Käräytin vaimoni pettämisestä!
Olen ihan shokissa, käräytin tänään (eilen, vuorokausi vaihtui juuri) rakastamani naisen pettämisestä. Liittomme on ollut mielestäni onnellinen ja minä ainakin olen rakastanut vaimoani joka solullani ja niin olen vaimonikin kuvitellut tekevän, aina viimeviikkoihin asti. Olen tällä hetkellä hotellissa, koska en voinut jäädä kotiin yöksi. Mieli luonnollisesti ihan sekaisin ja tunteet vaihtelevat laidasta laitaan ja unesta ei luonnollisesti tietoakaan. Vetäisin pääni täyteen, mutta olo on niin huono, että en pysty edes alkoholia juomaan.
Vaimoni alkoi noin vuosi sitten käymään vesijumpassa ja se oli tietenkin minusta ok ja suorastaan hieno juttu, että hän innostui taas liikkumaan, lapsen syntymän jälkeen kun hän ei ollut juurikaan liikuntaa harrastanut ja sitä kautta paino oli hieman noussut, tosin minua ei muutaman kilon painonnousu juurikaan haitannut. Jumppaa oli tosin vain kerran viikossa, mutta ajattelin, että josko hän saisi siitä kipinän ja alkaisi käymään myöskin kanssani lenkillä. Lenkkeilystä hän ei kuitenkaan innostunut, mutta vesijumpassa kävi tunnollisesti ja siitä kuulemma tykkäsi.
Kun hän tuli vesijumpasta laittoi hän aina ensimmäiseksi märät simmarit ja pyyhkeen kylppäriin kuivumaan. Pari viikkoa sitten, kun hän tuli jumpasta kotiin meni hän normaalisti kylppäriin, mutta saman tien hänen kännykkänsä soi eteisen pöydällä, johon hän sen jätti. Vaimo ampaisi kuin ohjus puhelimeen jota hieman ihmettelin. Ampaisu kuitenkin taisi olla turha, sillä soittaja oli hänen äitinsä, joka tunnetusti ei lyhyitä puheluita soita. Samalla kun äiti jorisi vaimolleni niitä näitä, minä menin vessaan (kylppäri samassa) kuselle. Kustuani huomasin, että pyyhe ja simmarit lojuivat pyykkikorin päällä, joten ajattelin nostaa ne siinä samalla telineeseen kuivumaan. Kun otin ne käteeni yllätyin, kun molemmat oli rutikuivat. Olin kuin puulla päähän lyöty ja huulipyöreänä istahdin pöntölle ja mietin, että miten se voi olla mahdollista. Ajattelin ensin, että jos hänelle oli tullut jotain mutkia matkaan, mutta se ei oikein natsannut, kun hän kerkesi sanomaan tullessaan, että "olipa taas mukava jumppa".
Samantien alkoi kauhuskenaariot pyöriä mielessäni. Mitä jos koko jumppaa ei olekaan, vaan hän onkin käynyt kokoajan jossain aivan muualla. Heitin pyyhkeen ja simmarit takaisin pyykkikorin päälle ja poistuin vessasta. Kun tulin vessasta, yritin olla, kun en olisi simmareita ja pyyhettä noteerannut millään tavalla ja kysyin vain puhelun jälkeen, että "mitäs äitelläs tällä kertaa". Puhelun jälkeen hän meni vessaan/kylppäriin ja laittoi, sekä simmarit, että pyyhkeen suoraan pyykkikoriin. En puhunut havainnoistani mitään, mutta mielessäni pyöri kyllä monenlaisia skenaarioita.
Viikko sitten, kun hän tuli taas jumpasta, niin hän toimi taas kuten ennenkin, eli vei pyyhkeen ja simmarit kuivumaan kylppäriin. Kävin myöhemmin kusella ja totesin, että märkiä oli molemmat. Se ei kuitenkaan mieltäni rauhoittanut, vaan pikemminkin päinvastoin ja edelleen päässäni pyöri monenmoiset eri vaihtoehdot, jotka kuitenkin aina päätyivät siihen, että hänellä on joku toinen. Päätin ottaa asiasta selvää ja kerroin että kaverini tarvii ensi torstaina (eilen) remonttiapua ja että olen jo luvannut häntä jeesata ja sopinut äitini kanssa, että vien tyttäremme siksi aikaa hänelle hoitoon. Vaimolleni se oli ok ja niin myös tehtiin.
Vein eilen tytön äidilleni ja menin samantien Hertzille, josta olin jo aiemmin varannut itselleni auton. Vuokra-autolla ajoin sitten asuntomme lähelle passiin ja odotin, että vaimoni lähtee jumppaan, niin kuin hän sitten tekikin ja minä lähdin perään (pari autoa päästin väliin). Alkumatka olikin uimahallin suuntaan, mutta vähän ennen hallia hän kääntyikin toiseen suuntaan ja päätyi erään kerrostalontalon, eteen. Hän jätti auton kerrostalon eteen parkkiin ja meni rappuun. En nähnyt mihin kerrokseen hän meni. Jäin autoon odottamaan ja soitin samalla äidilleni, että tuli vähän mutkia matkaan, voiko lapsi jäädä hänelle yöksi. Äitini oli luonnollisesti hämillään käänteestä, mutta sanoi, että toki toki voi jäädä. Sanoin hänelle, että kerron vähän tarkemmin huomenna, että nyt en kerkiä.
Vaimoni tuli reilun tunninpäästä kerrostalosta yksinään ja lähti saman tien kohti kotia. Minä palautin vuokra-auton ja ajoin omallani kotiin. Hän yllättyi, kun tulin yksin kotiin. Kysyin samantien, että mites jumpassa meni, johon hän vastasi, että ihan virkistävää niin kuin aina. Kysyin, että sinä siis olit jumpassa, johon hän vastasi että tottakai miten niin? En pystynyt enää pidättelemään, vaan latasin kurkkusuorana, että "no vittu kun sä et ollu missään jumpassa vaan ******ssa *******tie ** *rapussa!" Vaimoni meni ihan vaikeaksi ja yritti änkyttää, että kyllä hän jumpassa oli, mutta kun kerroin seuranneeni häntä kyseiseen osoitteeseen meni hän ensin ihan hiljaiseksi ja sen jälkeen yritti vielä änkyttää, että "vakoilet sä mua". Sanoin siihen, että on sulla vittu kaiken tän jälkeen pokkaa alkaa vielä mua syyllistämään. jonka jälkeen hän olikin aika nöyrää tyttöä.
Kerroin hänelle, mistä epäilykseni lähti liikkeelle ja kysyin suoraan, että oliko hänellä toinen mies ja oliko koko jumppa valetta. Hän yritti ensin kieltää kaiken ja yritti selittää, että kyseisessä osoitteessa asuu hänen naisystävänsä, jolloin kysyin häneltä heti, että kuka ja puhelinnumero. Hetken hän yritti vielä kierrellä ja kaarrella, kunnes rupesi itkemään ja myönsi, että hän on vuoden verran tapaillut toista miestä ja vesijumppa oli pelkkä peite, siellä hän ei ollut kertaakaan käynyt. Luonnollisesti olin aivan järkyttynyt ja huusin kurkku suorana, että kuinka vitussa sä voit tehdä mulle näin ja ampaisin ovesta pihalle ja nyt olen siis täällä hotellissa.
Olen pahoillani, että tästä tuli näin pitkä vuodatus, mutta minun oli pakko avautua jonnekin. Olen oksentanut täällä hotellissa kaksi kertaa ja itkenytkin ensimmäistä kertaa pariinkymmeneen vuoteen. Olo on totaalisesti sekaisin. Avauduin nimenomaan täällä, koska vaimoni pyörii vauvafoorumilla päivittäin ja halusin tuoda hänelle tiedoksi sen, kuinka paljon hän on minua tällä teollaan satuttanut.
Minulla ei ole hajuakaan, miten tästä eteenpäin. Huomenna (tänään) pitäisi mennä töihin ja hakea tyttö äidiltäni ja hänellekin jotain kertoa. En tiedä, olo on aivan kauhea ja olen aivan sekaisin...
Kommentit (35)
Teksti kuulostaa ihan naisen kirjoittamalta. Lukekaa aloitus uudestaan ja kuvitelkaa miehen puheena. Kukaan mies ei puhuisi noin. Naisellista tekstiä.
Ymmärrän sinua. Meillä on jo 40 v avioliitto takana ja olimme molemmat kuin kilpaa toistemme pettäjiä nuorena seurustellessamme. Silti menimme avioon ja aloitmme yhdessä. Vasta 7 vuotta avioitumisen jälkeen puhdistimme pöydän ja molemmat kerroimme, millaisia olimme olleet. Minä aloitin. En voinut enää jatkaa valheessa ja koska en tiennyt miehenkin pettänen minua, sanoin hänelle, että saat jättää, em ole sinun arvoisesi, ja myös aidosti niin koin. Viikon päästä mies tuli kertomaan minulle oman stoorinsa. Olihan se niin järkyttävää, ettei meistä kumpikaan oikein tiennyt, miten siitä eteenpäin selvitään, mutta yhdessä jatkettiin, huojentuneina, kun se vuosien taakka oli poissa.
Myöhemmin nuo vanhat petokset ovat oirehtineet kummallakin. Minun on ollut vaikea luottaa mieheeni ja epäilen usein. Yritän silti, ja hän on onneksi pitänyt päänsä, ettei ole jäänyt minun luottamuspulani takia pois esim työstään, mikä on ollut yksi luottamuspulaa aiheuttava (on kauempana työssä ja joutuu viikot asumaan siellä). Hänelle taas nousee riidoissamme minun tekoni ja kuulen olevani huora ja hän halveksii minua, mutta lepyttyään meillä on taas hyvää aikaa olla toisiamme kohtaan hyviä, helliä ja rakastavia. Eli pettämisestä on seurauksena usein paljon ristiriitoja, luottamuspulaa, kelpaamattomuuden tunteita, välinpitämättömyyttä, joskus inhoakin toisen intiimipaikkoja kohtaan, mutta toisaalta taas halua luottaa, pitää huolta toisesta, satsata itseensä, että olisi viehättävä, ja seksisuhteeseen, ettei enää tulisi pettymyksiä. Molemmat teki oman päätöksen, että koska petos sattuu ihan mielettömästi, niin olen päättänyt, että se oli siinä ja ikinä en enää petä, ja kerrottu ko päätös toiselle. Siitä huolimatta se, että toinen on pettänyt, syö luottamusta aika ajoin. Kun itsensä muistaa tehneen samoin, se antaa voiman ymmärtää, että toisella on ihan yhtä hirveä olo välillä! Ja näin me noista petoksista edelleen joskus kärsien jatkamme. Niitä ei saa tekemättömiksi, mutta itse voi päättää antaa anteeksi, ja päättää uudelleen, kun tunteet nousevat pintaan. Aika parantaa haavoja, kun satsaa parisuhteeseen, ja kyllä toisaalta olen onnellinen siitä, että ollaan edelleen yhdessä, kaikki vasta- ja myötämäet kolunneina!
En tiedä, onko tästä Sinulle mitään apua omien tunteittesi selvittelyyn. Mieheni oli myös sen viikon ihan shokissa, kun kerroin omat väärintekoni, siis hän sanoi, että oli niin hirveä tunnemyrsky, ettei tiennyt, miten jaksaa tehdä työnsä, meni vaan kuin sumussa. Minulle oli helpompaa, kun oma taakkani oli jo poissa, tosin ne tunteet tuli myöhemmin ja se prosessi, että piti antaa anteksi useammalle henkilölle ja minun vielä tunnistaa ne henkilöt, nennenkuin saatoin antaa anteeksi, kun se vainoharhainen tunne vaani muutoin koko ajan, kun en tiennyt, kuka vastaantulija tietää minut, mutta minä en sitä, että hän on ollut mieheni kanssa. Ne selvisivät, ja saatoin hiljaa mielessäni antaa heille anteeksi, vaikka mitään en heille puhunut.
Ymmärrän, mikä tuska Sinulla nyt on. Jospa joka ikinen pettäjä ymmärtäisi, mitä toiselle aiheuttaa!!! Puolison pettäminen on niin rankka rikos, että se pitäisi minun mielestäni olla rangaistava rikos ihan rikoslaissa! Niin hirveää jälkeä petoksista aiheutuu, eikä vain puolisoiden välille, vaan lapsille ja koko yhteiskunnalle, mm mielenterveyshoidon, työpaikkojen ja sosiaalipuolen menoina, avioerojen kuluista puhumattakaan.
Ehdotan, että kokoat itsesi ja yrität ensin puhua vaimosi kanssa. Hän miettii nyt, mikä on hänen elämässään tärkeintä, sinä ja perhe vai se toinen. Se ratkaisee jo paljon. Jos hänelle sinä olet kuitenkin enemmän kuin se seksisuhde, josta ei ehkä ole ilmiantouhan takia päässyt eroon, ja kokee nyt helpotuksena, että sinä tiedät, eikä hän ole enää painostettavissa, niin mieti, kykenetkö antamaan anteeksi, tarvitsetko itse kokeilla samaa vääryyttä ja mitä se vaikuttaisi teissä, koetko vaimosi aidosti katuvan ja tahtovan valita uskollisuuden ja ehdottoman rehellisyyden, ja kykenisitkö eteenpäin yhdessä? Tiedän, että vaimollasi on yhtä paha olo kuin Sinullakin. Hän tietää tehneensä väärin. Nyt vaikuttaa se, miten kiintynyt hän on tuohon toiseen. Oliko se vain seksisuhde? Miksi lähti siihen? Mitä siitä sai, mitä ei Sinulta? Hirveitä kysymyksiä, mutta kohdattavia. Koska Sinulla on tunteita vaimoasi kohtaan, pitäisi selvittää, millaiset tunteet hänellä. Vuosi on pitkä aika. Mutta siitäkin vain murto-osa, ja mitä oli se muu aika teillä yhdessä? Itsestään selvyyttä? Hyvää aikaa? Joskus saattaa pettäminen johtaa loppuikäiseen onnelliseen avioliittoonkin, kun molemmat tajuavat, mikä järkyttävä teko petos on, ja heistä tulee petoksia vastustavia, kuten minäkin olen ihan ehdoton! Ikinä, en oikeasti ikinä halua enää pettää miestäni! En, vaikka hän pettäisi! Tämä on minulle seuraus omista rikoksistani! Tässä pysyn. Mieti, onko sama mahdollista teidän kohdalla asioita puidessanne.
Toivon Sinun selviävän tilanteesta. Sinä et tehnyt väärin, puolisosi teki. Mikä on hänen tilansa, haluaako sinut vai sen toisen? Se ratkaisee paljon! Jos haluaa Sinut, se on pitkä keskusteluprosessi, mutta kannattaa, jos oma perhe on tärkeä.
Todella hyvä teksti 13. Juuri näitä asioita itse pohtinut viimeisen kuukauden, kun sain selville mieheni pettämisen. Alkuviikot olivat aivan kamalia ja tuska sekä fyysinen, että psyykkinen. Olemme käyneet ammatti-ihmisellä avaamassa keskusteluja ja jatkaneet
niitä kahdestaan. Fyysistä läheisyyttä olemme hakeneet toisistamme. Nyt näyttää siltä, että tämä kaikki paska on tuonut meitä lähemmäs toisiamme, mikään ei ole enää itsestään selvää, tahto jatkaa yhdessä ja perheenä on kuitenkin molemmilla. Ja takana siis yli 20v. yhteistä taivalta.
Jos on totta niin tsemppiä, unohda se nainen! pakkaa kamasi ja muuta asumaan esim. sukulaistesi tai ystäviesi luo, niin saat rauhassa aikaa miettiä minne muutat ja mitä teet jatkossa.
Valitettavasti tämä on nykyaikaa että periaatteessa kuka tahansa voi olla epäluotettava, ylipäätään on ihme että perheitä tehdään kun tämmöisiä kokemuksia on niin paljon joka puolella. Itse olen nainen ja joka ikinen exäni on pettänyt, ajan kanssa siihen jopa turtuu mutta joka kerta se pysäyttää ja aiheuttaa pettymyksen jäätävän tunteen, sellaisen fiiliksen että ihan sama kunhan ei tarvitse enää pettäjää nähdä. Viime kerralla sain pettävän miehen kiinni niin että oltiin "etäsuhteessa" ja mies kävi joka päivä koneella jolloin pystyimme myös netissä juttelemaan. Yhtenä viikonloppuna mies ei sitten tullutkaan nettiin ja sulki puhelimen, jättäen minut ulkopuolelle elämästään. Parin päivän päästä kyselin perään että missä oli jne. niin mies oli erittäin pelästynyt mutta yritti kääntää asian niin että minä olen joku pakkomielteinen hullu ja sitten hän jälkeenpäin vielä kirjoitti netissä minulle että hän saa tehdä mitä huvittaa koska emme ole naimisissa, juu emme olleetkaan ja tuolla asenteella ei edes kannata mennä naimisiin. Vaikea ymmärtää mikseivät tällaiset ihmiset sitten pysy ikisinkkuina? Mikä siinä on niin vaikeaa pettäjän olla sinkkuna ja olla lupailematta liikoja suhteeseen kykeneville ihmisille?
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 02:31"]
Juu..oli niin hienoa tekstiä että...tuskin miehen kirjoittama. Sori vaan. Kusetus taas!
[/quote]
Koska oma kirjoitustaitosi on tuota luokkaa, niin kukaan ei voi kirjoittaa paremmin? Etenkään mies? Ehkä tämä tulee yllätyksenä, mutta on olemassa miehiä, jotka osaavat kirjoittaa. Osa jopa kirjoittaa ammatikseen.
Olipa taas niin samalla tyylillä kirjoitettu proco, kuin monet muutkin aikaisemmin. Oikein yksityiskohtaisesti ja pilkun tarkasti joka käänne. Sama nainen asialla. Tunnistaa tyylistä.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 11:00"]Olipa taas niin samalla tyylillä kirjoitettu proco, kuin monet muutkin aikaisemmin. Oikein yksityiskohtaisesti ja pilkun tarkasti joka käänne. Sama nainen asialla. Tunnistaa tyylistä.
[/quote] komppaan !! Tämä on nlln luettu story. Ärsyttää!!
Teksti ehkä on naisellisesti kirjoitettu, mutta kyllähän näitä tapahtuu. Minä olen nainen ja minun mieheni seurasi minua ja sai minut kiinni, kun sanoin meneväni kaverille, mutta meninkin toisaalle. Joten kyllä tämäkin tilanne voi olla jollekin totta, vaikka aloitus olisi provo.
Ja itse tilanteen kokeneena täytyy sanoa, että kyllä se sattuu, kun tajuaa mitä toiselle on tehnyt. Vaikka kyllä sekin on vaikeaa, kun tulee tunteita toiseen eikä haluaisi miestänsä silti hylätä ja perhettä rikkoo. Vaikeita asioita
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 11:09"]
Teksti ehkä on naisellisesti kirjoitettu,
[/quote]
Selvennätkö millä perusteella?
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 11:47"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 11:09"]
Teksti ehkä on naisellisesti kirjoitettu,
[/quote]
Selvennätkö millä perusteella?
[/quote]
Tuo minuakin kiinnostaisi, siis mikä kohta erityisesti vaikuttaa naismaiselta?
Itse en kyllä huomaa tekstissä mitään naismaisuutta, vaan se vaikuttaa ihan neutraalilta.
Jonkun yksittäisen kännipettämisen voi vielä joissain tapauksissa antaa anteeksi, mutta jos toinen on vuoden ajan pettänyt ja valehdellut asiasta niin se kertoo aika paljon ihmisen moraalista ja tunne-elämästä. Tuommoinen ihminen ei ole kykeneväinen pitkään suhteeseen. Olen tavannut näitä ihmisiä omassa elämässäni ja poikkeuksetta kaikki ovat olleet enemmän tai vähemmän empatiakyvyttömiä tapauksia.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 02:45"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 02:34"][quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 02:31"] Juu..oli niin hienoa tekstiä että...tuskin miehen kirjoittama. Sori vaan. Kusetus taas! [/quote] Vittu mulla menee hermo tähän sherlokkiin joka on joka kejussa päättelemässä että tämä ja tuo aloitus on provo. Miksei mies voi kirjoittaa hienoa tekstiä? Onko Hemingway nainen? ap mä uskon sua ja toivon sulle voimia. [/quote] Oon samaa mieltä! "Miten saa kissanoksennuksen nukkamatosta, kissani oksensi" "Muhun ei sun provoilut uppoo"
[/quote] Samoin. Idiootit antiprovoilijat hittoon täältä. Mies tsemppiä. Iskit kirveesi kiveen mutta jos Luoja suo, löytyy vielä elämää ja ihmissuhdetta.