Onko 42v naiselle 65v mies liian vanha?

Menet oman sydämesi mukaan. Ikä on oikeasti vai numeroita. 65v voi olla nuorekas ja menevä kun taas toinen saman ikäinen voi olla täysin vastakohta. 

Ehdottomasti on. Yli nelikymppisen naisen kannataa max. ottaa oman ikäinen tai nuorempi mieluummin. Meinaan, että jotta siitä miehestä jotakin iloa on vielä jonkin aikaa.

Mietin myös onko liian vanha isäpuoleksi kun minulla 8v,5v ja 3v lapset?

Mä olen 41, ja 65 olisi liian nuori, haluisin kyllä 95-vuotiaan miljonäärimiehen :D

Charmiahan rupeaa löytymään vasta kun käännytään 50v kohti. Ja se on juurikin se mikä ainakin minuun puree.
Ei mun katsettani käännä 25v. siloposket. 

Mitä iloa sen ikäisestä käävästä nyt enää on kenellekään (ellei sillä ole pirusti rahaa)

On se sikäli, että  65v voisi ikänsä puolesta olla 42 vuotiaan vanhempi, eli ollaan jo eri sukupolven edustajia. Lisäksi 65 vuotias on viiden vuoden marginaalilla virallisesti "vanhus". Mutta onhan niitä suhteita solmittu kautta historian muista kuin romanttisista syistä. Ja onhan meillä presidenttipariskunta, joilla ero taitaa olla vieläkin suurempi.

Miksi aina verrataan sanoin "Se voisi olla sun isäsi" mitä sitten?! Mitä jos pariskunta on saman ikäiset miksi ei silloin sanota "Se voisi olla sun veli tai serkku" 

Mutta, kun se ei ole! 

Riippuu siitä, haluatko omaishoitajaksi. Toki 65-vuotias voi olla vielä pitkään hyvässä kunnossa, mutta en ottaisi riskiä.

Liian vanha on. Ikä on myös numeroita. Itse en katselisi yli viiskymppisiä äijiä enää millään ja olen 48v. Ne alkaa olla sen verran vanhanoloisia jo.

Te katsotte kyllä niin laput silmillä tätä maailmaa. 
Aina samat virret, "se voisi olla sun isä" - "Haluatko omaihoitajaksi" - "Saat kohta vaihtaa ukkosi vaippoja".. 

He keillä ei ole mitään kokemusta suurista ikäeroista voisi olla vaiti. Sillä niinkuin 1 sanoi, ikä oikeasti on vain numeroita! 

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 08:50"]

Miksi aina verrataan sanoin "Se voisi olla sun isäsi" mitä sitten?! Mitä jos pariskunta on saman ikäiset miksi ei silloin sanota "Se voisi olla sun veli tai serkku" 

Mutta, kun se ei ole! 

[/quote]

Ehkä olisi aika lakata vähitellen välittämästä, mitä ulkopuoliset sanovat. Olet yli nelikymppinen ja  löytänyt itsellesi mukavan, hieman vanhemman kumppanin. Ei hyviä miehiä kasva joka oksalla.  

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 08:55"]

Te katsotte kyllä niin laput silmillä tätä maailmaa. 
Aina samat virret, "se voisi olla sun isä" - "Haluatko omaihoitajaksi" - "Saat kohta vaihtaa ukkosi vaippoja".. 

He keillä ei ole mitään kokemusta suurista ikäeroista voisi olla vaiti. Sillä niinkuin 1 sanoi, ikä oikeasti on vain numeroita! 

[/quote]

Kuka käski kysyä vauvapalstalta?

Ei ole kiveenkirjoitettua, että yli 50v rupeaa olemaan ikäloppu. Mä olen tavannut niin monta nuorekasta 60v, että en rupeasi yleistämään. Tottakai osa on jo enemmän "pappaiässä" ollessaan 65v, mutta niitä nuorekkaita on.
En välttämättä pistäisi hynttyitä yhteen heidän kanssaan, mutta aina hauskaa voi pitää ;) 

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 08:57"]

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 08:55"]

Te katsotte kyllä niin laput silmillä tätä maailmaa. 
Aina samat virret, "se voisi olla sun isä" - "Haluatko omaihoitajaksi" - "Saat kohta vaihtaa ukkosi vaippoja".. 

He keillä ei ole mitään kokemusta suurista ikäeroista voisi olla vaiti. Sillä niinkuin 1 sanoi, ikä oikeasti on vain numeroita! 

[/quote]

Kuka käski kysyä vauvapalstalta?

[/quote]

Aloittaja ei kyllä kirjoittanut tuota kommentia, vaan se oli meikäläinen! :D 

Sukulaispariskunnalla oli 24 vuotta ikäeroa, nainen nyt hieman alle 70-vuotias, leskenä ollut jo 25 vuotta. Mutta oma oli valintansa.

Taidan hylätä tuon ajatuksen.Kun minulla on nämä pienet lapsenikin niin en kerkiä kenenkään omaishoishoitajaksi. n 42v

Ongelma ehkä ei ole miehen ikä, vaan se, että olemme itsekukin osana isompia kokonaisuuksia. Ja jos ystäväpiiri ja sosiaalinen konteksti arvottaa korkealle pinnallisia tekijöitä: ulkonäkö, ikä, varallisuus, tulot - on vaikea pyristellä vastakarvaan ja ajatella itsenäisesti. Arki on myös hankalaa, kun aina joutuu selittelemään valintojaan.

Itse olen ikisinkku (ja varmasti hyvästä syystä) ja ehkä hieman erakkoluonnekin. Hieman on aina hämmentänyt tuntemieni pariskuntien kapeakatseisuus: Kun kutsutaan ihmisiä kylään - kutsutaan vain toisia pariskuntia tai kääntäen mihinkään sosiaaliseen funktioon ei osata mennä itsenäisesti ilman "parempaa puoliskoa". Eli samaten jos minulla olisi huomattavasti vanhempi puoliso, joutuisiin välittömästi koko nooan arkiksi "pareittain" järjestäytyneen klaanin hampaisiin valintani vuoksi, joka ei mätsää muiden arvomaailman kanssa. Ehkä tämä on osittain seurausta omasta "sosiaalisesta" kömpelyydestäni, mutta en tosiaankaan oikein viihdy ns. normaalien ihmisten kissanristiäisissä ym. edellä mainituista syistä.

Mieluummin 25 v kuin 65 v!