Oletko koskaan seurustellut yliromanttisen ja takertuvan miehen kanssa?
Kommentit (4)
Tai mä luulen kyllä, että kyseinen mies on ihan terve ja tavallinen pääasiallisesti, mutta meidän suhteessa yltyi tuollaiseksi ehkä sen takia, että hän olisi kovasti halunnut minun olevan läheinen rakas tyttöystävä, kun minä taas en oikeasti välittänyt hänestä ja käytin varmaan hyväksi tietyllä tavalla... :-/
Nykyinen mies on kyllä hyvin romanttinen hänkin, mutta en nyt sanoisi
yliromanttinen
eikä takertuvainen.
Koska itse oon vähän sellanen ei-niin-romanttinen, niin meidän katsontakannat on pikkuhiljaa lähenemässä toisiaan. Vitsailen välillä asioista, jotka on miehelle totisinta totta...näissä romantiikkajutuissa. Alkuun loukkaantui, mutta nyt on tottunut. Takertuvainen pakkaa olemaan, mutta uskosti hätistelen sitä kauemmaksi ja itelle omaa tilaa...sekin sujuu, kun siitä vaan keskustelee. Mä tykkään häärätä hiljaa ittekseni, ja mies aina ensin pelästyi kauheasti, että mitä on tehnyt tai millä suututtanut, mutta nyt on oppinut, että oon vaan sellanen.
Kuulostaa kaiketikin kamalata, mutta hyvin onnellisia olleen=)
Onneksi pääsin eroon, alkoi ahdistamaan niin kamalasti se yltiöpäinen ylistäminen ja palvominen. Alkuun oli tietysti itsetuntoa kohottavaa kuulla kohteliaisuuksia, mutta rajansa kaikella :)
Kävi sitten niin, että jätin tämän kaverin eräänä päivänä ja hän ilmoitti, että aikoo tehdä itsemurhan jos me ei olla yhdessä. Voitte kuvitella että vähän ahdisti ja podin tunnontuskia. Onneksi pojalla oli vaan kovat puheet, aikansa vongattuaan jatkoi elämäänsä. Vieläkin kun tää tyyppi tulee mua jossain vastaan mulla tulee inhottava olo ja kylmät väristykset...
Onneksi pääsin eroon.. Ja niitä yliromattisia pakenen välittömästi, ne on ahdistavia.