Lue keskustelun säännöt.
Lasten myötä tärkeäksi kokemaani ystävyyssuhteeseen on tullut särö.
11.10.2014 |
Särö on tullut siitä, että hänellä on todella tiivis tukiverkosto, on neljä isovanhempaa täysin vihkiytyneenä heidän lastensa hoitoon. EI päivääkään töistäpoissaoloja, tai mitään muitakaan järjestelyn vaikeuksia missään asiassa, kiitos tukiverkkojensa. Mulla taas ei ole mitään apuja arjessa mieheni lisäksi ja olen todella yksin lasten kanssa. Hän ei kylläkään koskaan auta minua lastenhoidossa, mikä ei ole tässä tietenkään se ongelma, hänellä ei ole siihen velvollisuutta enkä minäkään ole ollut hänelle avuksi. Ehkä ongelma on kateus ja osattomuus jota tunnen häneen verrattuna. Hän on myös paljastunut täysin kyvyttömäksi empatisoimaan laisinkaan tilannettani ja käyttää aikaa anoppinsa haukkumiseen, joka tuo vääränlaisia pullia kun lenkillä ohi kulkiessaan piipahtaa heillä auttelemassa. En edes viitsi enää sanoa, että ajattelepa minun tilannettani taas kerran..
Kommentit (8)
Juuri tuollaisen katkeruuden vuoksi olen joutunut ottamaan etäisyyttä joihinkin lapsia hankkineisiin kavereihini.
Toivottavasti löydät tavan käsitelä tunteitasi, ennen kuin myrkytät loputkin ihmissuhteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat kyllä katkeralta. Sinun on turha yrittää tässä maalata kaveriasi miksikään piruksi, useimmissa suvuissa isovanhemmat mielellään auttavat eivätkä koe lastenhoitoa miksikään taakaksi tai työksi, vain päinvastoin. Miksi sinulla ei ole samanlaista suhdetta kummankaan puolen isovanhempiin?
Etpä sinäkään näytä kovin hyvin empatisoivan ystäväsi tilannetta, kun väheksyt hänen harmejaan. Kaikessa tuntuu olevan kyse vain sinun omasta kurjuudestasi. Voin kertoa, ettei ystävääsi lohduta yhtään se, että jonkun asiat ovat vielä huonommin, enkä suoraan sanottuna ymmärrä, miksi ystäväsi pitäisi koko ajan varoa sanojaan vain siksi, että sinä olet maalannut itsesi nurkkaan. Ota vastuuta omista valinnoistasi ja tunteistasi.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 14:28"]
Ymmärrän. Ennen lapsia saattoi olla kaverille kateellinen laihuudesta, kauneudesta , opiskelu paikasta, työstä yms. Perheellisenä sitä on kateellinen isovanhempien tms avusta. Minäkin olen kateellinen kaverille kun saa helposti apua, minä en ja osin oma vikani kun en pyydä. Mutta toisaalta en ole kateellinen siitä hänen saamastaan avusta vaan toivoisin, että hänellä olisi samanlainen tilanne kuin minulla ja täten ymmärtäisi minua paremmin ja oltaisi toistemme vertaistukena.
[/quote]
Oho, luitko ollenkaan mitä juuri sanoit? Toivottavasti et kutsu itseäsi hänen ystäväkseen. Olet hieman itsekäs, etten sanoisi.
Ymmärrän kateuden tunteesi, mutta toivottavasti voit olla syyllistämättä ystävääsi. On nimittäin ihan kauheaa, kun toiset eivät voi olla tukena siksi, että oma tilanne on hyvä. Jos taas harminasi on ystäväsi empatian puute (eikä niinkään hänen onnellinen tilanteensa) niin työstä sitä joko itseksesi tai koita ottaa se nätisti puheeksi hänen kanssaan puhuen minä-muodossa. Miten pahalta sinusta tuntuu oma tilanteesi ja se, ettei edes oma paras ystävä tunnu näkevän että sinä oikeasti voit nyt aika huonosti. Tai millä sanoilla sitten omaa tilannettasi haluatkaan kuvailla.
Ystävälläsi voi mennä hetki ennen kuin hän ymmärtää, että kaipaat tukea eikä tarkoitus ollut syyttää häntä että hänellä menee hyvin, mutta uskoisin, että koska hän on ystäväsi niin hän voi sinun tilanteesi nähdä sinun silmin jos vain siitä kerrot hänelle. Ja auttaa tai ymmärtää ja tukea sinua edes henkisesti, kun ei tosiaan ihan lastenhoitoon varmaan repeä tai mistäs senkään sitten tietäisi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin lasten myötä suhde huonontunut? Miten ne lapset tässä näkyy?
Tärkeäksi kokemaasi? Mikähän siinä oli sulle tärkeää? Millä lailla olet mielestäsi itse tärkeä ystävällesi, vai riittääkö sun ystävälle mielestäsi se, että hän saa olla sinua varten? Oletko omistanut ystäväsi aiemmin? Hänen piti olla sinua varten, ei omaa elämää? Outoa.
Just joo, ap. Oletpa idiootti jos toivot että ystävälläsi menee yhtä huonosti kuin sinulla.
Ymmärrän. Ennen lapsia saattoi olla kaverille kateellinen laihuudesta, kauneudesta , opiskelu paikasta, työstä yms. Perheellisenä sitä on kateellinen isovanhempien tms avusta.
Minäkin olen kateellinen kaverille kun saa helposti apua, minä en ja osin oma vikani kun en pyydä. Mutta toisaalta en ole kateellinen siitä hänen saamastaan avusta vaan toivoisin, että hänellä olisi samanlainen tilanne kuin minulla ja täten ymmärtäisi minua paremmin ja oltaisi toistemme vertaistukena.