Oon 35v, mitä kaikkea mulla pitäisi olla jo tämän ikäisenä?

[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 17:24"][quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 17:11"]

[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 17:07"][quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 17:02"] Minulla on ammatti. Ammattia vastaava työ jossa olen edennyt johtotasolle. Kymmenen vuoden työkokemus. Puoliso, yksi lapsi. Omakotitalo sekä pihassa kaksi velatonta autoa. [/quote]   Hassua, en tullut lainkaan ajatelleeksi rahaa tai materiaa kysymyksesi pohjalta. Pohdin henkistä pääomaa yksinomaan.   3 [/quote] Niin tämä ylläoleva menestystarina ei ollut siis Ap:n vaan jonkun lukijan. Eli siis voi ymmärtää kysymyksen juuri siltä kantilta kun oma (nyt leikkimielellä) kehitystaso antaa mahdollisuuden.

[/quote]

MInun kehitystasoni antaa ymmärtää, että olet aika pisteliäs 35-vuotias. Ainoastaan vain totesin, että enpä tullut ajatelleksi asiaa materian kannalta.
[/quote]

Ja yksi noista yläpeukuista oli pisteliäältä ap:lta. Heittoni oli tarkoitettu leikkimieliseksi vitsiksi, muttei näemmä toteutunut. Pisteliäs en ole oikeasti vaan oikeastaan aika ahdistunut "kehityskäyrästäni."

[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 17:30"]

[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 17:14"]Vapaus [/quote] Vapaus mistä? Olenko tuhoon tuomittu vai vapaa? (Nyt sen tarinan aika). Opiskelin ammattiin joka kulttuurinalalla. Sain oman alan vakityön vasta 3vuotta sitten. Sitä ennen olen enemmän ja vähemmän ollut työkkärin asiakas. Enimmillään kokonaan työtön ja vähimmillään osa-aika työssä ja saanut soviteltua päivärahaa. En omista mitään. Asun vuokralla, lainoja on (onneksi) vain noin 10 000e verran opinnoista. Ei ole lasta, en ole halunnut kun ei ole ollut varaa edes itseensä. No nyt olen työssä kiinni, mutta tilalla olo että olen pahasti myöhässä oman vanhuuden turvaamisessa. Ei ole eläkekertymiä tai säästöjä. Tulevat perinnötkin on niin huonosti pidettyjä kiitos vanhempieni että ovat vain rahareikiä. Kontrastina rinnallani menestynyt avopuoliso isoine sukuperintöine (mökit, vuokrakiinteistöt yms...) eikä hällä mitään kokemusta työttömyydestä. Pitää työttömyyttä lähinnä työttömän omana vikana. No jos miettii että meinaa saada itselleen turvatun vanhuuden, onko enää edes mahdollisuutta omiin lapdiin ja menetettyihin työtuloihin lapsen kasvun ajalta. Valintoja valintoja! Oon tooooooosi pahassa kriisissä. Alkoi aamulla!

[/quote]

Vapaus tuollaisista huolista, vaikkapa. Ajattele että eläkeikä nousee joten hommia paiskotaan kuitenkin sinne hamaan hautaan saakka, jos siis on töitä. On se tietysti ymmärrettävää jos vertaat itseäsi puolisoon, mutta siitäkin voisit vapauttaa itsesi. Tietysti jos puoliso on tyytymätön siihen että itse on vakavarainen mutta toinen siinä vähän niinkuin siivellä niin kannattaa vapauttaa itsensä sellaisesta puolisosta. Tavoitteeksi voi ottaa vaikkapa sen että jonain päivänä sinulla ei ole mitään menetettävää. Silloin vasta pystyt Elämään.

Täytän pian 35 ja olen melko tyytyväinen saavutuksiini. Olen aikuistunut, itsenäinen ja pärjään vaikeissakin elämäntilanteissa. Olen saanut rutkasti lisää itseluottamusta viimeisen kymmenen vuoden aikana, uskallan myös sanoa ei, vaikkei se miellyttäisi toista. Minulla on hyvä ammatti ja työ, tosin vakivirkaa ei ole, johtuen pitkästä kotiäitipätkästä. Lapset on tehty, hyvä mies on ja asunto, joka on tosin pääosin vielä pankin. Koen, että tästä on hyvä jatkaa.

Testamentti, joss ilmaiset myös toiveesi, kenen hoivoon toivot lapsesi,jos sinusta ja miehestäsi aika jättää.  Kirjeet jäljelle jääneille lapsille (kerrot kuinka paljon rakastat heitä), ja mahdolliset neuvot lapsia hoivaaville. Lisäksi kunkirjoitat hautajaistoivomuksesi, salasanasi facebookiin ym. sosiaaliseen mediaan,salasanat puhelisiimi yms. elektroniikkaan, niin tämä helpottaa omaisiasi, kun selvittävät lastesi puolesta hautajaisia, kodin tyhjennystä jne.

Henkivakuutus, jotta lapsillesi jää rahallinen turva.

t. kokemusta on

Itselläni on nyt 25-vuotiaana lapsi, aviomies, okt(vielä 4 vuotta maksettavaa), ihania ystäviä, yksi korkeakoulututkinto taskussa ja maisterin paperit vielä parin vuoden päästä. Toivottavasti 10 vuoden päästä on nuo edellämainitut ja mieluiten toinen lapsi, sijoitusasunto, mahdollisuuksia matkustella, hyvä työpaikka ja ehkä vielä tohtoriopinnot vaiheessa.

Vilkas sosiaalinen elämä, ettei tarvitsisi täällä av:lla roikkua.

Ei kai sitä ole missään määritelty mitä pitäisi olla tiettyyn ikään mennessä?

Sen verran sinut itsensä kanssa, ettei kysele muilta hyväksyntää valinnoilleen. Vielä olisi hyvä, jos olisi voinut irrottautua lapsuudesta niin paljon, että ei syyttelisi kaikesta äitiä ja isää.

[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 16:57"]Sen verran sinut itsensä kanssa, ettei kysele muilta hyväksyntää valinnoilleen. Vielä olisi hyvä, jos olisi voinut irrottautua lapsuudesta niin paljon, että ei syyttelisi kaikesta äitiä ja isää.
[/quote]

Nythän vasta tuntee itsensä ja osaa katsoa lapsuuttaan siten että voi hyvin alkaa syyttää vanhempiaan.

Siitä ei ole julkista/virallista määrittelyä, mutta toki sanaton näkemys kuitenkin. Jokaisella on ajatus siitä mitä tiettyyn ikään mennessä pitäisi olla, kaikilla myös näkemys siitä kuinka hyvin on onnistunut tämän utopian saavuttamisessa.

Itselläni mm. se ajatus, että 35v tulisi olla takanaan jo vähintään 10v työkokemusta.

Ammattipätevyys, työkokemusta vähintään muutama vuosi, vakituinen työpaikka, oman kodin asuntolaina jo hyvällä mallilla, puoliso, ainakin yksi lapsi, koira/kissa.

Minulla on ammatti. Ammattia vastaava työ jossa olen edennyt johtotasolle. Kymmenen vuoden työkokemus. Puoliso, yksi lapsi. Omakotitalo sekä pihassa kaksi velatonta autoa.

Mitä jos tipahtaa kyydistä vaikka sairauden takia? Kuinka nyky-yhteiskunnassa pääsee taas rattaille? Onko puheet ikäsyrjinnästä, lapsettomuudesta tai kotiäitiydestä ym. todellisia "vaaranloukkuja" vaiko vain ennakkoasenteita?

[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 17:02"]

Minulla on ammatti. Ammattia vastaava työ jossa olen edennyt johtotasolle. Kymmenen vuoden työkokemus. Puoliso, yksi lapsi. Omakotitalo sekä pihassa kaksi velatonta autoa.

[/quote]

Hassua, en tullut lainkaan ajatelleeksi rahaa tai materiaa kysymyksesi pohjalta. Pohdin henkistä pääomaa yksinomaan.

3

Ja hei te miinuspeukut. Kertokaa ihmeessä mitä peukutuksenne symboloi. Ajatustenluku ei vielä onnistu kaikilta ihmisiltä.

:)

[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 16:42"]

Eli kysymys tulikin jo otsikossa. Miten pitkällä 35:sen tulis olla jo omassa elämässään? Kerro näkemyksesi. Kerron myöhemmin omasta tilanteestani :)

[/quote]

Kokoomusnuoriko se siellä?!

Työpaikka ja asuntolaina.

30kg ylipainoa, kananpersetukka, neljä lasta kolmelle eri isälle (plussaa jos vähintään yksi heistä on tummaihoinen), yksi lapsenlapsi, kaupungin vuokra-asunto, tupakkayskä ja menetetytluottotiedot.

Tai sitten kaikkea sellaista, minkä itse koet tarpeelliseksi ja suotavaksi ikäisellesi ihmiselle.

Yliopistotutkinto ja duuni.

[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 17:07"][quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 17:02"]

Minulla on ammatti. Ammattia vastaava työ jossa olen edennyt johtotasolle. Kymmenen vuoden työkokemus. Puoliso, yksi lapsi. Omakotitalo sekä pihassa kaksi velatonta autoa.

[/quote]

Hassua, en tullut lainkaan ajatelleeksi rahaa tai materiaa kysymyksesi pohjalta. Pohdin henkistä pääomaa yksinomaan.

3
[/quote]

Niin tämä ylläoleva menestystarina ei ollut siis Ap:n vaan jonkun lukijan. Eli siis voi ymmärtää kysymyksen juuri siltä kantilta kun oma (nyt leikkimielellä) kehitystaso antaa mahdollisuuden.