Lue keskustelun säännöt.
Mitä neuvoisitte minun parisuhde ongelmissa
17.10.2014 |
Olemme olleet yhdessä 10v ja alussa hän oli ihana, huomaavainen ja rakastava. Sanotaan että 4 ekaa vuotta hän oli oikea unelmamies.
Nykyjään hän on puhumaton, ei keskustele mistään koskaan. Ainostaan arki asiat kertoo, ei oikeastaan niistäkään siis keskustele, tyyliin tuonko kaupasta jotain tms?
Hän on hyvin kiukkuinen usein ja saa kohtauksia pienemmestäkin syystä.
Oltiin lähdössä töihin yhtäaikaa ja olimme siinä ovella, sanoin hänelle normaalilla äänellä että laitako oven kiinni. minulla oli musiikkipiuhat korvissa koska kävelen aina töihin, niin hän riuhtaisi toisen piuhan korvastani ja sähähti että älä huuda, Vaikka en siis huutanut, ja sanoin hänelle että en minä huuda. Hän laittoi kädet korvilleen ja irvisti koska minun puhuminen ärsytti niin kamalasti, mukamas siis.
Hänellä on paljon tuollaista agressiivista elelehtimistä, ei ole lyönyt koskaan mutta tuntuu joskus että se tästä vielä puuttuisikin.
Hän suunnittelee että hankimme isomman asunnon jne. mutta minusta tuntuu ettö hän on kuitenkin väsynyt minuun, ei ainakaan rakasta. Hän ei ole kiinnostunut minun seurastani, se on tullut jo selväksi. Tämä suhde syö minua ja kaiketi myös häntä.
Minä teen kaikki kotityöt ja laitan ruoan, hän viettää aikaansa kodin ulkopuolella. Voipa olla että hän on ihastunutkin johonkin toiseen taikka näkee muut naiset viehättävimpänä, mutta tuskin on uskoton, koska hänellä on niissä asioissa korkea moraali.
Olisin valmis eromaan, mutta pelkään niin suurta elämänmuutosta, toimeentulokin olisi yksin vaikeaa. Meillä ei ole lapsia.
Kommentit (16)
Miten se toimeentulo olisi yksin vaikeaa? Kerro meille reippaasti yli miljoonalle sinkulle, jotka pärjäämme yksin. Mikä siinä on niin vaikeaa että valitset mieluummin parisuhteen jossa ei kunnioiteta ja arvosteta toista ihmistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas yksi vuosisadan rakkaus tariana kahden aikuisen välillä on tullut päätökseen ja olet iso tyttö jo pärjäät kyllä.
Eroa samantien ja ole onnellinen ettei lapsia ole suhteeseen syntynyt.
Ei se ero ole niin helppo, että tosta vaan. Mistä asunto?? tällä alueella ei ole vapaita asuntoja.
En myöskään haluaisi tuottaa myöskään vanhemmilleni sellaista pettymystä, he pitävät vävystään.
Olen joskus ajatellut että odotan kun isäni kuolee, hän on sairas eikä siihen ikäväkyllä, varmasti enää kauaa mene. Ei ne erot kuulkaa sinkut ole niin helppoja että ykskaks.
Mutta kiva kuulla miltä minun elämäni kuulostaa ulkopuolisesta.
ap
Kunhan eroat, ainoa asia mikä harmittaa on se, mikset eronnut jo kauan sitten. Varsinkin, kun kuviossa ei ole lapsia mukana.
Asunto löytyy aina ja elintason laskun kestää oikein hyvin, kun saa vapauden ja itsemääräämisoikeuden mukana. Muiden ajatukset tai suhtautuminen eroon on vihoviimeinen asia, mitä kannattaa pohtia. Haluaisiko isäsi oikeasti, että olet hänen vuokseen onnettomassa suhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani eivät tiedä meidän ongelmista, en todellakaan halua heitä rasittaa niillä.
Joo elintasoni ei tästä voi enää laskea, valitettavasti niin kuitenkin kävisi. Minä en tiedä kuinka vastaavassa tilaneessa olevat selviytyvät.
Minä en saisi toimeentulotukea koska olen töissä ja asuntoni vuokra olisi yksin maksettaessa yli puolet palkasta, minulla on lisäksi velkaa.
Olen laskenut että minulle jäisi käteen 200e/kk.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö ole koskaan asunut yksin? No nyt on korkea aika tai jos olet nuori palaat vanhempien luo.
Enkä minä voi sanoa että olisin valtavan onneton, minulla on elämää myös parisuhteeni ulkopuolella, mukavia harrastuksia ja ystäviä.
Vain ajoittain mieheni ottaa todella raskaasti päähän. Mutta ajattelen sen niin että tämä on vain tätä nyt, huomenna voikin olla parempi päivä. Tuskin koskaan enää haluaisin parisuhteeseen, se on varmaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi hän on hyvin pidetty työpaikallaan ja hänellä on ystäviä jotka sanovat että hän on hyväsydäminen ja puhdasmielinen ihminen.
Osaksi voi allekirjoittaa tämän, jos en olisi nähnyt sitä toista puolta hänessä.
En tiedä olenko vain väärä henkilö hänelle, onko sittenkin vika minussa itsessäni.
ap
[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 12:14"]
Etkö ole koskaan asunut yksin? No nyt on korkea aika tai jos olet nuori palaat vanhempien luo.
[/quote]
Olen asunut yksin 16 v saakka ja yksin asumisesta kokemusta on kyllä. En ole nuori.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas näitä rahan takia huonoissa suhteissa roikkuvia akkoja... Huoh.
Olisi hyvä kokeilla erikseen oloa ennen eroa, se toimisi herätyksenä miehellesi. Voisitko asua muutamia päiviä ystävien luona? Ennen lähtöä sanoisit miehelle, että kotona on paha olla hänen käytöksensä takia, ja haluaisit miettiä rauhassa suhteenne tulevaisuutta muualla. Hänellä saattaa olla piilevää masennusta, se voi aiheuttaa aggressiivista käytöstä ja sulkeutuneisuutta kotona, vaikka töissä jaksaisikin ja ystävien kanssa menisi hyvin. Jos hän ei halua pohtia tilannettanne ja muuttua tai hakea hoitoa, niin päättäjän rooli jää sinulle. Sain sellaisen vaikutelman, että tämä mies ei ole erityisen tärkeä tai rakas sinulle, enemmän muut asiat pitävät yhdessä. Ja pärjäävät muutjkin pienituloiset sinkut ja yksinhuoltajatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 12:06"]
Vanhempani eivät tiedä meidän ongelmista, en todellakaan halua heitä rasittaa niillä.
Joo elintasoni ei tästä voi enää laskea, valitettavasti niin kuitenkin kävisi. Minä en tiedä kuinka vastaavassa tilaneessa olevat selviytyvät.
Minä en saisi toimeentulotukea koska olen töissä ja asuntoni vuokra olisi yksin maksettaessa yli puolet palkasta, minulla on lisäksi velkaa.
Olen laskenut että minulle jäisi käteen 200e/kk.
ap
[/quote]
Minulle jää käteen miinusta 200 e/ kk. Kesätyösäästöillä mennään, olen opiskelija. Silti pärjään.
Sanot että 4 ensimmäistä vuotta miehesi oli ihana, ja sittemmin hän on muuttunut. Miten sinä olet muuttunut?
"Olisin valmis eroamaan"- asenne kuultaa kauas läpi puolisollesi asti. Yritä siinä sitten korjata tai positiivisena toimia.