♥~♥lokakuisten torstai♥~♥

mulla oli edellisessä raskaudessa vauva perätilassa ainakin rv 30 alkaen. Sen jälkeen ei liikahtanut milliäkään, vaikka tilaa ja mahdollisuuksia olisikin vielä ollut. Rv 36+ kävimme ä-polilla ultrassa ja keskustelemassa jatkosta, ulkokäännöstä yrittettiin olemattomin tuloksin rv 37+ ja samalla kertaa varattiin aika sektioon, joka tehtiin rv 39+4.



Meidän annettiin vapaasti valita sektion ja perätilasynnytyksen välillä ja me siis päädyimme sektioon. En uskaltanut ottaa riskiä, että synnytys ei sujukaan hyvin ja joudun joka tapauksessa sektioon tai mikä pahinta, että vauvalle sattuisi jotain. Oikeastaan ei edes harmittanut, meillä kun oli aika pitkä aika totutella ajatukseen sektiosta eikä alatiesynnytys sinällään ole mulle mikään Juttu. Toki nyt toisella kertaa mieluummin synnytän alakautta jos kaikki vaan menee putkeen, sektio on kuitenkin iso leikkaus ja siinä on omat riskinsä ja toipuminen yleensä hitaampaa kuin alatiesynnytyksestä. Ja ihan yhtä hyvänä äitinä mä itseäni kuitenkin pidän vaikken ole lasta maailmaan synnyttänytkään;) Tai olen, mä synnytin sektiolla:)



Pidän sulle kuitenkin peukkuja että pieni vielä kääntyisi!!!



-L-

Kylläpä on ollut taas jotenkin kurja päivä, tuntuu että kaikki käy hermon päälle!!! Yö tuli nukuttua ihan hyvin, mutta lapset aloitti riitelyn taas heti aamusta ja samaa rataa jatkuu... Hoh, hoh!!!!!



Välillä sitä miettii että miten sitä jaksaa sitten kun on vielä vauvakin!!!! Mutta jos vanhat merkit paikkansa pitää niin hermot tästä vähän heltyvät taas kun saa oman olon normaaliksi. Toivoa sopii ainakin!



Onko muilla kireäpinnaisuutta vai onko tää vaan mun vaiva??



Hienoa Hanna, että olet vielä yhtenä kappaleena! =)



Tuosta mahataudista, niin mulla oli maha kuralla varmaan viikon tuossa joku aika sitten ja nyt taas on mahassa kummia tuntemuksia ylenaikaa.



Coelle: toivotaan että miehesi työtilanne kääntyy parhainpäin!!! Ja työt jatkuvat.



Kukas se kyseli siitä perätilasta, niin mullahan oli vauva väärinpäin viime viikkoihin asti ja kääntöyrityksillä ja sektiolla uhkailtiin! =) Toissa torstaina pyörähti ympäri. Edelleen kyllä myllää niin kovasti, että en minäkään varma ole mitenpäin se siellä aina on. Kovasti toivon että alakautta voisi synnyttää tuon saman toipumispelon takia ja muutenkin kolme tullut pusattua alhaalta, niin jotenkin tuntuisi tutummalta tehdä tämäkin samalla kaavalla. Saapi nyt sit nähdä! Ensi viikolla neuvola jossa asiaa taas tarkastellaan.



Vettä sataa, täytyy lähtee hakemaan koirat sisään...



Päivän jatkoja!



Neljäs 32+5

Tsemppiä Pixelinalle suppareiden kanssa! Ja Coelle & perheelle ton työhomman kaa... Asioilla on taipumus järjestyä vaikka välillä tuntuukin ettei mitenkään...

tämä on ollut hässäkkä päivä nlan jälkeen joten nyt vasta ehtii kertoa, mitä sanottiin. Eli:



Meille on kuin onkin tulossa " jättis" vauva, mitä vähän pelkäsinkin. Lääkäri oli sama joka on tehnyt mulla alkuraskauden ultran yksityisellä puolella ja kaikki ultrat ja oireet jne. analysoitiin ja laskettiin päivä päivältä ja lääkäri oli 100%:n varma siitä, ettei raskaus voi olla pidemmällä kuin mitä koko ajan on ollut eli la 2.10. Se kesäinen lääkäri ei ollut tutkinut taustoja tarpeeksi, vaikka hyvä lääkäri olikin. Hän oli vissiin vaan katsonut että " jaa ei kuukautisia raskauksien välillä joten hedelmöittyminen on varman tapahtunut aikaisemmin."



Vauvan painoarvio siis viikoilla 35+3 on huikeat 3,2kg. Ultralla kahdesti mitattuna sama tulos. +/- 10% meinasi virhearvioksi, mutta luotan tuohon ultraan sillä esikoisen aikan piti täysin paikkaansa saman lääkärin tekemänä. rv 40 syntyessään vauva painaisi siis 4200g noin ei siis mikään jättis nykyaikana, mutta kyseessä onkin enemmän henkinen juttu mulla. 4kilon raja on ollut mulla jo esikoisesta asti jotenkin pelottava. KOska lääkäri ja th huomasivat heti, että mua rupesi ahdistamaan ajatus kovin ison vauvan synnytyksestä, laittoivat kasvukontrollin 2,5vkon päähän. Sitä ennen vielä tavallinen nla 1,5vkon päästä. Lääkäri oli aivan ihana kutne yleensä eli loi uskoa sanomalla että minun pituisella naisella (175cm) vauvat painavat lähes poikkeuksetta 4 kiloa tai yli ja että lantiosta mahtuu varmasti.



Lantion tilavuudesta kertoo kuulemma juuri se, että vauva on laskeutunut ja kiinnittynyt LANTIOON, joka kuulemma uudelleen synnyttäjillä saattaa usein tapahtua vasta synnytyksestä. Tästähän me puhuttiinkin tällä palstalla jo. Lääkäri tsemppasi mua sillä, että lantion täytyy olla hyvä, koska vauva on siellä jo nyt;) KOhdun kaula oli vielä jossain siperiassa asti ja muutenkin kiinteä ja kiinni joten tosiaankaan merkkejä siitä että pian tapahtuisi ei ole.



Kovasti kehoitti jatkamaan kävelylenkkejä ja muutenkin aktiivista elämää ja SYÖMÄÄN kunnolla. Ei saa kuulemma pelätä syömistä ison vauvan pelossa (mitä mulla makean syönnin kohdalla just on ollut). Lääkäri meinasi myös, että luonto voi hoitaa asian niin että synnytys lähtee spontaanisti käyntiin jo ennen vkoa 40, eikä vauva välttämättä paina silloin 4kiloa, toisaalta jos näyttää vkon 38 kohdalla että vauva kasvaa isoksi (yli 4,5kg) niin lupasi minun mielenrauhan vuoksi tehdä lähetteen käynnistykseen.



Muut arvot:



HB 106 -> sain ohjeeksi aloittaa joko sen yrittymehujuoman tai MALTOFER-tipat. Hain tippoja, kun mehu oli kallista ja siinä oli rautaa vähemmän. KOkeilen nyt aluksi vielä Obsidania niin että otan ne kuoret pois. Joka tapauksessa nyt olen itsekin sitä mieltä, että pitää jotain lisärautaa ottaa jos synnytyksessä menettää verta.



Verenpaineet 110/70

Painoa 400g (yhteensä nyt jotain 6kg, lääkäri oli vähän sitä mieltä, että saisi tulla lisää)

Syketta ei kuunneltu, kun vaan ultrattiin

Lapsivettä normaalisti



Silti kaiken tämän jälkeen, MUA PELOTTAA SYNNYTTÄÄ YLI 4KILOINEN VAUVA, vaikka se olisi minun kokoiselle normaalia. Kertokaa mulle miksi tunnen näin??? Esikoinen oli just sen 3500g ja 49cm, joten miten tuollainen 700g voi tuntua niin pelottavalta?



Kaikki jotka olette saaneet yli 4-kiloisen vauvan niin rauhoittakaa nyt mua, että se on pieni vauva sekin, kun tuntuu, että jättis on tulossa. Miksi sitä pitää murehtia.



Terkuin

Nazu

ja iso vauva on tulossa. Olen nyt käynyt pari kertaa ultrassa, kun vaavelilla todettiin lisälyönti ja kompensatorinen tauko. Ilmeisesti viikoilla 32 jotain on ihan tavallistakin, että ilmenee lisälyöntejä, kun johtoratajärjestelmä kehittyy silloin. Tänään vielä tarkistettiin ja sydän sykki kuin oppikirjassa! Se oli oikein mukava kuulla.



Vaaveli liikkuu nykyään vilkkaasti, mutta ei ole potkinut mitenkään kipeästi. Painoarvio oli 2800g eli jos jatkaa kasvua samaa tahtia, niin painoa olisi rv. 40 n. 3900g. Olen 165 cm pitkä, joten tuntuu aika isolta, mutta noraali lantio kuulemma riittää ihan hyvin 4 kg synnyttämiseen. Kohdunkaula oli vissiin pehmennyt vähän, mutta ei lyhentynyt merkittävästi. Ensimmäistä kun odottelen, niin kiva jos menee sitten vielä yliajalle...

Mies vaan totesi, että hänhän painoi syntyessään vähän vähemmän kuin vauvamme nyt!



Supistuksia ei ole vielä ollut kuin muutama hassu nopea. Toisaalta olisi kivempaa, jos niitä vähän enemmän olisi, kun eivätkös ne valmista sitä kohdunkaulaa synnytystä varten. Jos teillä ei sitten vaikka tule niin pitkä synnytys...



Kaikilla täällä tuntuu olevan omat vaivansa, sellaista tämä loppuraskaus vissiin on. Itselläni on nyt ollut pistävä kipu alaselässä aina kun laittaa painoa jalalle. Yritän nyt vaan olla paikallaan ja lepuuttaa sitä. Ei olisi kovin mukavaa menettää liikuntakykyä 6 viikkoa ennen laskettua aikaa.



Ja jaksamista itse kullekin! Eihän tämä odotus enää loputtomasti jatku!



Mauste

34+3

Nyt itellä on kahden viikon välein neuvola käynti. Viime kerralla totes että vauveli on nyt kääntyny niinkuin pää alaspäin. Heh..miten se sanotaan, en ole oikein perillä näistä termeistä.

Muutenkin odotus ollu suht helppo, alussa ei ollu pahoinvointia eikä muutakaan, väsymystä vaan lähinnä.



Väsymyksestä, onko teillä muuten kun olette noin pitkällä niin miten sitä väsymystä?

Mua tuntuu taas jälleen väsyttävän törkeän paljon, vaikka yöt mielestäni nukun ihan hyvin, kun ei ole enää helteitäkään.



Pari päivää sitten tuli eka itkupotkuraivonauru kohtaus, kyllä sitä ihmetteli. Ei ollu edes mitään varsinaista syytä moiseen, mutta helpotti oloa tilanteen jälkeen.

Miehen halaaminen rauhotti kummasti loppujen lopuksi. Häntä vaan huvitti mun mielen heitot.



Pakarat on koetuksella tai ihan alaselkä/takamus on tosi kipeinä nyt..

Mies onneksi hieroo silloin tällöin kun on tarvis ja jalkojakin hieroo kun ovat välillä hieman turvoksissa.



Piti vielä kysyä jotain, mutta tietenkin pääsi unohtumaan *murinaa*



pitäis kohta alkaa tiskaamaan kun vaan jaksais....

Neuvolakuulumiset täältä. Hb oli laskenut siitä kun se edellisen kerran katottiin (kesäkuun lopussa). Oli nyt 116 ja sain ohjeen alkaa syömään lisärautaa. Olen syönyt noita Ladyvita plus-tabletteja mutta ei niissä ole kovinkaan paljon sitä rautaa. Taidan hakea paketillisen maltofer-purutabletteja joita söin edellisisissäkin raskauksissa. Positiivista oli se, että paino oli pudonnut edellisestä käynnistä. Tosin vain 100g mutta kuitenkin. Pääasia ettei ole lisää tullut kun kesällä nousi niin nopeesti. Ei mulla kyllä tuo masukaan ole nyt enää juurikaan kasvanut isommaksi. Vauva on edelleen tosi korkeella masussa. Terkkari meinas että voi hyvinkin mennä yliaikaiseksi koska ei ole laskeutunut. Vauva on kuitenkin (onneksi) rt:ssa että sinänsä ei tarvi pelätä. Parin viikon päästä on se synnytystapa-arvio.



Tuosta perätilasta taas kun joku siitä kyseli niin meillähän tuo kuopus pyöri masussa ennen laskettua aikaa ja sen jälkeenkin ja oli välillä pt:ssa, välillä rt:ssa. Ja lopulta tehtiin sektio rv 41+0 koska ei saatu enää käännettyä vauvaa. Ja sektio siksikin että painoarvio oli n. 4kg. Nyt kovasti jännitän tuota vauvan asentoa siksikin että taas on edessä sektio jos vauva kääntyy vielä perätilaan. Ja mieluummin synnyttäisin ala kautta koska leikkauksessa ne riskit on mitä on ja parantuminen vie aikansa. Mulla ainakin kesti monta kk ennen kuin pystyin esim. kunnolla yskimään ja nauramaan, ilman kipua.



Coelle toivotan onnea että miehesi saa jatkaa työpaikassaan. Nuo irtisanomiset on aina niin kurjia juttuja. Meilläkin liippasi melko läheltä jokunen vuosi sitten. Ja taas kun miehen työkomennus ensi vuonna ulkomailla päättyy niin eipä ole tietoa minne sitä sitten mennään työn perässä. Sikäli epävarma tilanne meilläkin.



Tänään sain taas kämpänkin siivottua joten olen ollut ahkera. Yks päivä olikin puhetta kotitöiden jakamisesta. Meillä yleensä mies on imuroinut & mopannut lattiat mutta nyt kun olen yksin niin teen kaikki nämä kotihommatkin yksin. Raskasta hommaa tuo sängyn alustojen imuiroiminen tämän masun kanssa. :(



Mutta nyt lähden ruokaa laittamaan...



MaryJ ja viikkoja 34+6

Mauste: ensimmäisen raskauden yhteydessä olin aivan varma, että yliajan menee, koska mullakaan ei ollut supparin supparia etukäteen ja kohdunkaulaa oli hyvin jäljellä rv 36 lääkärintarkastuksessa yms. Ja kuinka kävikään, esikoinen syntyi rv 38+ ja ensimmäinen kipeä suppari koko raskausaikana tuli noin kello 13.00 ja 17.50 esikoinen oli maailmassa. Ei vaan koskaan voi tietää, että milloin se pikkuinen on valmis syntymään ja kuinka nopeasti synnytys etenee. Koska kaikki eteni niin nopsaan, niin supistusten välissä ei lepotaukoja paljon ollut, toki kaikki oli nopeasti ohikin.



Coelle tsemppiä, nuo YT-neuvottelut ovat kyllä niin jostain.. Mutta onneksi miehelläsi on opiskelupaikka ja häntä ehkä odottaakin työsaralla joku vielä mielenkiintoisempi työ. Asiat järjestyvät aina, vaikka varmasti nyt mieli on maassa.



Perätilasta, viikko sitten vauveli oli ihan oikeassa asennossa, mutta en kyllä yhtään ihmettelisi, vaikka vielä kiepsahtaisi miten päin. Eli en kyllä vielä heittäisi toivoa, että vauveli kääntyy ihan itse oikeaan asentoon. Henkilökohtaisesti en ehkä uskaltaisi lähteä yrittämään perätilasynnytystä. Näin äkkiseltään tuntuisi siltä.



Koosta, itse myös olen pelännyt vauvan kokoa. Siis sitä, että olisi iso. Esikoinen painoi silloin 38+ viikoilla 3860g. Saman kokoista vauvaa veikkaili lääkäri viikko sitten, toisaalta ei isompaakaan. Käsittääkseni pojat ovat yleensä isompia kuin tytöt ja esikoinen oli poika, nyt kun tämä toinen on tyttö. Itselläni on myös jonkinlaisena " kipurajana" 4000g, toivoisin, että vauveli ei sen enempää painaisi. Olen myös itse pienikokoinen, 165 cm eli senkin takia. (Siis lyhyt... en niinkään laiha).



Hannalle kovasti jaksamista, migreeni vielä muun lisäksi, ei kiva. Ja kaikille muillekin kovasti voimia loppuodotukseen, ei enää hirrrmu pitkää aikaa, tosin luultavasti nämä viimoiset viikot kyllä tuntuvat paljon pitemmiltä, kuin edelliset viikot.



Omaa napaa, supistelee edelleen, mutta ns. menkkasärkyä ei nyt ole ollut muutamaan päivään ja ilmeisesti nimenomaa se menkkäjomotus kypsyttää ainakin minulla paikkoja. Sairaalassa kätilö sanoi näin. Paikat on pehmentyneet ja sormelle auki, mutta jotenkaan ei huoleta, koska olo on ollut nyt vähän parempikin. Ja kokoajan tulee kuiteskin päiviä ja viikkoja lisääkin.



K&T&pikku-pippuri rv 33+4

Vauvan puvuista vielä kun unohtui. Meillä on tuolla kaapissa odottamassa 62cm vaal.sininen kevyttoppapuku ja sen lisäksi 62cm ja 68cm vaal.siniset toppapuvut, kaikki käytettyjä. Eilen mäkin kattelin Lindexillä ihania ulkopukuja mutta onneksi järki sanoi että ei osteta koska on jo tarvittavat vaatteet. Mulla(kin) tahtoo välillä lähteä mopo käsistä noissa vaatekaupoissa koska ois niin suloisia vaatteita vauvalle. :) Olen tässä parin viikon aikana neulonut vauvalle pörröistä pukua itse ja ihan pian on valmis. Ihme ja kumma siitä tuli ihan kivan näköinen vaikka on tuo neulominen melkolailla " lapsen kengissä" meidän huushollissa.

eli pinna on kireellä täälläkin, itseäkin oikein ärsyttää se.



Ja väsymys on melkein pahempaa, kuin alkuraskaudesta. On melkein huono olo, jos ei saa päikkäreitä otettua joka päivä. ja todellakaan se ei ole aina mahdollista, tänäänkin esikoine nukkui tasan puoli tuntia rauhassa ja sen jälkeen häntä pitikin nukutella ihan alvariinsa...

Oiskohan taas viikko vierähtänyt kun oon viimeks pinoutunut.En tiiä mihin se aika rientää,kun ei muka kerkeä.Iltosin oon käynny pinot aina lukemassa,mutta omia kommentteja ei oo jaksanu lisäillä.



Meilläkin täällä on porukka ollu enempi ja vähempi flunssassa ja tuntuu ettei millään helpota.Ekstra tsempit VATSATAUDISSA oleville! Kokemusta löytyy edellisestä raskaudesta.Ei kovin kivaa halailla pönttöä isolla mahalla.



Mulla on myös alkanu olemaan SUPPAREITA joka päivä.Toisinaan enemmän ja sitten taas vähemmän.Ei mitenkään kipeitä,mutta ei kivojakaan.Voimakasta kovettumista ja paineen tunnetta alhaalla.Mullekki tulee pissahätä olo.En osaa liittää niitä mihinkään erityisiin tilanteisiin.Tulee myös levossa.



MAITOA mulle tulee pisara,jos puristaa



COEN perheelle jaksuja.Toivotaan että miehesi työ jatkuu,mutta jos ei niin että sais pikaisesti jotain muuta.



(.) paukkuu! Heh heh! Välillä tuntuu että lokakuulle on vielä ikuisuus ja pikku hiljaa olo alkaa kyllä käydä varsin tukalaksi.Liitoskivut ja paine alapäässä on aivan valtavat.En pysty pahemmin enää liikkumaan.Kävelyt on saanu unohtaa.Painostakin sen kyllä huomaa ;D

Yöt on tuskaa.Vessareissut ärsyttää ja kyljenvaihdot on syvältä!

Päivisin on olo tosi väsynyt.Turvotusta löytyy ja kuin NELJÄS ,niin mullakin on pinna kireällä.Ärsyttää kun ei miehellekkään osaa puhua,kuin tiuskimalla ja lapsille tulee todellakin ärähdettyä kaikesta turhaakin turhemmista.Mahtaa ressukat ajatella,että mikähän äitiä vaivaa kun on vieteri vähän kireellä.



NAZU sun teksti on heti kuin oisin sen ite kirjoittanu.Mulla siis myöskin valtava " jättiläisen" synnyttämisen pelko.Ja 4 kiloa on totisesti kipurajana.Esikoinen oli tuon maagisen luvun rajoissa nippa nappa ja imukupilla jouduttiin ulos auttamaan.Tosin syynä oli varmasti mun oma väsähtäminen,kun ponnistusvaihe oli venyny tolkuttoman pitkäksi.Silti ahistaa.Ja nyt mulla on koko ajan sellanen olo,että vaavi on masussa nyt jo ison kokoinen.Ite oon 165 pitkä.KIITOS kuitenki kun kirjoitit mitä lääkäri oli sanonut,sillä ainakin se mua hieman rauhoitti.Vähäksi aikaa.Mulla myös vauva ollut jo kauan tosi tosi alhalla lantiossa.Siitä nämä valtavat kivutkin.Täytyy vaan toivoa että meijän vauvat ymmärtäisi syntyä ennen laskettuapäivää.Eikä ainakaan yliaikaisena.Silloin mulla varmaan alkaa järki pakenemaan päästä jos näin pääsee käymään.Ite pääsen lääkäriin varmaan joskus parin viikon päästä.Mutta ultraa ei siis ole enää tarjolla,ellei jotain poikkeavaa ole.



Pitäis tässä varmaan alkaa jotain kotityön tynkää tekemään.Mukavaa loppuviikkoa kaikille.Eiköhän se lokakuukin sieltä aikanaan vaihdu! Eli sitä odotellessa.



Päivänsäde 34+4

...ja heti oli sännättävä lukemaan teidän juttuja;) Ja kommentoida, sillä täälläkin on pinna niin h...n kireellä vähän turhan usein. Yritän olla tiuskimatta miehelle ja lapselle, mutta en mä silti mikään aurinko ole. Itseäkin harmittaa, kun koko ajan pitää olla niin pahalla päällä, mutta minkäs teet. Kai ne on ne hormonit, jotka piinaa, kun ei mitään erityistä syytä pahantuulisuuteen yleensä ole. Lisäksi tietty jatkuva väsymys rasittaa, mikään ei tunnu auttavan siihen. Vaikka puolet päivästä nukkuisi niin aina vaan väsyttää:(



Mullakin on ollut muutaman kerran menkkamaista tunnetta alavatsalla, Katsurahan kertoi, että hänellä se kypsyttää paikkoja. Oliskohan mullakin niin, en tiedä, mutta viime raskaudesta en tätä vaivaa muista lainkaan. Mutta eihän siitä varmaan haittaakaan ole, jos pikkuhiljaa alkaisi paikat pehmetä ja kohdunkaula lyhentyä, jos ei menisikään ainakaan kovin paljoa yli LA:n. Tänään h-hetkeen aikaa tasan 6 viikkoa ja kun kysytään milloin vauva syntyy, vastaan että 4-8 viikon kuluttua mitä todennäköisimmin. Aikamoinen haitari siis ajassa jo ihan keskiarvojen mukaan. Neljä viikkoa ei paha, kahdeksan tuntuu kammottavalta. Tosin mä en oikeastaan toivo yhtään ennenaikaista synnytystä, kun on kerran pieni vauva tulossa joka tapauksessa. Mitä kauemmin ksavaa mahassa, sen " valmiimpi on sitten syntyessään.



Arvatkaa mitä, mulla on vaihteeksi nälkä=)

Itse en kyllä osaa paljoa lohduttaa tuon isovauva-pelon kanssa, kun meillä tosiaan olleet kaikki samaa kokoluokkaa.. Oikeestaan jos kaikki ois syntyneet tasan laskettuna aikana, niin oisivat varmaan olleet 100g:n tarkkuudella saman painoisia ja sitä samaa luokkaa on tämäkin neljäs. Miten lie sattuukin noin. Meillä siis isoin tähän mennessä 3410g ja pienin tasan 3kg (syntyi 37+1).

MUTTA; sen verran voi sanoa, että olen itse ollut harjoittelijana mukana n. 30 synnytyksessä ja ei se vauvan koko yksistään paljoakaan ratkaise. Paljon enempi vaikuttaa esim. tarjonta ja vauvan ruumiinrakenne. Esim. meillä tuo kuopus oli vaan 100g isompi kuin esikoinen, mutta oli paljon harteikkaampi ja pääkin oli isompi, minkä vuoksi ponnistusvaihe sattui paaaljon enempi ja repesinkin jonkun verran.

Lisäksi tunnen monta, jotka ovat synnyttäneet jopa 4,5-kiloisia ihan helposti ja yks noista naisista oli tosi pieni itse, alle 160-senttinen ja lähtöpainoltaan alle 50kg!

No, en tiedä helpottiko yhtään, mutta toivon sulle kovasti tsemppiä ja jospas teidän vauveli ottas edes pari päivää ennakkoa, ettei yliaikaa tarvis jännätä.



Meillä mies lähti pojan kans remppaamaan autoa ja itse kävin kuopuksen kans leikkikentällä & sen jälkeen n. 4km:n kävelyllä. Kävely tuntui nyt tosi hyvältä, paitsi ihan loppumatkasta tuli pari tosi napakkaa supistusta. Nyt tyttö sitten söi puuron ja laitoin sänkyyn, tais simahtaa heti kun on niin hiljasta.

Laitan itse pyykit ja sitten kömmin sänkyyn lukemaan lehteä. Ihanaa, kun kerranki saa illalla vaan rentoutua, kun ei oo sitä normaalia taistelua 3-vuotiaan kans. (joka muuten soitti mökiltä tuossa aiemmin ja kuulosti olevan mummin kans niiiiin kivaa että ei tietoakaan mistään koti-ikävästä :)



P.S. Pinna on kireellä täälläkin aina välillä! Johtunee väsymyksestä ja siitä, kun välillä on niin avuton olo, kun ei jaksa juuri mitään tehdä.

Täällä myös yksi hyvin väsynyt lokamasu. Yleensä saan nukuttua hyvin alkuyöstä ja aamuyöstä heräilen, mutta viime yönä en meinannut saada unta ollenkaan. Pyörin ja pyörin ja kävin välillä köllöttelemässä vauvanhuoneen sohvalla. Sain kuiteski muutaman tunnin nukuttua, mutta väsymys on aivan valtava, kun on univelkaa niin paljon. Voi teitä onnellisia, jotka osaatte nukkua päiväunia. Mä en saa unta päivällä vaikka kuinka yrittäisin. Saatan käydä horroksessa, mutta en koskaan nukahda aivan kokonaan. Pelottaa jo valmiiksi, että miten selviän vauvan kans ilman päikkäreitä.



Tänään kävin synnytysosastolla tutustumassa ja täytyy sanoa, ettei ollu kovinkaan mukava reissu. Osasto oli miellyttävä ja paljon kodikkaampi kuin osasin ajatellakaan, mutta esittelyä pitävä kätilö oli mielestäni todella ärsyttävä. Esittely meni suurin piirtein sitä rataa, että tänne on turha soitella ja ei kannata turhaan tulla liian aikaisin, vaan mahdollisimman kauan kotona. Kivunlievitystä on kuulemma turha olla pyytämässä, vaan sitä annetaan sitten kuin annetaan. Ja perhehuoneessa ei sitten pidetä varpajaisia eikä sairaala ole isien täyshoitohotelli. Kätilö oli aika nuori, mutta mitä ilmeisemmin työhönsä kyllästynyt tai muuten vaan kyyninen. Olen koko ajan ajatellut, että menen sairaalaan hyvin ja avoimin mielin ja luotan täysin henkilökuntaan koska ei ole aikaisempaa kokemusta. Nyt ajattelen synnytystä aika sekavin tuntein. Toivon vaan, että synnytykseni aikoihin töissä sattuu olemaan joku mukavampi ja ymmärtäväisempi kätilö. Onko muilla samanlaisia kokemuksia tutustumiskäynneistä?



En ole jaksanut kirjoitella pariinn viikkoon, kun on tosiaan veto ihan pois. Aamulla jaksan aamukahveilla muutaman tunnin ja sen jälkeen tulee väsynyt olo eikä jaksa mitään. Yritän sit levähdellä sohvalla, kun en saa nukuttua. Supituksia ei ole ollut sitten sen yhden mökkireissun jälkeen eikä maitoakaan ole tullut. Olo siis muuten hyvä lukuunottamatta nukkumista. Mua ihan pelottaa käännellä kylkeä koko yön, kun tuntuu ettei se voi olla mukavaa vauvallekaan.



Huomenna olisi ihan ihka ensimmäinen äitiyslomapäivä, kuten oli jollakin muullakin lokamasulla. Tsemppiä vaan kaikillle ja oikein mukavia unia!



Ale-80 ja tasan 33

Esikoinenkin oli kyllä jo tasan 4kg. Painoarvio tällä vauvalla oli rv 33+3 2.4kg, jos syntyy rv 40 niin painaisi tämän hetken arvion mukaan 4150g. Mua ei pelota yhtään, kun esikoisen synnytys meni ihan hyvin ja oli mielestäni helppo. Mulla on pituutta 170cm. Esikoinen syntyi meillä rv 38+1 ja jotenkin luotan siihen, että tämä toinen tulee ennen laskettua-aikaa.

ja kiitos kaikille tsempeistä ja kannustuksista;) En mäkään aio enää asiaa murehtia, luonto/mun lantio saa hoitaa asian kunnialla loppuun ja jos ei hoida, niin sitten leikataan (TOIV. EI!!!!!!!). Vaikea tästä on enää pyörtääkään eli turhaa itseäni taas valvotan jos alan enempää murehtia, eikös?



Toivon, että käy kuten Niinalla eli synnytys käynnistyisi vkolla 38 spontaanisti;)



Viime yön univelan jälkeen pakko kömpiä suihkun kautta sänkyyn, huomiseen!



Terv,

Nazu