Vierailija

Mun syömiseen on puututtu ihan pikku lapsesta alkaen. Pahin oli ehdottomasti toinen mummoista joka oikeesti suuttui jos ei jaksa syödä ja hän lappasi lautasen väkisin täyteen.

Sain piiskaa ja tukkapöllyä siitä hyvästä.
Aikuisena en kykene syömään muiden seurassa ja en varsinkaan mummon. Tulee heti oksennuksen tunne kurkkuun ja alkaa syke kiihtyä, tiedän että jonkulainen paniikki reaktio?

Ihmiset on suuttuneet juuri mun syönneistä/syömättömyydestä aina. On puhuttu afrikan lapsista ja puututtu painoon samalla kun syön. Ladattu salaattia lautaselle ja sanottu TÄÄ EI SINUA LIHOTA :)

Miten pääsen yli noista huonoista kokemuksista??? Joku terapia varmaan käytävä.

  • ylös 3
  • alas 0

Kommentit (5)

Vierailija

Se on ymmärrettävää. Ehkä voit hyväksyä itsesi sellaisenaan. Eivät kaikki muutkaan syö kaikkien seurassa.

Mistä syystä luulet mummosi toimineen tuolla tavalla? Eli siis uskotko hänen noudattaneen perusteltua ja lapsen ja/tai yhteiskunnan etua ajavaa kasvatustapaa, vai hänen hakeneen mielihyvää itselleen sinun kustannuksellasi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

En halunnu mitää sääliä syömishäiriöstä jonka mummu aiheutti lapsena. Varmasti en oo ainoo kuka on kokenu tämmöstä.

Vierailija

Hyväksy itsesi, vältä ihmisiä, jotka eivät tee sinulle hyvää. Meitä on kaikenlaisia täällä maan päällä, sinulle on tilaa siinä missä muillekin!
Tsemppiä!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla