Luuletteko että kaikkiin luonneongelmiin on lapsuudessa syy?

Aika moniin on, vaikka olisi geneettinen alttiuskin. Lapsuudessa muotoutuu ihmisen perusluottamus ja perusturvallisuuden tunne, tapa reagoida itseen ja toisiin. Lapsuudessa merkityksellisiä ovat vuorovaikutussuhteet toisiin, etenkin omiin vanhempiin, sillä siinä suhteessa muotoutuu kiintymyssuhde ja sen tyyli. Tosin joillakin lapsilla on temperamentissa ja persoonallisuudessa piirteitä, jotka tekevät turvallisen kiintymyssuhteen muotoutumisesta vaikeampaa kuin mitä se on toisille. esim. autismi ja sen kirjoon liittyvät erityisyydet ovat teekijöitä, joilla on vaikutusta lapsi-vanhempi-suhteeseen. samoin lapsuudessa koetut menetykset ja muut stressaavat ympäristötekijät vaikuttavat millaiseksi ihmisen hyvinvointi muotoutuu. Toisaalta, vaikka lapsuus olisikin ollut vaurioittava, hyvät kokemukset myöhemmin voivat muuttaa ihmisen kehityskulun suuntaa. Mutta yleisesti ottaen lapsuudella ja nuoruudella, sen ihmissuhteilla ja kokemuksilla on suuri merkitys siihen, millainen persoona ihmisestä kehittyy ja mikä on hänen koettu psyykkinen hyvinvointi. Ahdistus- ja mielialahäiriöt samoin kuin persoonallisuushäiriöt korreloivat turvattoman tai muuten vaurioittavien vuorovaikutussuhteiden kanssa. 

Ehkä lapsuudene pohdinta auttaa ymmärtämään itseä ja tunteitaan. Mutta se ei yksin auta korjaamaan tilannetta, tarvitaan varmaan aika paljon enemmän, e ttä pystyisi irtaantumaan omaksumistaan käsityksistä ja reagointitavoista.

Et voisi olla enemmän oikeassa #1. -syvä kumarrus-

Luin, että homeongelmiin ja ihmettelin miten se lapsuuteen voisi liittyä.

Ymmärrys lapsuuden tapahtumista voi auttaa hyväksymään itsensä niin, ettei syytä itseään kaikista ongelmistaan. Itse on kuitenkin vastuussa siitä, mitä tekee ongelmiensa kanssa. Esimerkiksi päättääkö mennä terapiaan tai ratkaista niitä jollain muulla tavoin. Ainakaan kognitiivinen terapia ei tähtäkään pelkästään asioiden ymmärtämiseen vaan siihen, että ihminen oppii uusia ajatusmalleja ja reagointitapoja. 

Terapiaan pääsy on ikävä kyllä vaikeaa, vain osa sitä tarvitsevista pääsee tuettuun terapiaan, vaikka tarvetta olisikin, ja osa ei osaa tai pysty sinne edes hakeutumaan, terapiahan vaatii aika paljon henkisiä voimavaroja, jotta jaksaaa pohtia ja käsitellä omia tunteita ja ajattelutapoja.