Lue keskustelun säännöt.
En pidä ystäväni uudesta miehestä, ystävälle tämä on ongelma.
06.10.2014 |
Hän pitää ja saakin pitää, mutta miksi on joku oletusarvo,että parhaiden ystävien miehistä tulisi minun ystäviäni? Miksi niihin toisten miehiin on edes pakko tutustua sen kummemmin. Tietysti tavataan uusia seurustelu kumppaneita ja jos jonkun ystävän miehen kanssa kemiat kohtaa hyvin niin mikä jottei,ystäviä ei koskaan ole liikaa,mukava nähdä sitten yhdessäkin. Mutta tämän kyseisen ystäväni mies vaan on musta todella ärsyttävä,istua nököttää hiljaa ja ystäväni sitten on ihan lumoissaan. Hän varmasti on erilainen kaksin ystäväni kanssa,en sitä sano,mutta ei minun ole pakko hänestä pitää. Minä näkisin ystävääni mielelläni ihan kahden kesken/lasten kanssa,miksi se hiton mies on otettava mukaan? LISÄKSI, on huolestuttavaa kun ystäväni on ihan erilainen miehen läsnäollessa,kun tulevat kahville,pidättyväinen,eikä pystytä juttelemaan oikein mistään,pintaa syvemmältä,niitä näitä ja tuntuu typerälle kun kaikilla vaivaantunut olo. Toisen ystäväni mies on hyvin supliikki ja juttu luistaa,naureskellaan yhdessä ja kiva istua iltaakin heidän kanssaan..en koe itseäni esim kolmanneksi pyöräksi,eikä ole vaivaannuttavia hetkiä. Huoh. Avautuminen.
Kommentit (8)
Minun paras kaverini otti itselleen miehen, joka piti itseään Luomakunnan Kruununa. Kaverini oli ihastuksissaan siitä, että mies kohteli muita kuin roskaa mutta häntä tosi kivasti. Pari kertaa kävin kaverini luona kylässä hänen pyynnöstään, mutta kotiin tultuaan mies käski minun häipyä - siis tuijotti vihaisesti nenänvarttaan pitkin ja käski lähteä, ei kaunistellut asiaa yhtään. Kotinsa ulkopuolelta kaverillani oli aina kiire takaisin täyttämään miehensä illallistoiveita eikä yhteydenpito onnistunut puhelimitsekaan. Jostain hän ei koskaan lähettänyt minulle sähköpostia eikä vastannut minun posteihini. Olisiko ollut sensuuria.
Kaverini yritti pitää sekä minut että miehensä, mutta kallistui sinne miehen suuntaan niin, että minä katsoin parhaaksi häipyä. Minä olisin sietänyt kaverini avioliittoa ja pysynyt vain loitolla miehestä, mutta mies ei halunnut jakaa vaimoaa kenenkään minun kanssani. Muita kavereita vaimolla kyllä sai olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No just, se mies on varmaan vaan introvertti. Kaikki ei oo rempseitä supliikkimiehiä.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 19:12"]
Minun paras kaverini otti itselleen miehen, joka piti itseään Luomakunnan Kruununa. Kaverini oli ihastuksissaan siitä, että mies kohteli muita kuin roskaa mutta häntä tosi kivasti. Pari kertaa kävin kaverini luona kylässä hänen pyynnöstään, mutta kotiin tultuaan mies käski minun häipyä - siis tuijotti vihaisesti nenänvarttaan pitkin ja käski lähteä, ei kaunistellut asiaa yhtään. Kotinsa ulkopuolelta kaverillani oli aina kiire takaisin täyttämään miehensä illallistoiveita eikä yhteydenpito onnistunut puhelimitsekaan. Jostain hän ei koskaan lähettänyt minulle sähköpostia eikä vastannut minun posteihini. Olisiko ollut sensuuria.
Kaverini yritti pitää sekä minut että miehensä, mutta kallistui sinne miehen suuntaan niin, että minä katsoin parhaaksi häipyä. Minä olisin sietänyt kaverini avioliittoa ja pysynyt vain loitolla miehestä, mutta mies ei halunnut jakaa vaimoaa kenenkään minun kanssani. Muita kavereita vaimolla kyllä sai olla.
[/quote]
Siihen on todennäköisesti syy miksi juuri sinä et kelpaa tämän miehen puolesta vaimonsa kaveriksi, mutta muut kelpaavat; kaverisi on arvostanut sinua ja puhunut sinusta kunnioittavasti. Tuollaiset luomakunnan kruunut kun eivät siedä, että kumppaninsa arvostaa ketään ihmistä maan päällä lähellekkään niin paljon kuin itseään. Se on myös toimiva narsisti ja/tai kusipää -tutka; kehu jotain vahvaa ja ei-mielestelevää naispuolista kaveriasi, jos miehesi tämän jälkeen vihaa ks naista, niin olet suurella todennäköisyydellä törmännyt kusipäähän.
Mutta onhan näitä tarinoita paljonkin. Ihmiset sokeina (niin miehet kuin naiset) rakastuvat johonkin hallitsevaan ja rajoittavaan yksilöön, joka ei yleensä omaa edes käytöstapoja. Sitten ystävistä erkaannutaan pikkuhiljaa, päädytään yh:ksi, ja itketään kun mistään ei saa apua ja tukea. Onneksi omat lähimmät ystävät ovat löytäneet miellyttävät kumppanit, jotka antavat puolisonsa elää omaakin elämää ja menemään ihan yksinkin kavereiden luo kylään.
Onpa kamala mies kun ei koko ajan höpötä ja naura mutta sinä ap varmaan voit hoitaa sen homman...
Ap on siis normaali miesvihaaja ja kaappilesbo. Muuten en voi ymmärtää tuota miesten vihaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on ujo ja pidättyväinen. Uusien ihmisten seurassa on usein sivustaseuraaja ja voi vaikuttaa jopa tylyltä. Eksäni oli supliikki seuramies, joten kaverini olivat varmasti ihmeissään, kun elämäni rakkauden heille esittelin. Kukaan ei kuitenkaan tuolloin kommentoinut mitään suoraan, mutta vuosien kuluessa, kun ovat mieheen tutustuneet ja mies rohkaistunut heidän seurassaan, ovat kaverini usein kommentoineet miten hyvä tyyppi mieheni on ja "aivan ihana" jne. :) Onneksi ystäväni olivat avarakatseisia ja kärsivällisiä! Rohkaisen ap:takin ottamaan selvää ystävän miehestä ennen tuomitsemista.
Mies kokee sinut epämiellyttävänä räpätätinä ja siksi vetäytyy.
Yleensä miehiä ei millään saa mukaan, kun nainen lähtee kahville ystävättärensä kanssa. Eivät kuulemma jaksa kiinnostua naisten asioista.
Tai jospa tuo miekkonen on mustis ja haluaa vahtia naista?