Pelottaa kun ei ole mitään tulevaisuuden suunnitelmia

Olen tottunut siihen että opiskelujen, töiden, ihmissuhteiden, terveyden yms. osalta mulla on aina elämässä ollut varasuunnitelmat a:sta ö:hön asti mikäli jos ja kun kaikki ei menekään niin kuin alunperin kuvittelin.

Nyt ekaa kertaa en tiedä enää yhtään mitä tekisin. Se ahdistaa ja pelottaa. En tiedä mikä helpottaisi oloani.

Vähän turha avautuminen tähän aamuun kun en edes jaksa kaikilla tavoin sotkeutunutta elämääni tänne selittää. Ja vaikka saisinkin täällä neuvoja tai hakisin apua ulkopuoliselta taholta, vaikka terapiasta, ei kukaan silti voi kertoa minulle suoraan mitään absoluuttista totuutta siitä mikä olisi se oikea seuraava suunnitelma ja siirto elämässä.