Vaimon ystävä parisuhdeterapeuttina, tuhoon tuomittu idea?

Meillä on nyt ollut kaikenlaista kärhämää parisuhteessa viime aikoina. Ollaan muutettu uudelle paikkakunnalle, esikoinen muuttanut kotoota pois ja vaihdoinpa minä työpaikkaakin, jossa olin työskennellyt viimeiset 16 vuotta. Eli paljon on ollut stressiä viime aikoina. Tämä on vaikuttanut meidän parisuhteeseenkin ja vaimoni on oottanut todella raskaasti sen, että esikoisemme muutti kotoa pois kun muutti avoliittoon tyttöystävänsä kanssa. Joka aamu ja ilta alkaa sillä, että vaimoni valittaa ja vihastuu ja tulistuu vain ajatellessaan sitä, että poikamme ei enää asu täällä ja on nyt valinnut uuden naisen elämäänsä. Kyllähán se mullekin on ollut kova paikka huomata, että se pikku poikani ei olekaan enää mikään pikkupoika vaan aikuinen mies ja sillä on nyt oma perhe, mutta kyllähän se meille silti rakas poika on vaikka ei enäá asu kotona ja ylpeähän tuosta saa olla, että on selvinnyt omilleen!
Mulla alkaa mennä hermot tuohon vaimon surkutteluun ja itsesäälissä vellomiseen. Joka kerta jos poika tulee kotiin niin pitää näyttää tunteet ja leikkimielisesti ilkeillä avovaimosta ja joka kerta muistaa kysellä että onko jo mielessä paluumuutto kotiin. Joka ilta vaimoni itkee, että elämässä ei ole enää mitään järkeä kun lapsi on aikuistunut. Olen nyt sanonut suoraan vaimolleni, että jos aikoo jatkaa tuollaita käyttäytymistä lastamme kohtaan niin minäkin muutan kohta kotoa pois! Välit poikaamme viilentyvät pikkuhiljaa kun äiti pitää pojastaan tiukemmin kiinni ja poika taas on itsenäisytmässä kovaa vauhtia. Pelkään, että me mentetään välit poikaamme ihan täysin kiitos vaimoni. Avovaimo ei enää kuulemma ole tervetullut kotiimme eikä häntä ole näkynytkään sen jälkeen kun vaimoni sanoi suoraan, että haluaa tästälähtien tavata vain poikaansa eikä mitään mukana kulkevia naisia.

Vaimo suutahti pahasti kun en ole hälle tarpeeksi tukena. Miten tuollaisessa tilanteessa voi olla tukena, kun kaikki mitä sanon päätyy siihen, ettei elämässä voi olla mitää sisáltöä enää. Olen yllättänyt vaimon ulkomaanmatkalla, olen yrittänyt yllyttää uusiin harrastuksiin mutta mikään ei kelpaa. 

Ennen niin elämäniloa täynnä oleva vaimo on täynnä vain itsesääliä, katkeruutta ja vihaa. Ensimmäistä kertaa meidän taipaleen aikana olen jopa miettinyt mielessäni eroa. Mulla alkaa itselläkin voimat loppua. Sanoin vaimolle, että menköön psykologille, koska muuten ei tästä tule mitäán. Vaimo suuttui ja sanoi, että ei enää ole varma meidän parisuhteesta, kun en ole hälle tarpeeksi tukena. On nyt asynut pari viikkoa ystävällään että on saanut omaa aikaa. Tänään tuli soitto, että hän haluaa pariterapiaan, mutta ei millekään oikealla terapeutille vaan hänen ystävänsä toimisi meille terapeuttina. 
Sanoin ettei tuo nyt kuulosta ollenkaan hyvälle, että sinä olet ystävän kanssa selittänyt paskaa minusta ja koko tilanteesta ja hän sitten tulisi minut tuomitsemaan.
Vaimoni ja hänen ystävän mielestä ei meidän tulevaisuus näytä hyvälle ellen minä suostu tuohon terapiasessioon.

Nyt siis kysynkin onko kukaan ikinä onnistunut parisuhteessa parisuhdeterapeutin avulla joka on toisen osapuolen ystävä?