Lue keskustelun säännöt.
Olen tilanteessa, jossa toimin "terapeuttina" kolmelle läheiselle
22.10.2014 |
Yksi läheiseni sairastaa vakavaa masennusta ja unettomuutta, johon ei tahdo löytää edelleenkään sopivaa apua/lääkitystä. Käyn katsomassa häntä ja kuuntelemassa, yritän piristää ja olla tukena.
Toinen läheiseni on pahoinpidelty ja raiskattu kuukausi sitten, on todella heikoilla asian vuoksi henkisesti, hän purkaa tuntemuksiaan minulle lähestulkoon päivittäin.
Kolmannen läheisen lasta kiusataan vakavasti koulussa, tämä läheinen soittelee minulle ja kirjaimellisesti itkee pahaa oloaan ja hätäänsä.
Mulla on niin riittämätön olo, tahdon auttaa ja olla tukena, mutta mietin samalla, pystynkö itse käsittelemään tätä kaikkea yhtäaikaa?
Maailmassa on niin paljon hätää ja pahaa oloa.
Kommentit (10)
Joo, mutta sun tehtävänäsi ei ole kyllä toimia täyspäiväisenä terapeuttina ystävillesi. Siinä hommassa uupuu kuka tahansa. Terapeutit on AMMATILLISEN KOULUTUKSEN saaneita henkilöitä, joille MAKSETAAN heidän tekemästään TYÖSTÄ! Mä en ryhtyisi moiseen. Toki tarjoaisin olkapään ystävälle, mutta en alkaisi joka päivä 'terapoimaan', mulla menisi omatkin yöunet siinä. Sanoisin rakentavasti ja jämptisti, että minusta kuulostaa siltä että tarvitset ammattiapua ja antaisin tarvittaessa yhteystiedot esim. Raiskauskriisikeskus Tukinaiseen, jos ei ystävällä ole voimia alkaa tahoja selvittää. Ja yrittäisin tavatessa/jutellessa kääntää keskustelun aiheen johonkin muuhun, ei se ystävällekään ole hyväksi että ajatukset on jatkuvasti kiinni ahdistavissa aiheissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 13:53"]
Joo, mutta sun tehtävänäsi ei ole kyllä toimia täyspäiväisenä terapeuttina ystävillesi. Siinä hommassa uupuu kuka tahansa. Terapeutit on AMMATILLISEN KOULUTUKSEN saaneita henkilöitä, joille MAKSETAAN heidän tekemästään TYÖSTÄ! Mä en ryhtyisi moiseen. Toki tarjoaisin olkapään ystävälle, mutta en alkaisi joka päivä 'terapoimaan', mulla menisi omatkin yöunet siinä. Sanoisin rakentavasti ja jämptisti, että minusta kuulostaa siltä että tarvitset ammattiapua ja antaisin tarvittaessa yhteystiedot esim. Raiskauskriisikeskus Tukinaiseen, jos ei ystävällä ole voimia alkaa tahoja selvittää. Ja yrittäisin tavatessa/jutellessa kääntää keskustelun aiheen johonkin muuhun, ei se ystävällekään ole hyväksi että ajatukset on jatkuvasti kiinni ahdistavissa aiheissa.
[/quote]
Kaksi näistä läheisestäni onkin ammattiavun piirissä. Toki siis puivat asiaa myös minulle, ja kuuntelen, mutta yritän todellakin kääntää ajatuksiaan myös muihin asioihin, ja muistuttaa, että he selviävät kyllä.
ap
Älä mene liikaa mukaan niihin niiden ahdistuksiin. Liika empatia ja auttamisenhinku ei auta ketään vaan päinvastoin kääntyy tarkoitustaan vastaan. Uskot että ne ihmiset selviää ongelmistaan ja suhtaudut sen mukaan.
Yrittää piristää ja olla tukena - hmm. En pidä ilmauksesta, koska se henkii onnistumisen pakkoa ja vastuunsiirtoa. Masentunut ei aina kaipaa piristämistä, se saattaa vain huonontaa vointia koska se kuitenkin aina vaatii resursseja, joita ei välttämättä ole vapaana. Tukeminenkin on sellaista, että siinä saattaa tarjota toiselle kokemuksen, että hän ei pärjää itse.
Eli masentuneelle itse tarjoaisin mieluummin takapäivystyspalvelua, niin että hän tietää voivansa soittaa minulle jos sellainen hätä tulisi. Muuten rohkaisisin häntä säätelemään itse tilaustaan, ja asettaisin vain järkeviä reunaehtoja, niin ettei minua vedetä väärällä tapaa mukaan.
Kaikenlaisessa auttamisessa saattaa tulla samoja ongelmia eteen. Että autettu itse asiassa voi huonommin sen jälkeen ja auttaja myös, ei jaeta hyvin- vaan pahoinvointia. Usein voisi olla parempi tarjota käytännöllistä apua kuin vain päivystää puhelimessa. Eli lähtisit raiskatun kanssa ulos ja estäisit häntä mökkihöpertymästä, sen sijaan että puhelinmaratonilla annat hänen vakuuttua, että hän on turvassa vain kotisohvalla luuri kädessä. Samaten kiusatun vanhemman kanssa voisitte etsiä yhdessä apua tilanteeseen. Muuten on olemassa vaara, että lapsi jää sivurooliin, ja vanhemman hädästä tuleekin se tärkein hätä.
En tiedä onko tilanteessasi käymässä jotenkin noin, kunhan annoin ajateltavaa. Älä ainakaan kiellä tunteitasi, jos jotain ärtymystä herää autettavaa kohtaan, mieti mistä se nousee äläkä häpeä sitä.
Ystävän tehtävä on toki tukea ja kuunnella, mutta rajansa kaikella. Sun ei tarvii kestää ihan kaikkea ja sun ei tarvii toimia terapeuttina - sitä varten on ihan sellaisia terapeutteja, jotka saa siitä palkkaa. Lisäksi, jos itselläsi on vähänkään ylimääräistä kuormaa harteilla, niin tuollaisten asioiden kuuntelu voi saada sinut romahtamaan.
Ohjaa ystäväsi ammattiauttajan luo. Voit hyvin sanoa, että sinun apu ei tässä nyt auta ja sinulla ei ole voimia olla jatkuvana tukena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
♥ AP, sä olet tosi hyvä ystävä!
Sun läheisille on sattumalta sattunut samaan aikaan useammalle pahoja asioita, ja kun moni tarvitsee sun tukea yhtä aikaa, on vaara, että sä uuvut. Toivottavasti ystäväsi tietävät sen, että muutkin tukeutuvat tänä syksynä suhun ja ymmärtävät, että säkin olet tosi kovilla. Tietenkin haluat auttaa ja olla läsnä, mutta muistathan varmasti huolehtia itsestäsi!
Hyvä, että ystäväsi ovat myös ammattiavun piirissä. Muista sinäkin, että kaikkea ei tarvitse sun antaa.
Sama, yksi on masentunut poikaystävä, toinen masentunut ja raiskattu kaveri ja kolmas erittäin läheisriippuvainen as-poika... Välillä tuntuu, etten jaksa. En jaksa kantaa kaikkien huolia omilla niskoillani, kun mulla on omiakin. Minutkin on raiskattu, mun lapsuus oli läpipaska (puolet lapsuudesta meni turvakodissa väkivaltaisen isän vuoksi, ja sit alkoikin laitoskierre), en jaksais kun on omiakin huolia. En oo edes 20v vielä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin myös korostaa ammattiavun tarvetta. Seei monella kuitenkaan yksinkertaisesti riitä. Ystävien tuki on tällöin kultaakin arvokkaampaa, juurikin se ulkoilutus ja kahvittelu ja normaalin elämän viettäminen.
Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että esimerkiksi raiskatun on todella vaikeaa saada terapiaa. Itselllä oli aikoinaan voimia tapella, että sain, mutta se ei ole mikään yksinkertainen prosessi. Itse tapahtumasta ensimmäiseen terapiakertaan meni kuukausi ja ainakin 10 raivoisaa puhelua.
[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 14:18"]Sama, yksi on masentunut poikaystävä, toinen masentunut ja raiskattu kaveri ja kolmas erittäin läheisriippuvainen as-poika... Välillä tuntuu, etten jaksa. En jaksa kantaa kaikkien huolia omilla niskoillani, kun mulla on omiakin. Minutkin on raiskattu, mun lapsuus oli läpipaska (puolet lapsuudesta meni turvakodissa väkivaltaisen isän vuoksi, ja sit alkoikin laitoskierre), en jaksais kun on omiakin huolia. En oo edes 20v vielä...
[/quote]
Laitoskierre siis alkoi kiusaamisen vuoksi. En uskaltanut olla enää kotona, kun kiusaajat asuivat lähellä ja tiesivät missä asuin... Jouduin muuttaa kotoa kiusaajien vuoksi... En uskaltanut enää lähteä ulos kotoa.
Pidä huolta itsestäsi, että jaksat! Opin tämän yhden tapauksen jälkeen, kun luotsasin raiskattua ystävääni kriisin läpi. Kun pahin kriisi oli ohi, jouduin itse hakemaan apua, kun asiat tulivat uniin asti. muista siis purkaa se oma paha olo pois, ettei mieleen jää vellomaan juuri tuo miete, että maailma on täynnä vain pahaa. Myös läheiset voivat soittaa mm. naisten linjalle ja raiskaustukikeskukseen. Tuolta sain itse helpotusta puhelimen kautta. Muista myös, että välillä voit olla vastaamatta ystävillesi, maailma ei kaadu siihen yhteen päivään. Tsemppiä paljon, hienoa, että jaksat auttaa läheisiäsi!