Uusperheet! Kuinka kauan seurustelua ennen yhteenmuuttoa?

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 20:28"]Kylläpä on erikoista tekstiä täällä... Huh.

Mutta itse aiheeseen: Itse olen nyt tapaillut 2 vuotta miestä ja emme suunnittele vielä yhteenmuuttoa. Syy lienee minussa - pelkään epäonnistua toistamiseen :(
[/quote]
Olet hieno ihminen, ole ylpeä itsestäsi äläkä harmittele että otat vastuusi vakavasti. Ei ole mikään pakko edes muuttaa yhteen, kivempi lasten kannalta kun on perhe eikä mikään kommuuni.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 20:39"]

Periaatteessa ehkä 2 viikkoa ja mies alkoi asua meillä/mun luona. Virallisesti muutti puolen vuoden jälkeen. Nyt on oltu yhdessä 10 vuotta. Jälkeen päin on tuntunut että oltiin aika hulluja mutta tunteet vei. Hyvin on käyny tiet yksiin, myös lapset on sopeutuneet. Mulla siis lapsia, miehellä ei. Yhteisiä ei valitettavasti oo saatu. Olis tuossa voinu kyllä käydä huonostikin, että en suosittele ihan noin nopeaa toimintaa. 

[/quote]

18 jatkaa: Nuorempana en olis kyllä uskaltanu tuommosta äkkiliikettä tehdä mutta jotenkin vähän aikuisemmalla iällä sitä tietää kun se oikea tulee kohdalle. Ja se tunne on pitänyt, molemmin puolin. Koen tilanteen myös vahvuutena, lapsilla on tosi hyvä isäpuoli ja lisäksi oma isä jota tapaavat säännöllisesti. Isällä on naisystävä ja hänellä lapset, jotka ovat meidän lasten hyviä kavereita, oikeastaan parhaita. Viimeksi tällä viikolla ex oli meillä kylässä kun oli lapsiin liittyviä asioita yhdessä mietittävänä. Meillä on tämmönen omituinen iso perhe.

Ollaan just muuttamassa yhteen hieman vajaa kaks vuotta ollaan seurustelu nyt.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 20:39"][quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 20:05"]Ei pitäisi edes avata näitä ketjuja kun tietää miten kuvottavia juttuja ne sisältävät. Ei tarvitse ihmetellä miksi eroja on niin paljon, kun löyhä moraali vie lapsista piittaamatta jopa avoliittoon vieraan ihmisen kanssa. En uskalla edes ajatella mitä niistä äitinsä tussunjakohommia vierestä seuraavista lapsista tulee, lapsiraukat. En repisi edes omaa elämääni palasiksi kahta vuotta lyhyemmän tuttavuuden takia ja muuttaisi yhteen jokaisen satunnaisen panon kanssa. No, minusta ei ole yhäriä tullutkaan eikä tule, tämä maailma on niin mätä. Paremman siitä saisi vain ompeluttamalla yhäreiltä tussut umpeen räätäliliikkeessä, syntyisi jatkossa vähemmän turhia huoranpenikoita.
[/quote]

Kuule entäs jos se onkin se exmies joka pani kaikkea mikä liikkui..Esitteli joka ikisen viikonkin panonsa lapsellemme.Muutti viimeisen panonsa kanssa het yhteen ja lapset uuden emännän 2v lyötiin samaan huoneeseen 7v kanssa nukkumaan. Tämä 2 v huusi koko yön äitiään...
Ei pidä yleistää kun faktaa ei ole itse olen ollut 9 vuotta jo yksin.

Voi se ero sullekin ropsahtaa sitä kun ei aina toiselta osapuolelta kysytä. ;)
[/quote]
No enhän sinua tuohon samaan porukkaan sotkisikaan, kaltaistasi arvostan. En pidä miehiä yhtään parempina, eihän niitä uusperheitä siinä tapauksessa syntyisikään. Minulla ei ole lapsia enkä halua niitä tähän maailmaan synnyttääkään, takuuseen kun voi mennä vain itsestään. Lapsettomien ihmisten eroissa taas ei ole mitään pahaa mielestäni, en tarvitse elättäjää joten en pelkää itseni puolesta.

Onko ihminen hieno, jos jää yksin lasten kanssa? Onko hän huono, jos löytää uuden puolison, josta tulee ehkä jopa kasvatti-isä/ äiti loppuelämäksi? Onko hän vähemmän huono, jos toinen biologinen vanhempi on kuollut ennen uutta liittoa?

Lapseni oli 1v 3kk, yhdessä oltiin.. Viikko. :D Muutettiin yhteen epävirallisesti, sillä me oltiin just muuttamassa toiselle puolelle suomea tytön kanssa kun alettiin seurustelemaan. Rakastuttiin, muutettiin yhteen, ja nyt ollaan palattu pari vuotta sitten tänne mistä lähettiinkin. Yhdessä pian 5v oltu, ja nyt meille on tulossa vauva :)