Miten toimia ihmisen kanssa joka suuttuu verisesti jos hänen kanssaan on eri mieltä?

Katkera siedätyshoitoputki edessä, jonka aikana tulee menemään ystäväpiiri uusiksi ainakin sellaiset 2-3 kertaa. Joku sinnikko voi sietää nillitystä ja kehittää syvän ystävyyden mutta ei tapahdu helpolla.

Tai sitten ko. temperamentikko saa elää yksinäisenä loppuelämänsä.

Mielenterveyttä ja kasvatusoloja menneisyydessä voi aina arvailla.

No ei sen kans tarvi mitenkään erityisesti toimia. Jos se suuttuu niin siinä suuttuu. Jos ei jaksa kuunnella sen raihaantumista niin ei vastaa sille mitään jos on eri mieltä. Jos se inttää vastausta niin sanoisin että oon eri mieltä ja kun suuttuu niin lähtisin pois, huikkaisin vaan heipat. Oikeesti ihan yksinkertaista.

Kannattaa "konmarittaa" sellaiset ihmissuhteet.

Sitä en tiedä miksi joistain tulee sellaisia. Usein tuntuu liittyvän heikkolahjaisuuteen, kun ottaa henkilökohtaisesti asiat mitä ei henkilökohtaisesti pitäisi ottaa. Ei sellaisia voi enää aikuisiällä muuttaa, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

No ei sen kans tarvi mitenkään erityisesti toimia. Jos se suuttuu niin siinä suuttuu. Jos ei jaksa kuunnella sen raihaantumista niin ei vastaa sille mitään jos on eri mieltä. Jos se inttää vastausta niin sanoisin että oon eri mieltä ja kun suuttuu niin lähtisin pois, huikkaisin vaan heipat. Oikeesti ihan yksinkertaista.

Jos kyse on perheenjäsenestä niin on astetta hankalampaa.

minä ignroraan sellaiset ihmiset. Perustelemalla ja väittelemällä ei heidän kanssaan voi voittaa.

Hiljaa protestoin sellaista älyllistä ja aatteellista jäykkyyttä vastaan niin, että boikotoin kaikkea mihin sellainen liittyy. La illan ohjelmistoon kuuluu jatkossa VoF.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei sen kans tarvi mitenkään erityisesti toimia. Jos se suuttuu niin siinä suuttuu. Jos ei jaksa kuunnella sen raihaantumista niin ei vastaa sille mitään jos on eri mieltä. Jos se inttää vastausta niin sanoisin että oon eri mieltä ja kun suuttuu niin lähtisin pois, huikkaisin vaan heipat. Oikeesti ihan yksinkertaista.

Jos kyse on perheenjäsenestä niin on astetta hankalampaa.

Sitten riippuu siitä, millaisissa väleissä haluaa olla. Hankalat sukulaiset kannattaa pitää hieman etäällä.

Varmaan joku luonnevika. Älä ole tekemisissä.

Mun asperger-poika on yleensä ihan lunki kaveri, mutta ei osaa katsoa asioita monesta näkökulmasta. Ne näkökulmat pitää hänelle vääntää rautalangasta. Eikä hän nyt niissä tilanteissa raivostu, mutta saattaa kyllä vängätä, kunnes toinen suostuu kunnolla perustelemaan.

Siinä voi sitten itsekseen miettiä, kumpi "toimi väärin", jos kumpikaan. Ei perustelujen vaatiminen ole mikään vika, jos yhtään tarkemmin miettii.

Kyseessä tosiaan sukulainen, kenen kanssa oltava enemmän tai vähemmän tekemisissä. Tosiaan jos hänen kanssaan uskaltaa olla eri mieltä jostain hänelle tunnepitoisesta asiasta, niin vihanpito ja kiukuttelu jatkuu pitkään. Se on todettu jo aikoja sitten että järjen puhuminen ei auta mitään. 

T. ap

Luonnevika? Autismi? Harvinaisen vaikea luonne?

Itse olen huomannut, että kun itse pysyy mahdollisimman rauhallisena ja eikä lähde väittelyyn sen enempää mukaan kun on oman kantansa jo kerran kertonut. Harva ihminen jaksaa yksinään kovin kauaa kiukutella jos toinen ei anna mitään huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä tosiaan sukulainen, kenen kanssa oltava enemmän tai vähemmän tekemisissä. Tosiaan jos hänen kanssaan uskaltaa olla eri mieltä jostain hänelle tunnepitoisesta asiasta, niin vihanpito ja kiukuttelu jatkuu pitkään. Se on todettu jo aikoja sitten että järjen puhuminen ei auta mitään. 

T. ap

Onko ihan pakko olla tekemisissä, ihan oikeasti? Ei kai sellaista sukulaista olekkaan jota on täydellisen pakko nähdä. Paitsi oma lapsi jos on sen iikäinen että asuu kotona.

Mutta vastaan edelleen samalla tavalla jotta lähdet tilanteesta pois, vaikka sitten toiseen huoneeseen. Yksinkertaisesti et kuuntele sitä raivoamista etkä edes vastaa sille mitään jos ei ole pakko. Älä anna sen jyrätä äläkä hallita pelolla.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä tosiaan sukulainen, kenen kanssa oltava enemmän tai vähemmän tekemisissä. Tosiaan jos hänen kanssaan uskaltaa olla eri mieltä jostain hänelle tunnepitoisesta asiasta, niin vihanpito ja kiukuttelu jatkuu pitkään. Se on todettu jo aikoja sitten että järjen puhuminen ei auta mitään. 

T. ap

Henkilö tarvitsisi varmasti jotain terapiaa jos ei pysty edes oman perheen seurassa käyttäytymään toisia kunnioittavasti. Mutta vaikea se on ketään auttaa, joka ei halua tulla autetuksi.

Asperger? Minuun laittoi eräs kokonaan välit poikki koska olin väärässä asiassa eri mieltä, ja tästä suorana johtopäätöksenä epäihminen.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä tosiaan sukulainen, kenen kanssa oltava enemmän tai vähemmän tekemisissä. Tosiaan jos hänen kanssaan uskaltaa olla eri mieltä jostain hänelle tunnepitoisesta asiasta, niin vihanpito ja kiukuttelu jatkuu pitkään. Se on todettu jo aikoja sitten että järjen puhuminen ei auta mitään. 

T. ap

Ei sukulaisuus velvoita olemaan tekemisissä yhtään kenenkään kanssa. Itse en ole nähnyt siskoani yli kymmeneen vuoteen, koska meillä ei ole yksinkertaisesti mitään syytä olla tekemisissä.

Itse olen ulostanut tuollaiset ihmiset pois elämästäni lopullisesti. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi toimimattomissa ihmissuhteissa. Kyllä tuollainen ihminen uuden uhrin löytää itsellensä.

Jätä se emakko.

Täällä palstallahan näitä riittää, eivät hyväksy eriävää mielipidettä ja sitten alkaa nimittely ja uhkailu.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä tosiaan sukulainen, kenen kanssa oltava enemmän tai vähemmän tekemisissä. Tosiaan jos hänen kanssaan uskaltaa olla eri mieltä jostain hänelle tunnepitoisesta asiasta, niin vihanpito ja kiukuttelu jatkuu pitkään. Se on todettu jo aikoja sitten että järjen puhuminen ei auta mitään. 

T. ap

Millaisissa asioissa ja miksi hänen kanssaan on oltava erimieltä?

Perheessäni on yksi tällainen, onnekseni hän ei ole pitkävihainen, joten useimmiten pärjään ihan hyvin.