Elämäsi pahimmat kriisit ja muita kysymyksiä.

1. 20 vuotta, nainen

2. Lahkoon sotkeutuminen ja siitä irtaantuminen:

A, Oivallus "jotain on vialla".
B, Päätös lähteä
C, LähteminenD, Vuoden kestänyt henkinen epätasapaino, epäily, harhat ja muuta kivaa

En näin jälkeenpäin käsitä, miten siihen onnistuin sotkeutumaan. Tuo oli pimeä ja sekava vaihe elämässäni. Onneksi se on nyt ohi, enkä enää pelkää.

3. Olen selvinnyt elämästäni helpolla. Lapsuudessani oli kotiväkivaltaa ja äitini käytti henkistä väkivaltaa meihin lapsiin joka päivä. Oli köyhä lapsuus. Aina ei riittänyt rahaa ruokaan. Silti olen päässyt mielestäni kohtuullisen helpolla. Ei mitään pahoja traumoja ole jäänyt, ja hyvin olen pärjännyt elämässä sen jälkeen.

4. Tällä hetkellä pahin ongelmani on, että opiskelen väärällä alalla. (Ei siis mikään suuri kriisi.) Tiedän jo, mihin aion hakea ensi vuodeksi, mutta jurppii niiden pakollisten 20 op:n takia syksy puurtaa väkisin läpi nykyisessä koulussa, ja kevät meneekin taas töitä tehdessä. Haluaisin jo päästä opiskelemaan siihen toiseen kouluun. Mutta hyvääkin oli erheessäni tulla nykyiseen ensin. Sain ehkäpä elinikäisen ystävän.

- 32 vuotta, nainen

- avioero liitosta, josta yksi 6-vuotias lapsi

- verrattaen kyllä, mutta pohjamutia myöten on välillä menty henkisesti

- ikävä lasta kohtaan, kun hän etävanhemmalla (kaksi vuota erosta, mutta en tähän totu varmasti ikinä)

1. Nainen, 26v
2. Kun odotin kaksosia, lasten isä menehtyi yllättäen. Oli tosi rankka paikka selvitä kaikesta, mutta selvisin ystävien ja läheisten tuella. Tai no en tiedä olenko selvinnyt, mutta kyllä me pärjätään.
3. En ole, mutta kokemukset on vahvistaneet. Osa olisi kyllä saanut jääfä kokemattakin, mutta lun mennyttä ei voi muuttaa, sen kanssa pitää elää ja koittaa tehdä tulevaisuudesta parempi.
4. Isoin ongelma tällä hetkellä.. en oikeastaan tiedä. Ehkä unettomuus, se kuormittaa aika paljon.