Millainen 14v tyttö on pahimmillaan?

Ap, vaikka teinisi kiukkuaa, raivoaa ja huutaa niin käyttääkö hän minkäänlaisia päihteitä tai rikkooko lakia ja näpistelee? Sellainen kiukkuaminen on ihan normi murkkuikää mutta lain rikkominen on jo vakavampi juttu.

Pahimmillaan dokaa itsensä vatsahuuhteluun ja pitää sitä coolina juttuna. Katoilee eikä vastaile missä on tai onko edes hengissä. Pitää varastamista liikkeistä normaalina koska niillä on varaa ja vakuutukset. Tuo törkeän huonon koulutodistuksen, väärentää kaikki allekirjoituksesi ja kehtaa väittää silmät kirkkaina että allekirjoitit muttet muista. On mukana kiusaamassa jotain muuta tyttöä niin että tyttö yrittää itsemurhaa. kiusaa myös pikkusiskoaan ja tämän kavereita sekä vaatii heiltä rahaa uhkaamalla ja pysäyttelee pienempiä koululaisia vaatien maksua näiltä koska tie on kallista yms. 

Meidän 15v on taas hyvin rauhallinen.
Mutta kyllö se varmaan ihan normia on, kaikki ovat erilaisia luonteeltaan. Murrosikä saattaa olla jollain ns. rajumpi. Kyllä se siitä!

Jankuttaa ja tivaa. Huutaa vittua ja raivoaa. Takertuu sanoihin ja inkuttaa. Nytkin juuri.

Minulla itselläni oli todella rankka murrosikä. Kuulostaa toistaiseksi normaalilta, tietenkin jos jatkuu pitempään niin voihan siinä olla jotain muutakin taustalla.

Kuukautishulluutta?

Nakkelee niskojaan, mussuttaa vastaan ja paiskii ovia.

Huonosti kasvatettu. Ei ole asetettu rajoja, vaan annettu kaikki valmiina ja kaikki mitä lapsi on halunnut. Turhautumisen tunne olisi tärkeä tunne murkkuikäiselle lapselle. Tai siis että ei annettaisi lapselle kaikkea mitä hän haluaa, muuten lapsi ei opi käsittelemään välittömiä mielihalujaan ja hänestä kasvaa tälläinen seinillepomppija.

No pahimmillaan: väkivaltainan itseäänmyyvä narkomaani. Murrosikä on oikeasti tärkeä vaihe, ja se on pakko käydä läpi jossain vaiheessa. Että kilttien tyttöjen äitien ei kannata niin ylpistellä, eräskin kaverini kävi murkkuiän läpi 31-vuotiaana. Koita siinä aikuiselle saarnata alkoholin ja holtittoman seksin vaaroista, kun se on täysin laillista toiselle.

Sellainen kuin minä siinä iässä: lintsaa, karkaiilee kotoa (kerran karkasin Tukholmaan asti), hankkii itsetuntoa harrastamalla seksiä vanhempien pilluralliäijien kanssa, vetää pään täyteen aina jos jostain viinaa saa, on kotona aggressiivinen kuin häkkiin teljetty tiikeri, ei ajattele koskaan mitään muuta kuin viinaa ja seksiä.

Mutta huolimatta siitä että olin tuollainen siinä iässä, ihan rauhallinen akateemisesti koulutettu perheenäiti minustakin on tullut :)

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 09:46"]

Huonosti kasvatettu. Ei ole asetettu rajoja, vaan annettu kaikki valmiina ja kaikki mitä lapsi on halunnut. Turhautumisen tunne olisi tärkeä tunne murkkuikäiselle lapselle. Tai siis että ei annettaisi lapselle kaikkea mitä hän haluaa, muuten lapsi ei opi käsittelemään välittömiä mielihalujaan ja hänestä kasvaa tälläinen seinillepomppija.

[/quote]

Ei ainakaan omassa tapauksessani pitänyt ollenkaan paikkaansa. Meillä oli itse asiassa aika tiukka kasvatus, mikä luultavasti saikin minut kapinoimaan entistä enemmän. Kaksi sisarustani sitten taas olivat rauhallisempia luonteita eivätkä koskaan sillä tavalla temponeet kuin minä vaan alistuivat kiltisti kodin sääntöihin ja kuriin. Kapinoivat vasta sitten omilleen muutettuaan jolloin varsinkin veljelläni meni esim. juhliminen täysin överiksi ja yhden naisenkin juovuksissa laittoi paksuksi. Itse olin jo opiskeluaikana ihan rauhoittunut ja opintoihin keskittynyt.

t. 9

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 09:58"]

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 09:46"]

Huonosti kasvatettu. Ei ole asetettu rajoja, vaan annettu kaikki valmiina ja kaikki mitä lapsi on halunnut. Turhautumisen tunne olisi tärkeä tunne murkkuikäiselle lapselle. Tai siis että ei annettaisi lapselle kaikkea mitä hän haluaa, muuten lapsi ei opi käsittelemään välittömiä mielihalujaan ja hänestä kasvaa tälläinen seinillepomppija.

[/quote]

Ei ainakaan omassa tapauksessani pitänyt ollenkaan paikkaansa. Meillä oli itse asiassa aika tiukka kasvatus, mikä luultavasti saikin minut kapinoimaan entistä enemmän. Kaksi sisarustani sitten taas olivat rauhallisempia luonteita eivätkä koskaan sillä tavalla temponeet kuin minä vaan alistuivat kiltisti kodin sääntöihin ja kuriin. Kapinoivat vasta sitten omilleen muutettuaan jolloin varsinkin veljelläni meni esim. juhliminen täysin överiksi ja yhden naisenkin juovuksissa laittoi paksuksi. Itse olin jo opiskeluaikana ihan rauhoittunut ja opintoihin keskittynyt.

t. 9

[/quote]

Ei teillä kyllä mitään rajoja ole ollut, jos olet voinut murkkuiässä karata ulkomaille (Tukholmaan) asti. Sinusta on vain tuntunut, että on rajat, kun et ole paremmasta ymmärtänyt.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 09:55"]

Sellainen kuin minä siinä iässä: lintsaa, karkaiilee kotoa (kerran karkasin Tukholmaan asti), hankkii itsetuntoa harrastamalla seksiä vanhempien pilluralliäijien kanssa, vetää pään täyteen aina jos jostain viinaa saa, on kotona aggressiivinen kuin häkkiin teljetty tiikeri, ei ajattele koskaan mitään muuta kuin viinaa ja seksiä.

Mutta huolimatta siitä että olin tuollainen siinä iässä, ihan rauhallinen akateemisesti koulutettu perheenäiti minustakin on tullut :)

[/quote]

Siskoni ja jotkut kaverini olivat juuri tuollaisia ja ihmettelin miten he uskalsivat. Oma itsesuojeluvaistoni oli niin voimakas etten pystynyt ottamaan sellaisia riskejä, mutta tunsin itseni nynnyksi.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 10:01"]

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 09:58"]

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 09:46"]

Huonosti kasvatettu. Ei ole asetettu rajoja, vaan annettu kaikki valmiina ja kaikki mitä lapsi on halunnut. Turhautumisen tunne olisi tärkeä tunne murkkuikäiselle lapselle. Tai siis että ei annettaisi lapselle kaikkea mitä hän haluaa, muuten lapsi ei opi käsittelemään välittömiä mielihalujaan ja hänestä kasvaa tälläinen seinillepomppija.

[/quote]

Ei ainakaan omassa tapauksessani pitänyt ollenkaan paikkaansa. Meillä oli itse asiassa aika tiukka kasvatus, mikä luultavasti saikin minut kapinoimaan entistä enemmän. Kaksi sisarustani sitten taas olivat rauhallisempia luonteita eivätkä koskaan sillä tavalla temponeet kuin minä vaan alistuivat kiltisti kodin sääntöihin ja kuriin. Kapinoivat vasta sitten omilleen muutettuaan jolloin varsinkin veljelläni meni esim. juhliminen täysin överiksi ja yhden naisenkin juovuksissa laittoi paksuksi. Itse olin jo opiskeluaikana ihan rauhoittunut ja opintoihin keskittynyt.

t. 9

[/quote]

Ei teillä kyllä mitään rajoja ole ollut, jos olet voinut murkkuiässä karata ulkomaille (Tukholmaan) asti. Sinusta on vain tuntunut, että on rajat, kun et ole paremmasta ymmärtänyt.

[/quote]

Ihmistä, joka on pakko päästää esim. kouluun, on aika vaikea estää pääsemästä karkuun. Meillä esim. oli tiukat kotiintuloajat, tiukemmat kuin useimmilla muilla. Mutta minä kiipesin palotikkaita ulos huoneestani omakotitalomme yläkerrassa ja livahdin kaupungille. Sitten kun jäin tästä kiinni (kun kerran hoipuin aamuyöstä kotiin krapulaisena oksennellen), toki alettiin sitäkin asiaa valvoa enemmän. Sitten aloin tehdä sitä, että esim. koulusta häivyin omille teilleni, tai harrastuksesta. Ei minua olisi pystynyt pitelemään kuin lukitsemalla minut käsiraudoilla jonnekin ja kuljettamaan kädestä pitäen kouluun ja pois. Sielläkin olisi pitänyt koko ajan valvoa, koska poistuin esim.  välitunneiltakin aika sujuvasti omilile teilleni, tai lilikuntatunnilta tms.

Ja jokainen lisätiukennus sai aikaan vaan lisäkapinaa ja halua näyttää, että te paskiaiset aikuiset ette minua määrää. 

No mun 14-v pikkusisko osaa kyllä sanoa pahasti ja huutaa, muttei sentään lintsaa, polta tupakkaa, tai juo. Kavereiden kanssa saattaa lomilla pyöriä puolenyön jälkeenkin ulkona, mutta tulee joka yö kotiin. Huone jää välillä siivoomatta ja ragetuskohtaukset menevät kyllä välillä pahastikkin yli, mutta ehkä se parissa vuodessa tasaantuu.

Mun pahin teini-ikä oli siinä 12-13-vuotiaana, ja nyt mua ei enää saa pois sijoiltaan oikeastaan mikään, mutta jos suutun, niin helvetti on avoin... <3 Niinkuin joku tuolla sanoikin, olen kuin häkkiin teljetty tiikeri. Älkää kysykö mistä tunnen, mutta yks 25-v narkkari, jonka pitää kantaa puukkoo 24/7 mukana, on sanonu pariin kertaan, että vaikka se on tyhmä, niin ei sentään ikinä olisi niin idiootti, että minut suututtaisi. Jäisi nopeasti alakynteen. Eli minullakin on vielä jotain pientä teiniangstitiangstia jäljellä. Vihanhallinta ongelmaa minulla ei ole, en ole agressiivinen, mutta ääntä kyllä riittää suuttuessani, kiitos vuosia kestäneen kuoroharrastuksen. t. teini

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 10:02"]

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 09:55"]

Sellainen kuin minä siinä iässä: lintsaa, karkaiilee kotoa (kerran karkasin Tukholmaan asti), hankkii itsetuntoa harrastamalla seksiä vanhempien pilluralliäijien kanssa, vetää pään täyteen aina jos jostain viinaa saa, on kotona aggressiivinen kuin häkkiin teljetty tiikeri, ei ajattele koskaan mitään muuta kuin viinaa ja seksiä.

Mutta huolimatta siitä että olin tuollainen siinä iässä, ihan rauhallinen akateemisesti koulutettu perheenäiti minustakin on tullut :)

[/quote]

Siskoni ja jotkut kaverini olivat juuri tuollaisia ja ihmettelin miten he uskalsivat. Oma itsesuojeluvaistoni oli niin voimakas etten pystynyt ottamaan sellaisia riskejä, mutta tunsin itseni nynnyksi.

[/quote]

Mulla ei ollut luultavasti tuossa iässä juuri minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, tai jos oli, niin halu olla itsenäinen ja vapaa aikuisten vallasta voitti sen 100-0 missä tahansa tilanteessa. Usein ajattelinkin, että minä oikeasti mieluummin kuolisin ennen kuin alistuisin aikuisten tahtoon. 

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 10:06"]No mun 14-v pikkusisko osaa kyllä sanoa pahasti ja huutaa, muttei sentään lintsaa, polta tupakkaa, tai juo. Kavereiden kanssa saattaa lomilla pyöriä puolenyön jälkeenkin ulkona, mutta tulee joka yö kotiin. Huone jää välillä siivoomatta ja ragetuskohtaukset menevät kyllä välillä pahastikkin yli, mutta ehkä se parissa vuodessa tasaantuu.

Mun pahin teini-ikä oli siinä 12-13-vuotiaana, ja nyt mua ei enää saa pois sijoiltaan oikeastaan mikään, mutta jos suutun, niin helvetti on avoin... <3 Niinkuin joku tuolla sanoikin, olen kuin häkkiin teljetty tiikeri. Älkää kysykö mistä tunnen, mutta yks 25-v narkkari, jonka pitää kantaa puukkoo 24/7 mukana, on sanonu pariin kertaan, että vaikka se on tyhmä, niin ei sentään ikinä olisi niin idiootti, että minut suututtaisi. Jäisi nopeasti alakynteen. Eli minullakin on vielä jotain pientä teiniangstitiangstia jäljellä. Vihanhallinta ongelmaa minulla ei ole, en ole agressiivinen, mutta ääntä kyllä riittää suuttuessani, kiitos vuosia kestäneen kuoroharrastuksen. t. teini
[/quote]
Oot vaan perus wt.

Karkaaminen onnistuu helposti vaikka olisi minkälaiset rajat. Ei kai 14 vuotiaitakaan voi teljetä kaltereiden taakse. Itselläni on ollut kolme teini-ikäistä joista keskimmäisellä oli todella hurja murrosikä, karkaisikin muutamaan otteeseen. Lääke hurjaan kauteen ei todellakaan ole tiukka kuri vaan keskusteleminen, yrittää selvittää mistä kenkä puristaa. Meillä tämän teinin hurja murrosikä kesti 4 vuotta, kaikkea mahdollista ja mahdotonta siinä käytiin läpi.

Nyt kyseinen nuori nainen opiskelee lapsi-ja nuorisotyötä ja haluaa työskennellä nuorten kanssa jotka kipuilevat kasvunsa kanssa. Kahden sisaruksensa murrosiät menivät miltei huomaamatta, jos tätä keskimmäistä ei olisi niin voisin minäkin kuvitella että hyvän kasvatuksen ja rajojen ansiosta lapseni ovat niin seesteisiä ja helppoja. Onneksi tuo on vain ohimenevä vaihe vaikka pahimmillaan todella raskas koko perheelle ja vaarana on aina että nuori hölmöyksissään tekee jotain todella typerää jolla on kauaskantoisia seurauksia. Voimia vaan teinien vanhemmille ja lohtuna voin kertoa että kyllä se joskus menee ohi.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 10:13"][quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 10:06"]No mun 14-v pikkusisko osaa kyllä sanoa pahasti ja huutaa, muttei sentään lintsaa, polta tupakkaa, tai juo. Kavereiden kanssa saattaa lomilla pyöriä puolenyön jälkeenkin ulkona, mutta tulee joka yö kotiin. Huone jää välillä siivoomatta ja ragetuskohtaukset menevät kyllä välillä pahastikkin yli, mutta ehkä se parissa vuodessa tasaantuu.

Mun pahin teini-ikä oli siinä 12-13-vuotiaana, ja nyt mua ei enää saa pois sijoiltaan oikeastaan mikään, mutta jos suutun, niin helvetti on avoin... <3 Niinkuin joku tuolla sanoikin, olen kuin häkkiin teljetty tiikeri. Älkää kysykö mistä tunnen, mutta yks 25-v narkkari, jonka pitää kantaa puukkoo 24/7 mukana, on sanonu pariin kertaan, että vaikka se on tyhmä, niin ei sentään ikinä olisi niin idiootti, että minut suututtaisi. Jäisi nopeasti alakynteen. Eli minullakin on vielä jotain pientä teiniangstitiangstia jäljellä. Vihanhallinta ongelmaa minulla ei ole, en ole agressiivinen, mutta ääntä kyllä riittää suuttuessani, kiitos vuosia kestäneen kuoroharrastuksen. t. teini
[/quote]
Oot vaan perus wt.
[/quote]

Määrittele, kuinka niin? :) Ei löydy läväreitä, ei hiusväriä, ei tekokynsiä, ei kananpersetukkaa. Tupakkaa, alkoholia, tai aineita en ole mitään kokeillut edes sitä ekaa kertaa ja opiskelen lukiossa. Harrastuksina kuoro ja musiikki ylipäänsä.

Yleensä pahasti oireilevilla lapsilla on jotenkin huonot ja välinpitämättömät vanhemmat. Kannattaa miettiä, miten voisi olla parempi vanhempi. Itselläni ei ollut mikään helpoin murrosikä, vanhemmat erosivat, jäin äidille. Isää ei enää lapset kiinnostaneet, vain uusi nainen. Äiti masentuneena etsi uutta kumppania, muutama ehdokas olikin joiden kanssa vietti kaiken vapaa-ajan. Lapset mummoille tai kavereille. Tissutteli, kävi baareissa. Lapsia ei valvottu juuri mitenkään, usein oltiin myöhään ulkona, sattui kaikkea ikävääkin itselleni. Päivisin kavereiden kanssa. Äiti ei ymmärtänyt alkoholin käyttöäni (ymmärrän, mutta kannattaisi näyttää parempaa esimerkkiä itse) tai poikaystäviä, olin myös tosi masentunut. Ei keskustellut kanssamme, vain riiteli, eikä antanut ikinä rahaa tai ostanut mitään (hygieniatarvikkeistakin piti tapella). Minä olin vain "hankala" lapsi, hänessä ei ollut mitään vikaa. Paras oli kun yksi hänen kavereistaan käski kääriä minut aina mattoon, jos suutun. En ole edelleenkään hyvissä väleissä vanhempieni kanssa.