Lapsen harrastus - pitäisikö painostaa jatkamaan?
Poikani 5v kävi eilen futistreeneissä ekaa kertaa. Meniryhmään kesken kauden eikä ole aiemmin pelannut muuten kuin pihalla vähän potkinut.
Muut olivat kirkkaasti parempia kuin oma poikani, ts. vetelivät kunnon potkuja täysillä. Näin jo treeneissä, että poikani ei tunne oloaan mukavaksi. Pelatessa hän ei saanut palloa kuin pari kertaa. Kuulin kuinka pari poikaa puhuivat, että uusi tyyppi on huono pelaamaan. Joku oli myös sanonut näin pojalleni.
Poikaparka oli treenin jälkeen aivan masentunut ja itki. Sanoi olevansa surkea ja ettei halua enää mennä tuonne uudestaan. Kerroin tietty hänelle nämä kaikki, että sä vasta aloitit, muut ovat jo harjoitelleet ym.
Mut veisittekö te tällaisessa tilanteessa lapsen tuonne uudelleen? Tavallaan en haluaisi opettaa luovuttamsta, mut tiedän, ettei pojan mieli muutu viikossa. Hän ei ole mikään superurheilija eikä tarvitsekaan. Tykkää kyllä urheilemisesta, mutta on ahdistuvuuteen taipuvainen.
Mitä tekisit?
Kommentit (13)
Valmentajat olivat nuoria poikia, varmaan alle 20v. Ei yhtään sosiaalista silmää.
Musta tuntuu, että nuo huono pelaamaan -jutut eivät olleet tarkoitettu kiusaamiseksi, vaan ne olivat lasten tekemiä havaintoja tilanteesta. Eivätkä sit tajunneet pitää analyysiaan omana tietonaan.
Kurja juttu ja huono fiilis tietenkin äidillä, mut toivotaan, että osaan kääntää tämän kolhun vahvistavaksi vs. itsetuntoa heikentäväksi episodiksi.
Ap
Meillä oli aikoinaan sama tilanne ja annoin lapsen jättää jalkapallon pois. Löysi sitten myöhemmin pari muuta lajia (yksilölajeja) joissa oli huomattavasti parempi eikä tasoerot muutenkaan näkyneet niin selvästi.
Älä vie takaisin. Me oltiin samanlaisessa porukassa muutama vuosi sitten ...valmentaja ei puuttunut mitenkään haukkumisiin ja nälvintään. Pakotettiin lapsi jatkamaa jokin aikaa senkin jälkeen kun ei enää olisi halunnut. Vieläkin kaduttaa ja harmittaa.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 22:09"]Oma lapseni on pelannut fudista jo monta vuotta, eikä ole tullut vastaan seuraa, jossa olisi ollut noin puhuvia lapsia. Tai ainakin valkkujen pitäis puuttua, jos on. Veisin sellaiseen seuraan, jossa on hyvä ilmapiiri. En kyllä muista, että 5-vuotiaat muutenkaan olisivat huomanneet, että kuka on hyvä ja kuka ei. Kyse on liikkumisen riemusta ja kantsii viedä lapsi sellaiseen lajiin, josta nauttii.
[/quote]
Näin :)
Mä en oikein usko, että 5-vuotiaat puhuisi noin tai olisivat kaikki jo tosi hyviä. Mulla on kokemusta tuon ikäisten treeneistä ja siellä rakennellaan hiekkakakkuja kesken matsin ja haikaillaan jotain ihan muuta kuin sitä palloa yms.
Provo...
Sanoisin, että kannattaa käydä kokeilemassa vielä toisen kerran, ja jos silloinkin tuntuu pahalta, niin sitten lopetatte. Oikeasti 5-vuotias ei vielä edes tarvitse mitään ohjattua harrastusta, normaali arkiliikunta ja leikinomaiset pelailut perheen ja kavereiden kanssa riittävät oikein hyvin.
Hei haloo, 5 v? Eihän senikäisestä vielä voi sanoa onko urheilullinen vai ei.
Milloin ne muut oikein on aloittaneet, jos ovat nyt jo kovin taitavia? 3-vuotiaana? Täällä ei edes ole ryhmää alle 6-vuotiaille, vasta siis eskari-iässä aloitetaan.
Kannattaisiko kuitenkin kokeilla vielä pari kertaa, ja harjoitella kotona myös?
Meillä vähän samansuuntainen kokemus, poika oli pitkään puhunut miten haluaa mennä jalkapallo-harkkoihin ja sitten kun vihdoin täytti sen 5 vuotta mikä oli ikäraja niin mentiin. No muut olivat jo pelanneet jonkun aikaan ja osasivat tietysti paremmin. Harjoitukset meni muuten ihan hyvin siihen asti kun alkoivat pelata, herkkä poika otti niin itseensä siitä kun kukaan ei syöttänyt hänelle...tuli kesken itkien pois. Ehkä ei olisi minun kannattanut jäädä kentän laidalle katsomaan niin olisi voinut mennä paremmin, en tiedä. No joka tapauksessa ei suostunut toista kertaa sinne menemään, eikä pakotettu.
Myöhemmin alkoi harrastaa telinevoimistelua, ja kehittyikin siinä hyväksi. Sen sitten vaihtoi muutaman vuoden jälkeen kilpauintiin, jota yhä harrastaa. On nyt 13v
Mä olen samaa mieltä edellisten kanssa, eli 5-vuotiaat ei voi vielä olla kovin hyviä, koska harjoitusvuosia ei kertakaikkiaan voi olla takana montaa. Lapset nyt puhuvat ihan sujuvasti keskenään siitä, kuka on hyvä ja huono, ei sekään kerro ilmapiiristä mitään. Toki aikuisten tehtävä on ohjata niitä puheita mutta 5-vuotiaat on vielä tosi pieniä. Kokeilisin kyllä vielä pari kertaa. Kyllä niihin joukkueisiin mahtuu kaikentasoisia pelaajia, ei kaikki voi olla "hyviä" myöhemminkään, saati 5-vuotiaana...
Kannattaa lohduttautua sillä, että oppimiskäyrä on alussa jyrkkä. Jo muutaman kerran jälkeen osaaminen on parempaa. Ja omatoimisesti voi harjoitella pihalla, liikunta ei ole koskaan pahaksi. Ja lapset tosiaan kommentoivat näkemiään asioita ilman sen kummempaa arvolatausta, joku on huono tai ei ole. Ei se muutu siitä miksikään, vaikka lapsen veisi minne tahansa. Mitä tulee lajeihin, jokaisen kannattaisi harrastaa ainakin yhtä joukkue- ja yhtä yksilölajia. Näin oppii sosiaalisuutta ja toisaalta vastuun kantamista omasta toiminnastaan.
Oma lapseni on pelannut fudista jo monta vuotta, eikä ole tullut vastaan seuraa, jossa olisi ollut noin puhuvia lapsia. Tai ainakin valkkujen pitäis puuttua, jos on. Veisin sellaiseen seuraan, jossa on hyvä ilmapiiri. En kyllä muista, että 5-vuotiaat muutenkaan olisivat huomanneet, että kuka on hyvä ja kuka ei. Kyse on liikkumisen riemusta ja kantsii viedä lapsi sellaiseen lajiin, josta nauttii.