku löydä kaveri-juttu :) Luin jotain kirjaa missä päähenkilön paras ystävä tuli spontaanisti aina aamuisin kahville viereisestä talosta, päähenkilö ruokaohjelmassa työskentelevä nainen joka rakastaa leipomista ja asuu kauniissa talossa. Ahh, jos itselläkin olis ystävä joka tolleen kyläilis niin voisin leipoa vaikka joka päivä... Tai jos olis joku joka ilahtuis kun vaan poikkeaisin käymään! Nykyään pitää kaikki olla niin suunnitelmallista...

Perustetaan vain. =)

Miksi olet huonossa suhteessa?

Ai niin. Ne lapset.

YouTubessa oli joku parodia noista fb-päivityksistä. Äiti kirjoitteli hienoja päivityksiä siitä mitä kaikkea hienoa muka on miehen ja lapsen kans tehnyt. Samalla tiuski lapselle ja miehelle kun häiritsivät äidin koneella oloa. Ei ne päivitykset kerro totuutta ihmisen elämästä. Sama juttu joidenkin blogien kanssa. Mistä voit tietää mitä se arki oikeasti on.

[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:07"]Perustetaan vain. =)
[/quote]Laitetaan mietintään miten tän vois toteuttaa. Tää ei oo ainoa ketju jossa äidit on kaipailleet kavereita.

Mä lähdin koko fb:stä pois kun tuli niin paha mieli kun tuli verrattua omaa elämää muiden elämään. ennen fb:tä olin ihan onnellinen vaikka olenkin hyvin yksinäinen eikä ole mitään kavereita. Mutta fb sai kaipaamaan niitä kaverin kanssa brunsseja tai ostosreissuja tai kehuja jne. Eli aiheutti minulle huonoa oloa ja alemmuudentunnetta asioista, joista ilman fb:tä en sellaista tuntenut. Joten poistin itseni fb:stä ja nyt olen taas tyytyväinen erakko :D

[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:21"]

Mä lähdin koko fb:stä pois kun tuli niin paha mieli kun tuli verrattua omaa elämää muiden elämään. ennen fb:tä olin ihan onnellinen vaikka olenkin hyvin yksinäinen eikä ole mitään kavereita. Mutta fb sai kaipaamaan niitä kaverin kanssa brunsseja tai ostosreissuja tai kehuja jne. Eli aiheutti minulle huonoa oloa ja alemmuudentunnetta asioista, joista ilman fb:tä en sellaista tuntenut. Joten poistin itseni fb:stä ja nyt olen taas tyytyväinen erakko :D

[/quote]

Sama täällä!

Sitten kun sä alat itsessäsi näkemään kaunista ja hyvää :)

Ehkä viestität ystävillesi, että et kaipaakaan mainitsemiasi asioita? Oletko kertonut heille, mitä toivoisit? Oletko itse mennyt muffinssien kanssa yllätyskäynnille ystäviesi luokse? Mulla on yksi ystävä, joka vuosien ajan antoi ymmärtää, että hän viihtyy parhaiten vain oman perheensä kesken. Jo opiskeluaikoina hän viihtyi paremmin yliopiston kirjastossa kuin muiden kanssa erilaisissa tapahtumissa. Mikä tietenkin on ihan ok, mutta ei kukaan olisi osannut edes ajatella, että tämä ihminen sitten yks kaks haluaisikin osallistua kaikkeen. Alussa häntä kutsuttiin mukaan, mutta milloin milläkin syyllä ei lähtenyt (ei ollut aikaa, ei ollut rahaa, oli sopinut jotain muuta jne). Joten muut lakkasivat kutsumasta. Oli ihan sattumaa, että hän kerran tuli maininneeksi kaipaavansa sosiaalista elämää. Kysyinkin, että miksi ihmeessä hän ei kertonut aikaisemmin.

[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 12:10"]

Miksi olet huonossa suhteessa?

Ai niin. Ne lapset.

[/quote]

Samaa ihmettelen.

Ei menekään. Mä kaipaisin myös todella paljon tuollaisia ihmisiä. Mä tykkään huomioida muita ja musta olis aivan ihanaa, jos olis kaveri kenen luo mennä muffinssikorin kanssa.

Samat ajatukset täällä. Kehun itse paljon muita koska olen aidosti sitä mieltä ja se vaan pääsee suustani. Monesti ihminen näyttää kauniilta tai on leiponut tai muuta. Voisimmeko olla ystäviä?

Hei ap! Facebookissa kannattaa lueskella ihmisten päivityksiä vähän kriittisesti. Sinne harvoin kerrotaan jos on jotain ikävää sattunut ja usein nämä kehujen, rakkauden ja ihanuuden korostajat ovat kaikkea muuta kuin onnellisia elämässään, miksi muuten se olisi niin tärkeää jakaa heti facebookissa kaikkien nähtäville.

Sinä olet varmasti hyvä äiti ja sinulla on varmasti kaunis koti jne :)

Olen kaunis, saan paljon kehuja ja kavereita on liikaakin. Koti on hieno. MUTTA olen todella huonossa kunnossa psyykkisesti enkä jaksaisi elää mutta sitäpä en kirjoita facebookkiin. Että ikinä ei voi tietää mitä toisten elämässä tapahtuu. T: vaimo, äiti

[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 10:28"]

Hei ap! Facebookissa kannattaa lueskella ihmisten päivityksiä vähän kriittisesti. Sinne harvoin kerrotaan jos on jotain ikävää sattunut ja usein nämä kehujen, rakkauden ja ihanuuden korostajat ovat kaikkea muuta kuin onnellisia elämässään, miksi muuten se olisi niin tärkeää jakaa heti facebookissa kaikkien nähtäville.

Sinä olet varmasti hyvä äiti ja sinulla on varmasti kaunis koti jne :)

[/quote]

Tuskin he valehtelevat kuitenkaan? En minä koe tuollaista, eikä se oikein enää auta että joku pitäisi vain kulisseja yllä. Mitä sitten? Jos jollain meneekin seinien sisällä huonosti, niin silti joku tuo hänelle muffinsseja kotiovelle. Minulle ei. Ap.

Ehkä sun läheisesi on kuin mä? En uskalla tehdä mitään noista, koska mut on lapsesta asti opetettu uskomaan, että kaikki mitä mä teen, on väärin. Pelkään niin paljon epäonnistumista ja itseni munaamista, etten missään nimessä uskaltaisi tehdä jotain tuollaista spontaania. Jos teen jotain, niin taas joku nauraa mulle tai alkaa valittamaan. :( Olen siis muiden silmissä kylmä ja etäinen ihminen. En vaan osaa muuttua ja alkaa elämään omalla tavallani. Pelkään sitten menettäväni ne viimeisetkin kaukaiset ihmissuhteet. Vaikka taitaa ne näinkin kaikota...