Kuinka lapsesta tulee nirso?

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 18:26"]

Perinnöllistä on, ei auta vaikka kuinka monipuolisesti laittaisi ja maistattaisi, jos geenit on mitä on.

[/quote]

Mä kanssa kallistun tuohon. Meillä on kaksi lasta. Toinen on kaikkiruokainen, toinen nirso. Olen itse ollut lapsena nirso, nykyisin kaikkiruokainen. Jopa isäni, joka on monilapsisesta köyhästä perheestä oli lapsena tosi nirso. Hänelle ostettiin kermaa, jotta ei ihan kuihtuisi pois.

Tuon eron lapsissa näki jo vauvana. Toinen maisteli mielellään jo puolivuotiaana. Esim. oli innokas ottamaan ruokia vanhempien lautasilta ja söi kaikkea mitä tarjottiin. Toki joku oli pojan mielestä parempaa kuin tinen. Tyttö ei koskaan vauvana/taaperona tavoitellut ruokia vanhempien lautasilta. Jokaista uutta makua kohtaan oli epäluuloinen. Ei vaan suostunut syömään, vaan sylki pois. Edes makeat hedelmät eivät kelvanneet.

Minun lapseni on ollut nirso syntymästään asti. Maidon imeminenkään ei alunperinkään oikein kiinnostanut.

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 17:56"]

Meillä lapsista tuli nirsoja päiväkodissa 3v iässä. Kaikkea oli pakko maistaa ja esim. tomaatti poltti lapsen suuta. Silti pakkomaistamista jatkettiin, koska ei ollut mitään näkyvää vikaa.

Lapset on nyt koulussa, eivät maista mitään uutta. Heille on oletusarvona, että uusi ruoka sattuu.

[/quote]

Vajokkeja siis.

Sitten kun päivähoito/eskari/koulu alkaa ja kaverit kertoo mikä on pahaa ja mitä ei voi syödä.

Eikö tähän vaikuta sekin mitä äiti on odotusaikana syönyt? En tiedä, joskus olen kuullut tällaisen jutun. Nirsojen lasten vanhemmille neuvoksi: pelatkaa maistelupeliä! Kaikkea hedelmää ja vihannesta hauskasti tarjolle (sellaista mitä lapsi ei ole syönyt) ja siitä ihan varovasti koittamaan leikin merkeissä miltä kaikki maistuvat ja mitä ne ovat! Voi asettaa jonkun houkutuksen että jos maistaa vaikka 7 kertaa eri juttua niin lapsi palkitaan jotenkin:)

Lapset on lapsia. Jotkut lapset saa nirsoilun ihan syntymälahjana. Joistakin ei saa tekemälläkään nirsoa.

Toki lapset on persoonia ja yksilöitä ja samassakin perheessä voi olla, että toinen lapsi nirsoilee ja toinen ei.

Mutta sanoisin kyllä, että ainakin mun tuttavapiirissä nirsojen lasten kotona ei kauheasti panosteta ruokakulttuuriin niin, että tarjottaisiin erilaisia ruokia laajalla skaalalla, totutettaisiin lapsi pöytätapoihin ja siihen, että ruokahetki on myös tärkeä sosiaalinen hetki ja opetettaisiin eri kausiin ja juhliin kuuluvia ruokaperinteitä. Monen nirson lapsen vanhemmatkin on valikoivia ja eivät osaa syödä kaikkea. Liian usein nirsoilevan lapsen kanssa tehdään niin, että ei tarjota jatkossa sitä, mikä ei maistunut. Koko perhe syö vain jauhelihaa ja kanasuikaleita ja pastaa, kun ei meidän Nico-Petteri suostu muuta syömään.

Lapseni oli todella allerginen pienenä ja ruokarajoituksia oli runsaasti. Nyt on ennakkoluuloinen uusia/outoja ruokia kohtaan. Mutta toisaalta nykyisin ei-ruokiin kuuluu myös esim. pizza, lihapiirakat, hampurilaiset. Mikä ei sinäänsä haittaa yhtään.

Kotona tehdään aina vaan niitä samoja ruokia, tuttuja ja turvallisia. Mentaliteetilla, kunhan lapsen mahan saa täyteen ilman huutoja ja kiukkua. Ja toinen, syömisestä tehdään liian iso numero, tuputetaan vaikkei lapsella ole nälkä jne. Hyvä on opettaa maistamaan, muttei siitäkään kannata tehdä elämää isompaa numeroa jos laps nyt jotain sitten maistaakin tai on maistamatta, sitten joku toinen kerta paremmalla onnella. Oma esimerkki lienee kaikkein tärkein.

Serkkujeni perheessä kaikille kolmelle syötettiin samaa monipuolista kotiruokaa. Kaksi söi kaikkea, yksi oli valikoiva. Kai tässäkin osa vain on sellaisia. Osa taas varmaan heitä, joilla on ollut niukka valikoima

Meillä on kaksi nirsoa ja yksi ennakkoluuloton. On kiinnostunut maistamaan esim etanoita joista sitten sanoi ettei ne olleet oikein hänelle mieluisia mutta toiset eivät uskalla edes maistella mitään"outoa". Sanoisin että lähtökohtaisesti lapset ovat ennakkoluuloisia uusia ruokia kohtaan mutta useimmat tottuvat kun jaksetaan tarjota sitä uutta tarpeeksi kauan. Tämä joka meillä ei nirsoile oli pienestä saakka kova syömään ja nämä kaksi muuta yrittivät elää toista vuotta pelkällä maidolla ja nakertelemalla vähän sitä sun tätä. Ehkä kun toivoin että nämä alkaisivat syömään paremmin kiinteitä niin tein sen että jos löytyi joku ruoka mikä kelpasi niin syötin sitä usein jotta maha tulisi paremmin täyteen eikä tarvitsisi koko ajan olla imettämässä.

Yhden kaverin 10-vuotias on ihan sikanirso ja ei tarvi sylttytehdasta kaukaa etsiä. Äiti valmistaa vain lapsen lempiruokia. Ravintolassa katsellaan annosta ja äiti maanittelee, että "jos maistat tämän palasen..." Ja sitten lapsi katsoo annosta ja sanoo, ettei haluakaan syödä, kun ei tykkää. Ongelma on siinä, että syöminen on heillä hirveän hankalaa ja kaikesta tehdään numero. Äiti on aivan hermona vieraassa paikassa ja selittelee koko ajan lapselle, kuinka tätä ja sitä voisi maistaa. Tekisi mieli kiljasta, että lopeta ja keskity seurustelemaan muiden kanssa, äläkä kiinnitä lapsen syömiseen mitään huomiota.

Pakkaa nykyään eväät kouluun, koska lapsi on nyt lopettanut näkkärin syömisenkin, kun ei tykkää edes siitä...

En nyt jaksa kommentoida, miten jostakusta tulee nirso, mutta sanon, ettet todellakaan voi huokaista helpotuksesta! Noin mäkin luulin, kun lapsi oli 1. Se aika, jolloin lapsi alkaa varsinaisesti ronklata ruualla, on vasta edessäpäin. Luin jostain, että siinä 2-vuotiaana lapsen makuaisti herkistyy, koska silloin lapsen elinpiiri laajenee. Herkistynyt makuaisti auttaa lasta tunnistamaan vaarallisia makuja.

Meillä 3-vuotias kyllä syö monipuolisesti, mutta on aika ennakkoluuloinen ja sanoo todella usein ruuasta ensimmäisenä (maistamatta) yäk. Tämä on tietenkin uhmaa. Sen verran hyvin tunnen lapseni, että hänellä kyllä oikeasti yleensä syö ruuan, mutta kyllä tuota nirsoilua esiintyy todella paljon.

Meillä kasvikset ovat pääasiassa ruuassa ja maustan ruuan "aikuisen maun mukaan", mutta silti lapsi syö parhaiten kakistelematta "mauttomia lastenruokia", jollaisia huom. meillä ei kotona syödä! Kylässä ja hoidossa (on ollut hoidossa 2 pv viikossa nyt vähän aikaa) saa noita jauhelihakastikkeita ja makaronilaatikoita, ja tykkää niistä tosi paljon.

Toki kodin ruokakulttuuri vaikuttaa, meidän lapsemme syö kyllä ihan normaalina ruokana sellaisia juttuja, joita moni samanikäinen lapsi ei syö (kaikki kaalit, juurekset, yleisimmät muut kasvikset), mutta nirsoilu on lapsille hyvin tyypillistä. Ja toisilla lapsilla on aivan yliherkkä makuaisti, heidän kohdallaan ei toimi sellainen kuin meidän lapsen kohdalla (esim. jos lapsi sanoo, ettei tykkää ruuasta, me sanotaan, että syö silti).

Meillä molemmat söivät pieninä ihan kaikkea ennakkoluulottomasti. Teininä toinen päätti ryhtyä nirsoksi ja toinen inhoamaan veljen lempiruokia, jotta ruokien keksiminen olisi oikein vaikeaa. 

Meillä lapsista tuli nirsoja päiväkodissa 3v iässä. Kaikkea oli pakko maistaa ja esim. tomaatti poltti lapsen suuta. Silti pakkomaistamista jatkettiin, koska ei ollut mitään näkyvää vikaa.

Lapset on nyt koulussa, eivät maista mitään uutta. Heille on oletusarvona, että uusi ruoka sattuu.

Joidenkin kohdalla nirsous on tutkimusten mukaan synnynnäistä, johon ei voi itse vaikuttaa.

Et voi huokaista helpotuksesta, mutta voi olla että kaikki menee hyvin.

meillä kolme lasta, kaikilla sama ruokavalio vauvana: on imetetty ihan ok pitkään, on tehty paljon kotiruokaa mutta myös kaupan soseita syötetty, sormiruokailtu, keitelty kesäkurpitsaa ja bataattia ja pakastettu jääpalakuutioiksi jne. kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti. Erityisesti kuopuksen kanssa oli todellakin aikaa sörssätä ja laittaa ja oikein paneuduin.

Kaksi on ihan ok, esikoinen jopa oikein kulinaristi. Kuopus on aivan kamala nirso. Ei yksinkertaisesti edes maista, jos on jotain epäilyttävää. Tämä ei siis olis koskenut lusikallaan siihen tämän päiväisen borssikeittoa tarjonneen pettyneen emännän tarjoomuksiin. Häpeän, suren, mietin mitä voisin tehdä. En voi pakkosyöttää, en halua tehdä asiasta valtavaa numeroa ja ruuasta siten negatiivista asiaa, en myöskään suostu tekemään hänelle ruokaa erikseen. Kokeillaan, yritetään. Matkat on hankalia ja on melkein pakko antaa siellä periksi jollekin hampurilainen päivässä -linjalle, että söisi edes jotain. Kannan mukana hedelmiä ja pähkinöitä ja leipää.

 "Kyllä routa porsaan kotiin ajaa" -sanonta ei tässä päde, tämä ei yksinkertaisesti syö. Mä luulen että hän nääntyisi ennemmin nälkään kuin söisi jotain itselle epämiellyttävää. Jo vauvana oli sellainen, että pullo ei käynyt ja kenenkään kantti ei kestänyt edes vielä paljon isompana sitä huutoa, jos vaan pullosta yritti  eikä imettänyt. Ei nyt omaa lastansa voi huutamiseen läkähdyttää, vaikka jo kiinteillä menisikin. Tissi suuhun ja lapsi rauhoittui. Ravitsemusterapeutillakin ollaan käyty, mutta se oli niin sitä "kotimaisia marjoja ja viljoja ja blaa". Tervetuloa tunkemaan se mustikka sinne suuhun. Jos onnistut syöttämään sille 5 kpl, saat palkinnon. 

Minä olen lapsena ollut nirso, mutta aikuisena syön melkeen mitä vaan ja olen innokas kokeilemaan uutta. Rakastan mausteita ja erilaisia etnisiä ruokia. Lapsena en syönyt edes grillimakkaraa. Ja äitini laittoi todella laidasta laitaan kaikkea: kalaa oli paljon, kanaa (joka silloin tosiaan oli kanaa, ei mitään broilerin ohutleikettä, vaan tosiaan pakkasesta kanaa), maksaa jne. että maistattamisen perusteella musta e nirso tullut. Maksa oli kamalinta mitä tiesin, nyt aikuisena tilaan sitä usein jopa ravintolassa.

Jos alkaa syömään paljon herkkuja, eikä hänelle maistu enää ruoka, niin hänestä tulee nirso.

Toivottavasti voit huokaista, mutta älä siltikään, meilläkin molemmat ovat syöneet lähes kaikkea lähemmäs 10v saakka, sitten alkoi nirsoilua enemmän, nyt ovat teinejä, ja niin nirsoja... huh, toivon, että väliaikaista tms, mutta itsehän kärsivät, kun ovat noin rajoitteisia. TÄllä hetkellä toki minäkin kärsin, kun mietin, että mitä laitan ja milloin, että edes joku syö joskus hyvin.

Perinnöllistä on, ei auta vaikka kuinka monipuolisesti laittaisi ja maistattaisi, jos geenit on mitä on.