Voitteko sinkut sitten katsoa, että seuraavaksi valitsette hyvän miehen.

Ihmettelen, miten moni ikäisenikin (~30) on jo kertaalleen eronnut (avo-/avioliitosta), vaikka lapsiakin on. Tälläkin palstalla joka päivä joku kirjoittaa, että pitäskö erota TAI eksäni sitä tai tätä kamaluuksia. Aina vika on siinä miehessä, aina se mies muuttuu, tulee hirveäksi jne. Mutta kai sillä toisellakin osapuolella joku vastuu on pilalle menneestä parisuhteesta? Jos ei muuten, niin miksi joku kelpuuttaa itselleen miehen, joka esim. juo liikaa/rähisee/laiskottelee tms? Kyllä sellaiset piirteet havaitsee jo seurusteluvaiheessa.

Voitteko te eronneet sinkut tsempata ja hiukan pohdiskella, mikä meni edelliskerralla vikaan ja valita seuraavaksi kiltin, kunnollisen miehen. Kyllä sellaisiakin on! Katsotte seurusteluvaiheessa ettei mies a.) juo liikaa/rällää kavereiden kanssa liikaa, b.) tekee kotitöitä ihan luonnostaan, c.) on vastuuntuntoinen, d.) pitää lapsista, e.) panostaa parisuhteeseen jne. Mitä kaikkea te nyt arvostattekaan. Olen huomannut, että jos jokin asia (yksikin!) häiritsee seurusteluaikana, se tulee häiritsemään koko suhteen ajan. Oletteko valmiit elämään sen puutteen kanssa?

En saarnaisi muuten, mutta kun säälittää näissä suhteissa ne lapset. Niitäkin usein tehdään liian helposti, jo parin vuoden yhdessäolon jälkeen. Ja sitten erotaan ja sitten sekoillaan vielä eri suhteissa, mennään yhteen, erotaan, riidellään, kyllästytään, halutaan elämään muutosta ja aloitetaan vaihtamalla miestä. Naisten elämät pyörii valitettavan usein yksinomaan miehen ympärillä ja vaikka mies olisikin kunnollinen, niin sitä syytetään jos itse on onneton. Moni ero olisi ehkäistävissä, jos naiset omaisivat omia intohimoja ja ottaisivat vastuun omasta onnellisuudesta, sen sijaan että odottaisivat miehen ensisijaisesti rakentavan heistä onnellisia.