Tsemppiketju: millainen vaativa/itkuinen vauvasi on nyt isompana?

Mun kovasti ikuisesta lapsesta kasvoi pitkään omissa touhuissaan viihtyvä taapero ja sitten isossa kaverijoukossa viihtyvä leikki-ikäinen.

Aina mietin, kun tällaista luen, että voi kun tietäisin jos jollain läheisellä on tällaista. Voisin viedä vauvaa vaikka hetkeksi ulos tai ottaa luokseni jotta vanhemmat voisivat levähtää. Tai tulla vaikka vain seuraksi jos vanhempaa hirvittää olla muualla kuin vauva.

Vierailija kirjoitti:

Mun kovasti ikuisesta lapsesta kasvoi pitkään omissa touhuissaan viihtyvä taapero ja sitten isossa kaverijoukossa viihtyvä leikki-ikäinen.

Aina mietin, kun tällaista luen, että voi kun tietäisin jos jollain läheisellä on tällaista. Voisin viedä vauvaa vaikka hetkeksi ulos tai ottaa luokseni jotta vanhemmat voisivat levähtää. Tai tulla vaikka vain seuraksi jos vanhempaa hirvittää olla muualla kuin vauva.

Tää oli ihana! Näitä lisää, tiedän ettei tämä vaihe kestä ikuisesti ja lapsi voi olla ihan erilainen isompana.

Ja kiitos myös sympatioista. Meillä on paljonkin tukijoukkoja, mutta ongelmana tahtoo olla ettei kukaan muu oikein saa lasta rauhoittumaan unille (tai kuuntele ohjeita miten se onnistuu) joten vauvan päivällä nukkuminen on äidin eli mun yksinäinen taakka. Onneksi yöt sujuu hiulan paremmin ja pysyn ainakin vielä järjissäni. T. Ap

Mulla myös ”vaikein”, ärtyisä koliikkivauva ja kaikkeen voimakkaasti reagoiva on nyt rauhallinen teini ja oli myös helppo lapsi muutenkin. Sen sijaan se ”helpoin” vauva jonka vauva-aika oli kuin ruusuilla tanssimista, on nyt horror teini ;)

Joten ei se vauvan olemus ennusta lopullista lopputulemaa.

Mulla koliikkinen ja vaativa vauva on nyt 8v iloinen, sosiaalinen, ahkera ja hyvin koulussa menestyvä koululainen. Tsemppiä! Toi aika on hirveää, mutta onneksi menee ajan kanssa ohi. Mulla se voi vaan olla kohta taas edessä, koska masussa odottelee nro 3 tuloaan...

Allergiaa, koliikkia, vartin pätkissä nukkumista oli ensimmäinen vuosi. Lapsuus rauhallinen, ahkera koululainen. Teininä pääasiassa aika rauhallinen tapaus, muutaman kerran teiniraivareita tuli. Nyt jo aikuinen.

Kaksi rauhallisempaa olivat myös rauhallisia kasvaessaan, toinen teininä vähän riehakkaampi mutta niin vain rauhottui.

Mun vaativa vauva on nyt 20-vuotias nuori aikuinen nainen. On hyvin jääräpäinen ja lahjomaton ja sillä tavalla vaativa luonne edelleen, mutta uskoakseni tulee kyllä pärjäämään tässä maailmassa. Kävi lukion jälkeen intin ja muutti sen jälkeen ulkomaille opiskelemaan. Kyllä me olimme miehen kanssa hänen kanssaan helisemässä, kun hän oli vauva/taapero/leikki-ikäinen/teini.

Edelleen vaativa. Erittäin fiksu. Hänen kanssaan pystyy myös avoimesti puhumaan tästä vaativuudesta ja muiden ihmisten tilantarpeesta. Ei kumartele turhia auktoriteetteja. Vaatii perusteluja. Hänen kunnioituksensa ja arvostuksensa pitää ansaita. Niin sen pitää ollakin. Ei ole kaveriporukassa vietävissä näiden ominaisuuksiensa takia.

Mä sanon aina että itkun määrä on vakio. Mun huonosti nukkuneella esikoisella ei varsinaista uhmaikää ollutkaan vaan aina ollut hyvin helppo ja kiltti. Ensimmäiset puoli vuotta huusi, sen jälkeen ei juurikaan. Nyt jo yläkoulussa. Kuopus taas nukkui kaikki yöt ja oli tyytyväinen vauva. Mutta auta armias hänen uhmaansa joka vaan jatkuu ja jatkuu. En tiedä kumpi pahempi.

Reipas ja toimelias aikuinen nainen, urheilullinen ja hyvähermoimen vanginvartija. Koliikki oli paha ja kesti melkein 4 kuukautta. Olin niin poikki, että pari kertaa ajattelin heittää vauvan seinään. Onneksi älysin ottaa sen vain kainaloon ja kävellä vauva kainalossa pihalle, jossa oli muita naisia lapsineen.

Edelleen vaativa, tempperamenttinen, uhmakas, itsepäinen 8-vuotias. Paljon työtä tehty ja varmaan vielä paljon tehtävää.

Toisaalta luova, huumorintajuinen, tiedonhaluinen, mielikuvituksellinen ja taitava monessa asiassa.

Temperamentikas, maitoallerginen, korvatulehduskiereessä ollut koliikkivauva, joka nukkui max 20 min putkeen yhteen aikaan, on nykyään fiksu ja iloinen, terve koululainen ja nukkuu hyvin. Melko voimakastahtoinen on kyllä edelleen ja päämäärätietoinen, hänellä on rakas aikaa vievä harrastuskin koulun ohella. Sosiaalinen, muttei onneksi esim halunnut mennä koululaisten ryyppäämistilaisuuteen nasujaisiin, eikä ole vielä koskaan paljastunut esim tupakoinnista tai alkoholin maistamisesta, vaan on täyspäinen nuori.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen vaativa, tempperamenttinen, uhmakas, itsepäinen 8-vuotias. Paljon työtä tehty ja varmaan vielä paljon tehtävää.

Toisaalta luova, huumorintajuinen, tiedonhaluinen, mielikuvituksellinen ja taitava monessa asiassa.

Joo kyllä temperamentti taitaa olla synnynnäinen piirre. Mielestäni on kuitenkin hyvä, että on vahva oma tahto kuin että olisi ihan muiden määräiltävissä oleva kynnysmatto. Saattaa vahvatahtoinen pärjätä paremmin elämässä, kunhan on myös älliä ja vastuullisuutta sekä sosiaalisia taitoja.

Ap:n aloitus voisi olla kuin omani! Täällä reilun 4 kk ikäisen vauvan kanssa mietin, helpottaako tämä ikinä. Koliikki on onneksi jo ohi, mutta refluksi ja allergia vaivaa yhä. Välillä on jo päiviä, jolloin hymyä tulee enemmän, vauva viihtyy kohtuullisen hyvin itsekseen leikkimatolla puuhastellen jne. Hyvinä hetkinä on tyytyväisen oloinen. Monet päivistä on vielä aika kamalia. Vauva on heti herätessään naama väärinpäin, ei hymyile koko päivänä, on itkuinen, kitisee, vaatii koko ajan seuraa ja nukkuu parit hassut 30 min päiväunet.

Ainakin itsestä tuntuu, että on vaikea tunnistaa, mikä on vauvan persoonaa ja mikä sairautta tms. Pelottaa, että lapsi on isompana yhtä vaativa kuin nyt.