Ahdistaa, koska ei ole ketään kenen kanssa jutella

Minulla ei ole koskaan ollut isoa kaveripiiriä ja olen ollut huono pitämään yhteyttä ystäviini. Lasten, työn, miehen ja kodinhoidon lisäksi energiani ei vain riitä ystäviin. Naapurissa asuu pitkään nykyinen paras kaverini ja oli helppo päivittäin pihalla nähdessä vaihtaa kuulumiset. Nyt kun välimatkaa on enemmän, minun ei vain tule soitettua (en tykkää puhua puhelimessa).

Mieheni ei ole mikään keskustelija, enkä jaksa puhua kaikista asioista hänelle. Yrittää heti tarjota ratkaisua tai ei vaan ymmärrä ja tuo se esille.

Elämässäni on kuitenkin muutamia asioita (mm. liittyen työhön ja teini-ikäiseen esikoiseen), joista koen tarvetta puhua. Mutta kun ei ole ketään kenelle puhuisi, tunnen itseni pohjattoman yksinäiseksi. Ainoa keskustelukumppani on av-palsta ja kovin henkeviä täällä ei voi puhua.