Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Olitko melankolinen runotyttö teininä?

Vierailija
08.10.2014 |

Luitko Sylvia Plathia? Kirjoititko omia runoja? Ketkä olivat suosikkirunoilijoitasi? Tässä kaksi Plathin runoa:

 

Incommunicado

The groundhog on the mountain did not run

But fatly scuttled into the splayed fern

And faced me, back to a ledge of dirt, to rattle

Her sallow rodent teeth like castanets

Against my leaning down, would not exchange

For that wary clatter sound or gesture

Of love : claws braced, at bay, my currency not hers.

 

Such meetings never occur in marchen

Where love-met groundhogs love one in return,

Where straight talk is the rule, whether warm or hostile,

Which no gruff animal misinterprets.

From what grace am I fallen. Tongues are strange,

Signs say nothing. The falcon who spoke clear

To Canacee cries gibberish to coarsened ears.

 

The Night Dances

 

A smile fell in the grass.

Irretrievable!

 

And how will your night dances

Lose themselves. In mathematics?

 

Such pure leaps and spirals ----

Surely they travel

 

The world forever, I shall not entirely

Sit emptied of beauties, the gift

 

Of your small breath, the drenched grass

Smell of your sleeps, lilies, lilies.

 

Their flesh bears no relation.

Cold folds of ego, the calla,

 

And the tiger, embellishing itself ----

Spots, and a spread of hot petals.

 

The comets

Have such a space to cross,

 

Such coldness, forgetfulness.

So your gestures flake off ----

 

Warm and human, then their pink light

Bleeding and peeling

 

Through the black amnesias of heaven.

Why am I given

 

These lamps, these planets

Falling like blessings, like flakes

 

Six sided, white

On my eyes, my lips, my hair

 

Touching and melting.

Nowhere.

 

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
08.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luin paljon Edgar Allan Poea. Sana ei itsellä ollut niin hyvin hallussa, että olisin kirjoittanut runoja. Yritin, mutta poltin ne kaikki takassa, kun ne oli paskoja. :D

Vierailija
2/7 |
08.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen vieläkin, 46-vuotiaana melankolinen runotyttö (-nainen). Rakastan Plathia ja Virginia Woolfia, Nerudaa tietysti. Saarikoski on mestari.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
08.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yritin olla. Runotyttö olinkin salaa, ja melankolinenkin, lähinnä koti-ja kouluolojen vuoksi. En vain ikinä osannut näyttää sitä kenellekään, enkä levittänyt melankolian ilosanomaa (:D), kun en vain osannut ja uskaltanutkaan kertoa, miten paha oli olla.

Nykyään haluaisin yhä olla sellainen söpö runotyttö, mutta ei se vaan onnistu... :D

Vierailija
4/7 |
08.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin ja olen!

 

Kirjoitan itsekin edelleen.

 

Otsikkosi herätti ajatuksen siitä, miten vähän ihmisen sisin oikeastaan muuttuu vanhetessa. Noista ajoista on kuitenkin kohta 20 vuotta! Ytimeni on silti sama.

Vierailija
5/7 |
08.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin ja kirjoittelin runoja johonkin lehteen. Siihen aikaan niistä maksettiin pieni palkkio.

Vierailija
6/7 |
08.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen yhä. Ja ikää yli 30.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
08.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:46"]Olen vieläkin, 46-vuotiaana melankolinen runotyttö (-nainen). Rakastan Plathia ja Virginia Woolfia, Nerudaa tietysti. Saarikoski on mestari.
[/quote] Olen saman ikäinen ja minulla on sama maku runojen suhteen. Yllä mainittujen lisäksi Eeva-Liisa Mannerin runot ovat olleet suosikkeja. Tosin viime vuosina runojen lukeminen on jäänyt vähemmälle.