Sektioäidit
Niin elikkäs tämmöinen askarruttaa mieltäni kovin..esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla huomaamatta jääneen (ja alunperin normaalien synnytyssuppareiden johdosta repeämään alkaneen) eteisistukan vuoksi 2 vuotta sitten.Nyt rv 36+1 ja tähtäimessä olisi tällä kertaa aivan normaali alatiesynnytys.
Nyt lasketun ajan lähestyessä vaan koko ajan enemmin pelottaa miten vanhat leikkausarvet tulevat käyttäytymään ja kestämään kyseistä tilannetta...?Neuvolalääkärikin kun erittäin mieltä rohkaisevasti tuumasi että kaikki mahdollisuudet siihen että alasynnytys onnistuu ovat olemassa,mutta sen täytyy sujua kuin liukuhihnalta ilman mitään viivästyksiä (muuten joutuu leikattavaksi samantien).. (?!) Tämä tuntuu vaan jotenkin mielestäni niin ylioptimistiselta ottaen huomioon että olen periaatteessa ns.ensisynnyttäjä,ja käsittääkseni tällöin hyvinkin pitkäkestoiset synnytykset ovat enemmin sääntö kuin poikkeus...Eli jos löytyy saman kokeneita tai tällä hetkellä samassa tilantessa olevia äitejä,niin laittakaa ihmeessä viestiä tulemaan,ja kertokaa kokemusistanne.Kiitos jo etukäteen.
:)
Kommentit (24)
Toinen viestisi selvensikin miksi lääkäri puhui siitä, että kaiken on sujuttava täydellisesti ettet joudu sectioon.
Tulet olemaan erityisseurannassa synnytyksen aikana taustasi takia, ja sehän on vain hyvä asia! Luota sekä omiin tuntemuksiisi ja kipuihisi että henkilökunnan ammattitaitoon. Jos leikkauspäätös tehdään, se tehdään todennäköisesti hyvissä ajoin ja leikkaus saadaan tehtyä rauhallisesti. Yleensä synnytystapa-arviossa tehdään suunnitelma, miten edetään, joten sen jälkeen olet jo viisaampi.
Omalla kohdallani kummankin section syynä on ollut lapsen sydänäänten heikkeneminen. Toisessa synnytyksessä pääsin 7 senttiin ennen hieman yllättävääkin leikkauspäätöstä - ongelmista ei oltu sanottu meille mitään. Oma päätelmäni on, että koska synnytys oli käynnistetty ja taustalla oli jo yksi viime hetken hätäsectio josta sain hieman pelkojakin, niin synnytyshenkilökunta halusi ottaa "varman päälle".
Kolmas onkin todennäköisesti taas sectio. Tosin siitäkin joku lääkäri voi olla valmis keskustelemaan. En tiedä, onko minulla kuitenkaan halua lähteä riskeeraamaan omaa ja vauvan terveyttä saadakseni kokea alatiesynnytyksen. Sen näkee myöhemmin (nyt rv 11).
niinhän se taitaa mennä että kolmonen syntyy jo automaattisesti sektiolla,tai näin mulle on kerrottu.Ei enää riskeerata siinä kohtaa kohdun kestävyyttä..jos vaan tämän vauvan saan kunnialla tähän maailmaan,niin mun lapsien tehtailut ovat kyllä sitten tässä..ei varmaan hermot kestäisi enää tällaista jatkuvaa jännittämistä.
Lapsen sydänäänten katoaminen/heikkeneminen on kyllä yksi kaikkein pelottavimmista tilanteista,sama kävi esikoisemme kohdalla,tosin ensin meille sanottiin käyräkoneessa olevan häikkää,ja uuden koneen toimivuudesta ei ehditty ees saada selvää,kun oltiin jo leikkurissa.
Epäselväksi jäi koneistako se johtui vai heikkenikö ne jossain välissä,jokatapauksessa 9/10 pisteen tyttö syntyi,joten hyvässä kunnossa oli kaikesta huolimatta.
Mulla jäi tuosta kokemuksesta jostain syystä leikkausta kohtaan negatiiviset tuntemukset,vaikka se olikin ehdottoman pakollinen siinä tilanteessa..
Etenkin kun muut hoitivat vastasyntyneitään ja lähtivät vuoroillaan kotiin,ja itse ei edes omaa lasta pystynyt vierelle nostamaan,kun kyljen kääntäminenkin sattui niin paljon että itku meinasi tulla...
En siis missään nimessä usko että alasynnytys olisi todellakaan sen helpompi,mutta ainakin luonnollisempi ja turvallisempi..
Toivottavasti saan sen kontrollin jälkeen mielenrauhan ja uskallan rennosti vaan odottaa mitä aika tuo tullessaan,ja luottaa että kaikki sujuu hyvin.
Niin vielä siitä,ettei minullakaan olisi minkään näköistä halua kokea alatiesynnytystä vaan kokemuksen takia...mutta sektiosta toipuminen 2-vuotiaan ja vastasyntyneen kanssa...mies kotona korkeintaan 2 viikkoa kotona alussa,tämän jälkeen kaikki kantamiset yms.kolmanteen kerrokseen kotiin...aika mahdotonta,kun tuoreessa muistissa on kuin helposti se leikkaushaava todellakin voi revetä/vahingoittua.Tietty perinteisessä tavassa on myös riski pitkään toipumisaikaan jos huonosti käy,mutta sektion jälkeen se on satavarmaa.
Itse sektio sujui ongelmitta,ja haava on päällisin puolin todella siro,mutta silloin sektiosta toipuessani ilmeisesti reväytin pari tikkiä kun menin hölmöyksissäni kantamaan liian pian vauvaa autokaukaloineen.Ihon alle ilmestyi semmoinen terävä "piikki" joka tuntui aina tietyissä asennoissa sellaisena viiltävänä kipuna.Siihen että haava oli täysin kivuton ja parantunut kesti kaikkineen lähes 6kk.
Nyt tämän odotusajan kuluessa esikoista nostellessani sama vanha paikka on pariin otteeseen kipeytynyt uudestaan ja tätä on kestänyt noin 3 päivää kerrallaan.Juuri näiden tietojen jälkeen lääkärini tuon kommentin lausuikin.
Esim. liian pitkään jatkuva supisteluvaihe saattaa rasittaa liikaa normaalia heikompia kohtia,ja tämä voi johtaa pahimmillaan kohdun repeämiseen.
Synnytystapa kontrollini on ensi maanantaina,jotta toki otan asian siellä puheeksi myös.
Tämä on siitä hankala tilanne,että tosissaan tahtoisin tämän lapsen synnyttää perinteisesti,enkä mistään hinnasta haluaisi uudelleen leikkauspöydälle,mutta tiedän kun synnys käynnistyy,olen täysin paniikissa ja kireä kuin viulunkieli,enkä pysty ajattelemaan muuta kuin että jos kohtu repeää kesken synnytyksen,niin sekä vauva että minä ollaan todella vaarassa....että ei mitään ennakkopaineita..