Sinä joka sait keski-ikäisenä vauvan

Kaksoset, aivan upeata aikaa, tosin vaimolle välillä rankkaa mutta kaksosissa on se hyvä puoli että isäkin pääsee hoitohommiin

/isä

Ihana rauhoittua sen työelämän oravanpyörän jälkeen vähäksi aikaa kotiin. Tosin vuoden kuluttua ei ole enää ollut niin rauhallista, mutta onneksi en ole enää niin heikkohermoinen ja räjähtelevä niin kuin vielä alle 35-vuotiaana. Kohta takaisin töihin, joten siitä en osaa vielä sanoa mitään.

Parasta aikaa. Lapsi nyt 5 ja itse 48. Toinen lapsi jo aikuinen ja nyt osaan nauttia rennommin pikkulapsiajasta. Myös taloudellisesti helpompaa.

Täältäkin tulee miesnäkökulmaa. Edellisen liiton lapset olivat reippaasti parikymppisiä, kun vauva ilmoitti tulostaan uudessa suhteessa. Eri tavalla nautin 50+ ikäisenä perhearjesta. Tuntuu, että joka ikinen hetki on juhlaa.

Mukavaa aikaa se oli, vaikka olijin koliikkivauva, mikä ei tosin väsyttänyt mua alkuunkaan nin paljon kuin esikoisen koliikki. Elämä oli rentoa ja hauskaa lapsen kanssa. Isommat lapset olivat koululaisia ja me vietimme kuopuksen kanssa aikaa yhdessä. Lapsi on jo 19-vuotias.

Sain 42-vuotiaana esikoiseni ja ainoani. Hankin lapsen yksin hedelmöityshoidon avulla. Erittäin mukavaa ja rentoa aikaa, parasta elämässäni! Mulle luulen että tämä oli paljon helpompaa kuin nuorena, koska esim. nuorena tarvitsin paljon unta ja olin aamuärtyisä heräämisen jälkeen, nyt 3-5 tunnin vuorokautiset unet riittää hyvin. Muutenkaan en enää pienestä stressaa enkä hötkyile, mukaavaa ja rentoa on ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Täältäkin tulee miesnäkökulmaa. Edellisen liiton lapset olivat reippaasti parikymppisiä, kun vauva ilmoitti tulostaan uudessa suhteessa. Eri tavalla nautin 50+ ikäisenä perhearjesta. Tuntuu, että joka ikinen hetki on juhlaa.

Vanhana kaipaa nuoruuttaan ja lapsen kautta siitä mieltää saavansa palan takaisin.

Täytin 42, kun sain ainokaiseni, ihan luomuna. Terve helppo vauva ja elämä on ollut ihanaa. Nyt lapsi jo 6v ja edelleen ihanaa. 

Kaksoset nelikymppisenä. Rankkaahan se oli ja siihen upposi niin täysin, että ei muuta elämää tainnut pariin vuoteen huomatakaan kuin sitä hoitorumbaa vain. Sitten saatiin lapset hoitoon ja palasin töihin.

Pikkuhiljaa tasaantui.

Kuopus syntyi kun olin juuri täyttämässä 42v. Ihana seesteistä verrattuna isompien lasten vauva-aikaan kun olin 20/30 vuotias. Toki miehenikin antoi minun levätä ja nauttia ihan toisella tavalla kuin isompien lasten isä aikoinaan, se merkitsi todella paljon. Hän halusi olla lapsen kanssa mahdollisimman paljon, auttoi yölläkin työssäkäynnistä huolimatta. Lisäksi isommat sisarukset olivat innoissaan vauvasta. 

Nyt tuostakin on jo 19v...

Sain kaksikin vauvaa 40+ ja kaikki on mennyt ihanasti. On jo varallisuutta, pystyin olemaan hoitovapaalla, loistavasti jaksoin valvoa, hyväkuntoinen olen. Valvominen mielestäni paljon helpompaa nyt kuin nuorempana (olen saanut myös 30v iässä lapsen)

Anna illalla iso ja lämmin puuro annos. Se auttaa uniin.

Helpoksi

Sen sijaan Helsingin kaupungin koulupolitiikka on ollut raskasta