Lue keskustelun säännöt.
Tykkään niin että sattuu, tulen hulluksi...
18.10.2014 |
Miten eroon tästä tunteesta? En pidä mieheen mitään yhteyttä, mutta silti salaa toivon hänen ottavan minuun yhteyttä. Tavallaan taas en, koska tiedän että lankeaisin heti, olisin vieläkin enemmän päästäni pyörällä. Emme ole koskaan seurustelleet, ainoastaan tapailleet mutta mies loukkasi minua niin etten koskaan voisi häneen edes luottaa - mutta kuitenkin ajattelen häntä lähes kellon ympäri. Mietin, onko hänellä uusi naisystävä, ajatteleeko hän koskaan minua, haluaisiko hän jotain... vaikka tiedän, etten itse koskaan mihinkään enää kykenisi. En ymmärrä, miksi tunnen näin, en ole koskaan tuntenut näin vahvasti vaikka olen aiemmin seurustellut muutaman kerran vakavissani ja kahdesti jopa asunut yhdessä miehen kanssa. Tämä on jotain uutta, vaikka siis mitään suhdetta ei ole koskaan ollutkaan! Ainoastaan tapailua ja jatkuvaa on-off-pelleilyä.
Tulen hulluksi... tai olen jo varmaan vähän tullutkin. Tykkään yhä niin, että sattuu ja itkettää, haluaisin niin laittaa viestiä mutta en voi, uppoaisin vain syvemmälle. Säälittävää, olen ihan aikuinenkin vieläpä... huoh!
Kommentit (6)
Täysin sama tilanne. Nyt tosin taisi kuppi mennä vihdoin nurin. Olen aikuinen enkä kaipaa mitään pelleilyä. Luultavasti sitä vielä miettii mitä siinäkin urpossa näki:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli juuri kuukausien tauko, kun emme pitäneet yhteyttä saatika nähneet toisiamme. Tauko siis ei ollut mitenkään sovittu tauko, juttu vaan (taas) lopahti. Ja sitten näimme... ja tässä ollaan taas. Kerkesin jo irrottautua sen verran, etten enää miettinyt ja pystyin jopa melkein ajattelemaan "mitä siinä näinkään", mutta yksi viesti yksinäisellä hetkellä ja olin taas kuin pässi narussa. Helppohan se nyt on miettiä, että MIKSI. Ja nyt lapsellisesti koko ajan haikailen häntä vaikka tiedän, että parempi jos kumpikaan ei ota yhteyttä. (Ap)
Up