Mikä on keskivaikea masennus ja mistä sen huomaa

Minä olen siirtynyt keskivaikeasta masennuksesta vaikeaan, toistuvaan masennukseen.

Eroa on kohdallani eniten ehkä ajattelutyylissä; keskivaikeassa jaksoin innostua asioista ja uskoa parempaan tulevaisuuteen. Vaikea masennus nollasi kaikki haaveeni ja uskoni tulevaan. Keskivaikean masennuksen aikoina kaipasin älyllistä haastetta ja tekemistä, vaikea masennus pyyhkäisi kaiken tarpeen tähän pois ja pystyn istumaan lamaantuneena vaikka tunnin paikalleni ilman mitään virikettä (enkä muista tästä juuri mitään välttämättä jälkikäteen).

Keskivaikeassa sain työt hoidettua, en muuta. Vaikeassa en edes töitä. Molemmissa tiloissa tekee hidasta henkistä kuolemaa, vaikeassa olet vain "lähempänä" kuolemaa. Kuitenkaan sitä ei ydinperheen ulkopuoliset pakosta huomaa. Itse ei halua puhua, he eivät halua nähdä.

monista ei huomaa päällepäin, monilla kunto romahtaa ihan pohjalukemiin:)

Sairastan keskiv.depressiota, työelämässä olen.

Itse sairastanut yhden tuolla nimikkeellä diagnosoidun. Jaksoin juuri ja juuri (+lääkkeet apuna) hoitaa työn ja muut "pakolliset", mutta mitään ylimääräistä ei jaksanut eikä mikään tuntunut miltään - hyvässä eikä pahassa.. =( Ennen lääkitystä itsetuhoisuus taisi olla ainut, joka puuttui oirelistalta..

Itse näen siis keskivaikean masennuksen sellaisena, ettei toimintakyky ole kokonaan mennyt mutta apua tarvitaan ehdottomasti. Yksilöllistä toki.

Mulla oli ja kyllä kävin töissä.

Ei välttämättä huomaa. Ainakaan jos ei ole kovin läheinen. Ja voi olla työelämässä hyvinkin :) Näin minun käsittääkseni...

Miten huomasitte sairastuneenne siihen

äänestää vihreitä tai vasureita

Itselläni keskivaikea masennus oireili itsemurha-ajatuksina, itsetuhoisuutena ja jatkuvana itkeskelynä. Lääkityksen avulla jaksoin tehdä osa-aikatyötä, mutta kaikki voimat menivätkin sitten siihen. En jaksanut esim. tiskata tai siivota, vapaa-aikana jaksoin lähinnä maata sängyssä. Keskittymiskyky kärsi, esim. kirjojen lukeminen ei onnistunut, mitä aina ennen rakastin. Monenlaisia oireita löytyy siis...

En huomannut itse. Puoliso patisti lääkäriin kun kaikki pienetkin kotityöt alkoivat jäädä tekemättä (olin yleensä hyvin pedantti tiskaamisen ym. kanssa) pidemmän aikaa ja töistä tultuani joko söin jääkaappia tyhjäksi tai tuijotin seinää kun ei muuta enää osannut/jaksanut. T. 4

Saikutin vähän väliä, olin erittäin ärtynyt, väsynyt, alakuloinen ja itsetuntoni oli pohjalukemissa.

Keskivaikeasta masennuksesta kärsivää ei oikein voi ihmistä tuntematta ulkoapäin nähdä. Masentunutkin voi esittää hetken ilopilleriä tai jopa olla pirteä.

Mulla on keskivaikea masennus ja lisäksi paniikkioireita/ahdistuneisuushäiriö. Lisäksi jonkun verran sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Määräaikainen työsopimus (josta loppuajan olin käytännössä saikulla) loppui kesällä ja tällä hetkellä olen työtön, enkä kyllä kykenisikään työhön. Keskityn nyt paranemiseen ja oon vihdoin löytänyt lääkkeet joista vaikuttaisi olevan jotain apua ainakin paniikkiin. Tästä kun vähitellen paranen niin aloitan varmaan etsimällä jotain osa-aikatyötä. Joinain päivinä masennuksen näkee musta varmasti päällepäin, joinain päivinä jaksan vaikka meikata ja tavata ystäviä ja silloin pystyn olemaan lähes normaali. Harvemmin kuitenkin.