Sektioäidit

että se haava pääsi repeämään. No, eiköhän ne saa ultralla sitä tutkittua, että miten kestää. Kyllä itsekin pelkäsin sitä toista sektiota, mutta onneksi sitten sainkin synnytettyä alateitse toisen lapsen. Toivottavasti tämä kolmaskin syntyy alakautta. Sektion jälkeen olin minäkin pitkään kipeä. Meni myöskin yli puoli puoli vuotta, että haava parani ja oli kivuton. Osittain tunnoton on vieläkin.

Jos sektioon joudut, niin toivottavasti saat hoitoapua. Toisaalta, moni kertoo, että suunnitellusta sektiosta toipuu nopeammin? Miten sitten onkaan...

Tsemppiä kuitenkin!!

Niin,tässä tilanteessa täytyy vain odotella mitä tulevaisuus tuo tullessaan.Tämä että pääsin keskustelemaan asiasta ja lukemaan muiden kokemuksista auttoi jo huimasti mielialaan... :)

Sen kontrollin jälkeen olen jo paljon fiksumpi asian suhteen,mutta en ehkä olisi osannut oma-aloitteisesti niin tarkasti alkaa siellä tenttaamaan mun seurantaa yms. synnytyksen aikana,kuin nyt aion.

Pitää kuitenkin muistaa että menen tuohon samaiseen sairaalaan tälläkin kertaa,missä ei viimeksi edes eteisistukkaa osattu etukäteen huomata (kävin kuitenkin vielä 26 viikolla ultrassa)..että meinaan jo siitä hyvästä vaatia kaiken mahdollisen hoidon ja huomion mitä on saatavilla.

Synnärillä vaan hoitajat huuli pyöreenä kauhisteli kuin tämmöistä voi tapahtua...no onneksi loppu hyvin kaikki hyvin ekalla kerralla,ja täytyy vaan luottaa että myös tällä kertaa.

Et välttämättä ole yhtä kipeä toisen (mahdollisen) section jälkeen, tai olet tosi kipeä alatiesynnytyksen jälkeen. Ei kannata murehtia pärjäämistä etukäteen!



Mulle kävi niin että toivuin melko hitaasti ekasta sectiosta (johtui osittain nukutuksesta) ja haava oli kipeä pitkään, vaikka paranikin ongelmitta. Toisen section jälkeen olisin ollut valmis lähtemään kotiin seuraavana päivänä! Hoidin kotona 1½-vuotiasta sekä vastasyntynyttä niin että piti oikein muistuttaa itseäni, että pitäisi ottaa iisimmin.



Etteikö sulla vaan olisi ollut riittämätön kipulääkitys laitoksella? Leikkauskivuista ei tarvitse eikä kannata kärsiä niistä ollakseen rohkeampi tai "parempi". Pyydä vaan kunnon pillerit ja kipupiikit jos sattuu. :-) Näin siis JOS sectio on edessä uudemman kerran.

Kyllä ne karmean määrän niitä troppeja kanyylin kautta laittoi,enkä yhtään estellyt siinä kohtaa,tosin maidon noustua ja lapsen alettua rinnalle kieltäydyin lääkityksestä jottei pieni saisi myrkkyjä elimistöönsä,eikä kyllä sitten enää tuputettukkaan.

Tosi kipeä olin siitä huolimatta ja osittain shokissa koko tapahtumasta,mikä varmaan hidasti vielä toipumista,mutta ei siinä tilassa kiinnostanut hirveästi marttyyria leikkiä (saati että olisi ees mielessä käynyt?!),kun kiitin vaan luojaa että lapsi oli terve ja kunnossa,kuin myös itsekin,tai ainakin hengissä.

Eikä tosiaan kukaan ihmetellyt sitä etten enää imetyksen käynnistyttyä syönyt troppeja,se oli itsestäänselvyys mulle.

Jäi kesken tuo edellinen kirjoitus,kun pienokainen heräsi päiväunilta :)

Niin että ei toki kivuista TARVI kärsiä,mutta jos siitä saa onnistuneen täysimetyksen palkinnoksi niin kyllä KANNATTAA kärsiäkin vähän.

Sektio tahi ei,kipulääkitys loppuu kyllä myös tällä kertaa siihen,kun/jos imetys lähtee käyntiin...

Olen eri mieltä, eli söin itse huoletta särkylääkkeitä imetyksestä huolimatta. Turvallisuus ja myrkyt kävivät mielessä, mutta henkilökunta vakuutti ettei siitä ole vaaraa. Ja imetys lähti kummankin kohdalla hyvin käyntiin.



Ymmärrän siis ratkaisusi, mutta toisaalta en ihmettele kipujasi jos jätit särkylääkkeet vaikkapa 2-3 päivän jälkeen isosta avoleikkauksesta... Esimerkiksi Panadolhan on turvallista raskausaikana, voisitko käyttää sitä?



Sanaa "martttyyri" en käyttänyt mitenkään ivallisessa merkityksessä, enkä tarkoittanut loukata. Monesti tuoreet äidit vain kuvittelevat että pitää pärjätä "kun muutkin pärjäävät" ja kieltäytyvät avusta tai eivät kehtaa kysyä sitä.



Sectio on harvoista nykyään tehtävistä avoleikkauksista, ja sen jälkeen VOI ja SAA olla kipeä vaikkeivät kaikki olekaan. Toipumistahti voi myös vaihdella samalla synnyttäjällä, kuten itse olen saanut huomata.

Enhän minä käyttänytkään sanaa "marttyyri" edellisessä viestissäni... *nolona* Ajattelin käyttää sitä, mutta jätin sen pois liian voimakkaana ilmaisuna.

Enkä nyt ihan noin pienistä nokkiini ota,mutta ihan hyvä että hiukan selvensit asiaa :) Kyllä vähän kummastelin sitä kommenttia.Silloin ensimmäisellä kerralla taisin olla niin jyrkkä tuossa kipulääkejutussa,että en edes Panadolia ottanut ainankaan täysimetyksen (imetys kesti kokonaisuudessaan 1v. 2kk.) aikana,joten lääkitys kyllä loppui täysin olisiko ollut 3pv. sektiosta..ja kivut oli kyllä melkoiset...

Kyllä tällä kertaa jos niin kävisi että uusi leikkaus tehtäisiin,niin varmaan jo sen Panadolin itselleni sallisin,mutta sairaalassa muistaakseni Burana oli ainut mitä tarjottiin niiden vahvojen troppien jälkeen,ja se mielestäni on kiellettyjen listalla imettäville.

tuossa asiassa että sektion jälkeen tosissaan voi ja saa olla kipeä,eikä olisi sitten järjen häivääkään esittää urheaa...tietty toisille se voikin olla ihan läpihuutojuttu,jos kipukynnys on älyttömän korkea,mutta kyllä ainakin itse henk.koht. olin todella kipeä.

Ja ihan senkin vuoksi kerron rehellisesti sektion ikävistä puolista,ja omista kokemuksistani,koska ystäväpiirissäni on ihmisiä ( toistaiseksi lapsettomia) jotka tahtoisivat sektion vaan siitä syystä että pelkäävät synnytyksen sattuvan liikaa..

Tosiasiassa varmaan kyseessä onkin hyvinkin kivulias tapahtuma,mutta haluan ihmisten ajattelevan myös sitä,ettei sektio todellakaan ole keino synnyttää "helpolla" lapsia maailmaan,vaan saa varautua kärsimään kovistakin kivuista jopa yli puoli vuotta.

Se on sitten ihan ihmisestä ja tilanteesta kiinni kuinka lapsensa synnyttävät,ja loppujen lopuksi tavalla ei ole mitään merkitystäkään,ainoastaan lopputuloksella :)

Särkylääkkeitä, vahvojakin, saa ja pitää käyttää leikkauksen jälkeen. Myös imettävä äiti saa näitä käyttää. Minulle korostettiin sairaalassa, että riittävä särkylääkitys on olennaista sektiosta toipuessa. Ei ole mitään järkeä jättää lääkärin määräämiä lääkkeitä syömättä, jos särkyä on.



Itsekin imetin lastani ja söin särkylääkkeitä niin, että kivut hävisivät lähes täysin. Imetyskin onnistuu helpommin, kun on hyvä olo itsellä, jaksaa paremmin. Kotona söin buranaa, ja tähän oli ihan lääkärin suositus. Minulle sektio oli vähemmän kivulias synnytystapa ja toivuin nopeasti. Eli riittävä särkylääkitys rohkeasti vain!

Burana ja muut ibuprofeenia sisältävät särkylääkkeet ovat sallittuja lääkkeitä imettävälle äidille.

A)En saanut minkäänlaista lääkereseptiä sektion jälkeiseen kivunhoitoon vaan B)suosituksen pitää kipulääkityksen vähäisenä

C)Buranan kotisivuilla sanotaan parasetamolin (esim.Panadol) olevan turvallisin kivunhoitokeino raskauden ja imetyksen aikana,kun taas Ibuprofiini kuten Burana on vähäisissä määrin sallittua,mutta esim.sikiöille voi aiheuttaa kehityshäiriöitä ja keskenmenon riskiä.Joten henk.koht. en halua pienokaisilleni syöttää kyseisiä myrkkyjä ja

D)Tämä on oma henkilökohtainen oikeuteni,ja on asiatonta kyseenalaistaa älykkyyttäni tässä asiassa.En ole kenellekään sanonut miten kenenkin tulisi itseään sektion jälkeen hoitaa,vain kertonut oman tarinani.

E)Toivottavasti tunnet nyt päiväsi onnistuneeksi kun olet päässyt pilkkua n*******n.

Burana ei kuulu raskauden aikana sallittuihin lääkkeisiin, mutta imettävä äiti voi käyttää sitä. Tämän tarkistin synnytyssairaalan lääkäreiltä (usealta) ja sama tieto löytyy mm. imetystukilistan tiedoista. Jos joku ei halua näitä lääkkeitä käyttää, se on henkilön oma asia.



Mutta jotta kenellekkään ei syntyisi kuvaa, että kovista kivuista on kärsittävä ilman mitään kipulääkitystä mikäli haluaa imettää, niin näin ei ole. Imetys onnistuu myös särkylääkkeitä syöden. Itselläni se ei olisi niin hyvin sujunutkaan, sillä olisin ollut aika poikki kovissa kivuissa imettäessäni.

ibuprofeenia ei suositella raskauden ekalla ja kolmannella kolmanneksella juuri kehityshäiriöiden takia. Ibuprofeeni voi vaikuttaa sydämen kehitykseen ja sen takia ei ekalla kolmanneksella sitä voi syödä koska keskenmenon riski kasvaa silloin. Myös viimeisellä kolmanneksella ei ibuprofeenia suositella koska sydämen duktus ei ehkä sulkeudu juuri buprofeenin takia. Mutta syntymän jälkeen ei tätä haittaa enää ole. Vauvoille annetaan osastoilla tarvittaessa ibuprofeeni johdannais/sukulais lääkkeitä.



Imetyshän ei lähde kunnolla (mielestäni) alkuun jos äidillä kokoajan kova kipu ja stressi päällä. Kivuton ja rentoutunut äiti pystyy paremmin antautumaan imetykselle ja näin ollen maitokin nousee paremmin.



Itse olen kokenut 3 sektiota viimeisen 6 vuoden sisällä (viimeisin 1v7kk sitten) ja en usko että imetys olisi lähtenyt toimimaan niinkin hyvin jos en olisi kipulääkkeitä syönnyt. Ekaa täysimetin silloisten suositusten mukaan 4kk ja kakkosta ja kolmosta 6kk.



-MM-

ps. anteeksi huono suomen kirjoitus ;)

Koko ajan olen nimenomaan korostanut,että kyseessä on oma henkilökohtainen päätökseni,ja olen kyllä tähän asti ollut vakaasti siinä uskossa ettei kukaan lähde itseään hoitamaan netissä käytyjen keskusteluiden perusteella,vaan nimenomaan oman lääkärin neuvoja ja omaa tervettä järkeä kuunnellen...

MINÄ olen sitä mieltä etten halua pienokaisilleni kauttani syöttää MITÄÄN LÄÄKEAINEITA (2 vuotiaani on sairastanut kerran flunssan sekä vauvarokon,ja näihin toki saanut asianmukaisen lääkityksen),jos oma kuntoni vaan yhtään antaa myöten.

Ja en tuntenut itseäni niin kipeäksi kotiuduttuani että olisin lääkitystä tarvinnut,tai että kivut olisi jotenkin vaikuttaneet imetykseeni.

Puhuessani kovista kivuista puhuin SAIRAALASSA viettämästäni ajasta.

Ja tuskin muutenkaan puolta vuotta olisin voinut minkään tohtorin mukaan kipulääkkeitä napsia,kun ompeleet revähtivät (jolla taas ei ollut mitään tekemista lääkityksen kanssa)?

On se kumma juttu että täällä kehoitetaan vetämään levykaupalla särkylääkkeitä naamaan,ja jos joku uskaltaa sanoa ettei sille linjalle tahdo lähteä niin siitä tehdään heti numero.

Mä en myöskään aio varttuneemmalla iällä olla niitä ihmisiä,jotka valittavat kun joutuvat syömään niin sydän-,sokeri-,ja kolesterolilääkkeitä hetkeäkään ajattelematta olisiko omilla elintavoillaan voinut vaikuttaa terveydentilaansa.

Hei haloo....jos tuntee tarvitsevansa,niin tottakai kivut täytyy hoitaa,muttei siinäkään ole mitään pahaa jos tuntee selviävänsä ilman kummempia lääkityksiä?

Minulle tehtiin suunniteltu sektio, enkä miettinyt särkylääkkeitä sen kummemmin.. En kokenut tarpeelliseksi syödä yhtään lääkkeitä sen jälkeen kun pääsin leikkaussalista. Ei vain yksinkertaisesti ollut kipuja, joihin olisi lääkettä tarvinnut lisää..



Sairaalasta kysyinkin, että voiko tämä olla niin kivutonta, ettei tosissaan näitä tarvitse syödä.. Vastasivat että leikkauksessa ja heräämössä annetut lääkkeet kestävät sen verran pitkään, ettei tarvetta välttämättä tule.. Eli jokainen vauva saa, ainakin ensimmäisenä päivänä jos imetetään, siis näitä lääkkeitä maidosta, huolimatta siitä ottaako niitä lääkkeitä leikkauksen jälkeen vai ei..



..Se nyt oli varmaan se pointtini, vauvaa ei voi välttyä niiltä sektiossa, ellei sitten anna korvitetta..

...sen puolesta mun mielestäni tuntui paremmalta nimenomaan olla enempää syöttämättä lapselle niitä lääkeaineita,kuin mitä jo sai kauttani.Etenkin kun en tuntenut olleeni niin kipeä,ettenkö mitenkään pärjäisi ilman.

Olen kyllä aina ollut huono lääkkeiden syöjä,tykkään että auttaakin paremmin kun ihan tosissaan tarvii,kun syö mahdollisimman harvoin.

Maito tosin nousi vasta sen 3pv sektiosta,mutta menihän niitä myrkkyjä verenkierron kautta kait siellä leikkurissa.

Ja sitä buranaa karsastan erityisesti siksi kun ne haitat sikiölle voi loppuraskaudestakin olla hurjat,niin tuntuu hassulta että vastasyntynyt ois täysin turvassa niiltä.Ja virheellisesti ilm.kyllä luulin viime kerralla sen olevan kiellettyjen listalla...en tiedä,tuntuu että sanoo niin tai näin niin aina se on väärin...ihan sama,tympii koko aihe,eikä aloitukseni ees koskenut ko.aihetta mitenkään.By the way,kontrollin mukaan esteitä normisynnytykselle ei pitäisi olla ainakaan näillä näkymin :)Jännittää jo kovin...

Kiva kuulla että pääset yrittämään alatiesynnytystä! Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.



Jos kuitenkin joudut sectioon, niin uskon että se menee edellistä paremmin. Tiedät jo mistä on kyse, eikä se ole samalla tavalla vierasta ja yllättävää kuin silloin ensimmäisellä kerralla. Luulen ainakin että itseni kohdalla leikkauksen ja sen seurausten yllättävyys järkytti ja sai minut jollain tapaa shokkiin, mikä saattoi pahentaa kipuja. Toisella kertaa osasi suhtautua rennommin kun oli jo "vanha tekijä". ;-) Saas nähdä miten tämän kolmannen kanssa käy...

Syynä sektioon oli pysähtynyt synnytys. Eli 5:teen senttiin asti päästiin ja sitten ei mitään. Olen siis siihen asti toissynnyttäjä ja siitä eteenpäin ensisynnyttäjä. Ihmettelin vain tuota "liukuhihna" puhetta lääkäriltäsi. Minulle on povailtu ihan normaalisynnytystä eikä kukaan ole maininnut ettei saisi olla viivästyksiä. Jotenkin en vaan osaa pelätä arpien puolesta, muista syistä sitten jännään siitäkin edestä.



Se mikä minua askarruttaa on että mikä mahdollisuus tämänkin synnytyksen kanssa on pysähtyneeseen synnytykseen, kun kuulopuheiden perusteella tuntuu usein toistuvan.



Kysyisin sinuna tuota viivästysasiaa vielä toiseltakin lääkäriltä ja kiitos vihjeestä... aion itsekin sitä siis kysäistä synnytystapa-arviossa. Joka siis kohdallani muodollisuus, ei varsinainen paikka arvioida mitään. Onko sinulla mitään vihjettä arpien kunnosta, eli onko erikseen esim. ultrattu tai onko tuntemuksia?

Minä synnytin kiireellisellä sektiolla esikoisen sydänäänten heikkenemisen vuoksi. Olin tuossa vaiheessa auki vasta 3cm.

Kuopuksen kanssa ikäeroa tuli 1v10kk. Kävin synnytystapa-arviossa ennen synnytystä. Lääkäri ei kyllä puhunut mistään sektiosta aiheutuvista riskeistä. Päinvastoin oli hyvin kannustava.

No kuopus sitten syntyi melkoisen pikaisesti rv 40+4. Vedet meni yöllä ja siitä 6 tunnin kuluttua poika oli sylissä. Synnytys oli melko vauhdikas ja supistukset kovia.

Onko sinulla ollut jotain ongelmia sektiohaavan kanssa silloin aikoinaan? Voisiko lääkärin maininta johtua jostain sellaisesta asiasta, että arpikudos olisi normaalia heikompaa tai olisiko sektiossa ollut jotain ongelmia?

Tiedän kyllä monia, jotka ovat synnyttäneet toisen lapsen normaalisti alakautta vaikka ensimmäinen olisi syntynyt sektiolla. Kukaan ei ole puhunut tuollaisesta asiasta mitään.

Ainoastaan olen kuullut, että jos toinenkin lapsi syntyy sektiolla, niin silloin myös kolmas leikataan kohdun haurastumisriskin vuoksi.