G: Stressaatko tai stressasitko arvosanojesi takia?

up

Ekassa tutkinnossa stressasin. Sain hyvät paperit, joista KUKAAN ei ollut kiinnostunut. Sain kaikki työt lopulta suosittelijoiden ja suhteiden kautta. Ihan turhaan raahasin niitä papereita mukana haastatteluissa, kun eivät ne ketään kiinnostaneet, vain se aiempi kokemus ja työnantajan mielipide minusta oli se mikä kiinnosti.

Nyt opiskelen perheellisenä toista tutkintoa enkä stressaa pätkääkään. On todennäköistä että ketään ei edelleenkään kiinnosta arvosanani senkään vertaa mitä aiemmin. Opiskelen hoitajaksi, töitä olisi jo nyt enemmän kuin ehdin tehdä, ja haluan sijoittua ihan perustyöhön. Olen aika luottavainen että pääsen sinne minne haluankin, vaikka todistuksessa ei komeilekaan riviä erinomaisia arvosanoja.

Mulla oli tavoitteita, mutta en stressannut. Tein sen mitä piti ja pyrin tekemään sen yhtä aikaa parhaalla ja helpoimmalla tavalla. Nöin ei tarvinnut pingottaa, mutta tulokset oli lähes aina erinomaisia. Osin tämä johtuu siitä, että syvälllisempi oppiminen on mulle luontainen oppimistapa, kun taas ulkoluku ja muu tylsä ja vaivalloinen ei.