Mitä tarkalleen ottaen tarkoitetaan kun sanotaan perhoskoiralla olevan "luonnetta"? Ärhäkkyyttä, aggressiivisuutta, itsepäisyyttä, energisyyttä..?

Eikö kukaan osaa kertoa?

Millaisia nämä ovat luonteeltaan? Millainen sinun papillonisi/phalenesi on?

Aloittaja jatkaa. Mielestäni tuo sanonta "koiralla on luonnetta" on tosi ärsyttävä. Ja epämääräinen. Tuntuu ettei puhuja itsekään tiedä mitä sillä tarkoittaa.

Rotu kiinnostaa, mutta toivoisin lisätietoja perhosten luonteista, hyvää ja huonoa :)

Ehkä sillä yritetään kertoa että vaikka koira on pieni, se ei ole pehmolelu vaan vaatii koulutusta jotta ei rähise ja räkytä?

Tarkoittaa sitä, että räksyttää kovasti ja myös isommille koirille. Ei mun makuuni.

Onko perhoskoirissa ärhäkkyyttä synnynnäisesti, vai tuleeko niistä ärhäköitä ellei niitä kohdella johdonmukaisesti? Perhosillahan on vahva maine räksyinä ja räkyttävinä pikkunäpsijöinä.

Pari tapaamaani ovat kyllä olleet ihan kivoja koiria, joskus jonkun räkyttäjänkin olen kyllä tainnut nähdä.

Samaa sarjaa kuin ”suuri koira pienessä paketissa”, eli ärsyttävä aggressiivinen pelkoräksyttäjä jonka kaltaista käytöstä pidettäisiin ongelmakoiran käytöksenä jo keskikokoisella koiralla, puhumattakaan isoista rodulta.

Ai tuommoisiako ne ovat. Pelkoaggressiivisuus on vihoviimeinen juttu mitä koiralta toivon. Onko arkuus ja pelokkuus hyvinkin yleistä näissä roduissa? Ovatko tervepäiset ja tasapainoiset vain pieni vähemmistö?

Perhostenhan Pitäisi olla rotumääritelmän mukaan rohkeita. Papillonithan olivat joskusnparikymmentä vuotta sitten hyvin suosittuja, ovatkohan koirien luonteet menneet jo silloin pilalle.

Supersuosio ei ole kyllä ikinä tehnyt hyvää millekään rodulle.

Ei luonne välttämättä ole sen kummempi kuin ennenkään, mutta nykyään vaan enemmän sellaisia omistajia jotka ei viitsi sitä pikkukoiraa kouluttaa eikä sosiaalistaa. Kun se on vaan niin söpö ja helppo ottaa kainaloon tarvittaessa, turha opettaa käyttäytymään.

Vierailija kirjoitti:

Ai tuommoisiako ne ovat. Pelkoaggressiivisuus on vihoviimeinen juttu mitä koiralta toivon. Onko arkuus ja pelokkuus hyvinkin yleistä näissä roduissa? Ovatko tervepäiset ja tasapainoiset vain pieni vähemmistö?

Eivät pääsääntöisesti, en uskoisi kaikkea mitä joku keksii netissä sanoa ilman perusteluita ja taustatietoja.

Lapsuuden kodissa oli papillon tyttö. Se oli oikein mukava ja leikkisä koira. Ei lainkaan ärhäkkä, eikä juuri kyllä haukkunut. Se oli hyvin seurallinen ja aina ihmisten kanssa. Jos katsottiin TV:ta, niin se istui TV:n edessä ja katseli meitä. Tuli suihkuun, saunaan, nukkui sängyssä peiton alla ja luikahti jalkojen välistä pihalle, kun lähti ovesta ulos. Pihalla se sai ihme hepuleita ja juoksi ympyrää. Opetettiin sille paljon temppuja ja se oppi ihmisten ja tavaroiden nimet. Yksin ollessaan se taisi tylsistyä kun järsi pikkutavaroita, kuten kyniä, silmälasit ja kenkien nauhoja. Hypätä se ei osannut ja myöhemmin kävi ilmi, että sillä oli löysä lonkka -tjsp, en muista ihan tarkkaan enää.

12 vielä: Tuosta on siis aikaa kohta 30 vuotta. Meidän koira oli luonteeltaan tosi mutkaton, eikä sen kanssa ollut muita ongelmia kuin se satunnainen järsiminen. Eikä sekään nyt iso ongelma ollut. Lähinnä nauratti, no ne silmälasit tietty harmitti. En tiedä yhtään minkä luonteisia muut papillonit on ja millainen rotu on nykyisin, mutta usein olen huomioinut että millainen omistaja -sellainen koira.

Kiitos kaikille kokemuksista! Löytyykö lisää ?

Sellainen parin kilon kokoinen terävähampainen kirppu jahtaamassa sinua. Ei kiva 🙄

Huonoa koulutusta.

Yleensä isokokoiset mammat ottaa pikkukoiria eikä jaksa  opettaa niitä .

Aggressiivisia kaikkea pelkääviä otuksia vaan tulee.

Kivoja koiria.