Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
anoppi ahdistaa
15.10.2014 |
Mitem päästä vihaamisesta. En jaksa enää. Olen katkera ja vihainen. Anopille. Vihaan sitä ja kaikkea mitä in valehtelullaan ja kieroilullaan saanut aikaiseksi. Siis saanut aikaiseksi mun pääni sisällä. Arvostellut äitinä, ruoanlaittotaitojani, kodinpitoa, kaikkea. Jopa ulkonäköä. Mies on äitinsä kanssa tekemisissä ja lapset tietysti, mutta vähemmän nykyään. Se on vaan mennyt niin. En jaksa enää yrittää. Muutaman viikon päästä syntyy toinen lapsemme. En ole nähnyt anoppia yli vuoteen. Asumme samassa tuppykylössä. Töihin minulla on matkaa 50 kilometriä. En käy edes kaupassa täällä. en halua törmätä häneen. Nyt täytyy alkaa käymään Kun jään äitiyslomalle. Miten ristiäiset? Minun on pakko nähdä hänet. Asiasta on tullut mulle sellain
mörkö että en tiedä miten selviän. Olen masentunut.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen, että lähdet ensi sijassa hakemaan apua masennukseesi. :) Mieluummin nyt kuin myöhemmin. Ja hoidon yhteydessä saat varmasti keskusteluapua anoppiasiaankin.
Mitä kaikkea anoppisi on tehnyt? Oletko koskaan tehnyt hänelle selväksi, ettet hyväksy hänen käytöstään? En sano tätä syyllistäen, vaan ymmärtäen: minulle itselleni on vaikeaa sanoa, jos joku kohtelee minua huonosti. Ja juuri ne asiat sitten paisuvat päässä niin mittaviksi, että niitä on yksin vaikea ratkoa. Se, että opettelee ihan rehdisti sanomaan ääneen, että ei hyväksy tuollaista käytöstä, on jo osa ratkaisua.
Mitä jos kokeilisit kääntää tämän asian toisinpäin? Miksi sinä väistelet, piilottelet ja vältät menemästä samaan kauppaan, kun anoppisi on itse täysi moukka? Mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua, jos törmäisit anoppiisi? Pelkäätkö hänen käyvän kimppuusi, sättivän sinua lisää, valehtelevan...? Vai pelkäätkö menettäväsi oman itsehillintäsi? Jos se kauhuskenaario tapahtuisi, niin olisiko se kuitenkaan maailmanloppu?
Toivottavasti saat apua tilanteeseesi. :)
Minulla on auttanut oman mieheni neuvo: anna sen puheen mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, sillä konstilla hänkin on aina pärjännyt äitinsä kanssa.
Tiedän, ettei se aina ole helppoa, mutta kannattaa opetella.
Mulla aika samantyyppinen tilanne. Ahdistaa. Asumme myös tuppukylässä. Anoppi käyttää henkistä väkivaltaa todella taidokkaasti. Sulkee minut jatkuvasti kaiken ulkopuolelle.
Osoittaa käytöksellään ettei pidä minusta.
Oon myös niin loppu tohon, että en enään edes halua yrittää.
Olen alkanut inhoamaan häntä.
Ennen lapsia tulimme loistavasti toimeen.
Mitään riitaa ei ole ollut.
Hän on vahva nainen ja en mä pysty mennä suoraan kysymään mikä mättää.
Kiusaamisen on suurimmaksi osaksi tehnyt ovelasti niin ettei muut kuule.
Stalkkaa perhettämme ja tulee aina yllättäen kylään kun en ole paikalla.
Nyt vihdoin mieskin huomannut tilanteen.
Tiedä sitten tekeekö asialle jotain. Lupasi kyllä. Liittommekin on jo natissut liitoksistaan anopin takia.
Hän pilaa elämäni parhaimpia vuosia käytöksellään.
Hänestähän voi henkisesti erota täysin eli hän on sen jälkeen kuin kuka tahansa eikä hänellä ole mitään erityisasemaa ajatuksineen ja mielipiteineen. Kyse on sataprosenttisesti hänen ongelmistaan, ja sen jokainen vakavasti otettava tyyppi tajuaa kyllä sanomattakin. Niitä sinun ei myöskään kannata jäädä kuuntelemaan, eikä niissä juhlissakaan tarvitse kuin toivottaa tervetulleeksi ja pysyä muiden seurassa. Jos jotain huomauttaa, niin sano vaikka, että "kerro sille, jota kiinnostaa".
Alue: Aihe vapaa
Lisää kokemuksia ja hyviä neuvoja!?