Mitä tajusit työelämästä kun siirtyit toimistolta enimmäkseen etätöihin? Minä tajusin ihmisten rasittavuuden

Vierailija kirjoitti:

Minä olen huomannut, etten kaipaa työkavereita. / Minä kaipaan. Tiimi meillä kyllä tukee ja jakaa osaamista. Työ ja toimenkuva kasvaa tehdessä.

Ennen pidin niitä tärkeänä. Sairastin 2019 työuupumuksen. Korona oli siis mulle luojan lykky. Kukaan ei voinut pakottaa enää toimistolle. Enkä enää sinne kokoaikaisesti suostu. / Tässä olen samaa mieltä.

Nyt minua ei keskeytetä koko ajan. / Tässä olen samaa mieltä.

Teamsin ja mailit saa kiinni, jos tarvitsee. / Meillä saa tehdä näin, suurin osa ajasta pitää kyllä olla tavoitettavissa. Jos joku toimii noin jatkuvasti työelämässä, on se mulkkua käytöstä. Satunnaiset mutet ok.

Kukaan ei pälätä, kun yritän syödä. / Tämä on totta.

Kukaan ei rasita mua henkilökohtaisilla ongelmillaan tai saa mua voimaan pahoin negatiivisella tai liian intensiivisellä energiallaan. / etäily ei ole tätä kyllä vähentänyt ja tavallaan itse en tunnusta ongelmaa. otan tämän hieman niin että nejotka jotenkin ottaatouset ihmiset negatiivisella energialla tai kokee muut pälättäjiksi ovat ihan yhtä lailla itsekin sosiaalisen kasvun tarpeessa. Et voi olla töissä tai toimenkuvassa jossa vaaditaan sosiaalisuutta ja yhteistyötä jos tämä on asenne. On myös töitä joissa saa työn tehdä ihan yksinään. Vaihda sellaiseen.

Kokouksissa on helpompi olla hiljaa. / Yhteistyön kannalta tämäkin on väärä toimintatapa.

Ei ole turhia kahvitteluja ja afterworkkeja. / Ok. Nämähän on ihan vapaaehtoisia. :)

Ei tarvitse miellyttää ketään pukeutumisellaan tai muuten ulkonäöllään. / Meillä pitää asiakaspalaverit hoitaa videolla.

Moikkailla kaiken maailman johtajia, ministereitä ja itseään täynnä olevia lobbareita. / Moikkaaminen nyt on ihan lähtökohtaisesti peruskäytöstapoja. Haloo...

En ole uupunut enää. Ihmiset uuvuttaa, ei työ. / Ja tämäkään ei ole mikään yleispätevä asia kyllä. Meillä erityisesti työn liian suuri määrä, epäselvät vastuut ja toimenkuva, vajaat ohjeet ja huonosti johdettu organisaatio uuvuttaa, ei nuo ihmiset.

Ja lisätään omat havainnot. Nyt erityisesti näkee vastuunpakoilijat ja sen kun ihmiset ei suostu ollenkaan näkemään asioita muusta kuin omasta näkökulmastaan.

Suuta ei saada auki silloin kun pitäisi yhdessä jostakin huomauttaa tai kieltäytyä. Jos projektityö kuuluu palkkaan ja toimenkuvaan, sitä vältellään kuin ruttoa. Ihmiset on vastuuttomia.

Tyhmyys lisääntyy eikä omiin hommiin edes yritetä syventyä. Häslääminen lisääntyy. Jos tekemällä yhden asian nyt vältät 5 lisähommaa ylihuomenna, tätä ei vaan tehdä. Suurin osa työkavereista on osoittautunut erittäin huonoiksi työntekijöiksi.

Hämmentävää on se että nämä saa suurin osa jopa parempaa palkkaa kuin itse saan...

Että kaikenlaiset "yhteisöllisyys" plaa plaa perustelut paikallaoloon olivat todellakin vain jeesustelua. Toimistoon, pk-seudulle, junaan/bussiin/omaan autoon on pakotettu todellakin ihan vaan talouden pyörimisen takia, minkäänlaista yhteisön tai yksilön hyvinvointiin aidosti liittyvää perustetta näille kummallisille tavoille ei ole, silti niihin ihan varmasti tullaan palaamaan. Koska talous ja eimemitäänmuutostaoikeastihaluta. Tietty jos talous haluaa niin sitten mekin halutaan. Ensimmäiset puoli vuotta Teamsissä oli haudanhiljaista, sen jälkeen sentään edes työnteko on jo alkanut onnistua sitä kautta (koska oli pakko jopa julkisella pikkuhiljaa hommaan alkaa osallistua). Virtuaalikaljoilla ei käy kukaan, ketään ei kiinnosta ensimmäinenkään työ"kaveri". Teamsissä se yhteisöllisyyden puute, mikä aina oli, on huomattavasti tiivistetympää ja näkyvää, siltä hiljaisuudelta ei voi luikkia johonkin kulman taakse jemmaan.

Olen huomannut, että motivaatio ja innostus on kateissa. Onneksi olemme siirtyneet hybridityöhön eli välillä pääse kasvotusten työkavereiden kanssa juttelemaan työasioista.

Toki asioita voidaan käsitellä teams-palaverissakin, mutta usein niissä ei oikein päästä eteenpäin, pyöritellään itsestäänselvyyksiä ja sävyt jäävät pois keskustelusta. Selkeät, napakat asiat hoituvat sähköpostn tai teamsin välityksellä. Sparrailu ja kehittäminen on hankalampaa. 

Minä olen huomannut, etten kaipaa työkavereita. / Minä kaipaan. Tiimi meillä kyllä tukee ja jakaa osaamista. Työ ja toimenkuva kasvaa tehdessä.

👍 Ok. Meilläkin tiimi tukee ja on mukava. Ongelma on kaikki mikä ei liity työhön. Hukkaenergia.

Ennen pidin niitä tärkeänä. Sairastin 2019 työuupumuksen. Korona oli siis mulle luojan lykky. Kukaan ei voinut pakottaa enää toimistolle. Enkä enää sinne kokoaikaisesti suostu. / Tässä olen samaa mieltä.

Nyt minua ei keskeytetä koko ajan. / Tässä olen samaa mieltä.

Teamsin ja mailit saa kiinni, jos tarvitsee. / Meillä saa tehdä näin, suurin osa ajasta pitää kyllä olla tavoitettavissa. Jos joku toimii noin jatkuvasti työelämässä, on se mulkkua käytöstä. Satunnaiset mutet ok.

👍 Jos haluaa keskittyä niin paras tapa. Työpsykologi suositteli lukemaan mailit 2 kertaa päivässä, tämä riittää teamsissakin. Aina ei tarvitse olla läsnä.

Kukaan ei pälätä, kun yritän syödä. / Tämä on totta.

Kukaan ei rasita mua henkilökohtaisilla ongelmillaan tai saa mua voimaan pahoin negatiivisella tai liian intensiivisellä energiallaan. / etäily ei ole tätä kyllä vähentänyt ja tavallaan itse en tunnusta ongelmaa. otan tämän hieman niin että nejotka jotenkin ottaatouset ihmiset negatiivisella energialla tai kokee muut pälättäjiksi ovat ihan yhtä lailla itsekin sosiaalisen kasvun tarpeessa. Et voi olla töissä tai toimenkuvassa jossa vaaditaan sosiaalisuutta ja yhteistyötä jos tämä on asenne. On myös töitä joissa saa työn tehdä ihan yksinään. Vaihda sellaiseen.

👍

Osaan olla sosiaalinen, mutta ihan turha lätinä on turhaa lätinää. Negatiivinen energia on sitä, että puretaan huolet toisten päälle, tai pädetään jollain asialla. Ollasn tietävinään jotain paremmin kuin toinen jne. Ei minun tarvitse vaihtaa. Esimieheni ja psykologini mielestä sovin hienosti työhöni.

Kokouksissa on helpompi olla hiljaa. / Yhteistyön kannalta tämäkin on väärä toimintatapa.

👍 Yhteistyön kannalta kannattaa pitää relevantteja kokouksia relevanteista aiheista, joissa esim. päätetään jotain, suunnitellaan jotain tai ratkaistaan joku ongelma.

Ei ole turhia kahvitteluja ja afterworkkeja. / Ok. Nämähän on ihan vapaaehtoisia. :)

👍 On, mutta jos jäät aina pois, sua pidetään outona.

Ei tarvitse miellyttää ketään pukeutumisellaan tai muuten ulkonäöllään. / Meillä pitää asiakaspalaverit hoitaa videolla.

👍 Meillä ei. Onneksi.

Moikkailla kaiken maailman johtajia, ministereitä ja itseään täynnä olevia lobbareita. / Moikkaaminen nyt on ihan lähtökohtaisesti peruskäytöstapoja. Haloo...

👍 No tervehtiminen tietysti normi. Tarkoitin, että pitää nuoleskella typeryksiä. 😆

En ole uupunut enää. Ihmiset uuvuttaa, ei työ. / Ja tämäkään ei ole mikään yleispätevä asia kyllä. Meillä erityisesti työn liian suuri määrä, epäselvät vastuut ja toimenkuva, vajaat ohjeet ja huonosti johdettu organisaatio uuvuttaa, ei nuo ihmiset.

👍 Hyvässä organisaatiossa taas kaikki sujuu muuten, mutta ihmisillä on liikaa aikaa höpöhöpöön.

Samaa työtä se on, teki sitä missä vain. Ja koska on ollut mahdollisuus tehdä satunnaisesti etänä, niin ei ole mitenkään vapauttavaa saada mahdollisuutta, kun sellainen oli jo olemassa. 

Mutta ensin muutama perustava seikka: työpaikalleni ei ole pitkä matka, joten en ole kehyskuntalainen, joka rutisee tunnin työmatkoista. Työmatkojen pituushan ei ole työnantajan vika, joten nämä työmatkaan kuluvan ajan valittaminen on ihan vaan omaa mukavuudenhalua. Sinänsä ymmärrettävää, että ei ole kiva käyttää aikaa siirtymiseen, mutta ei ehkä syy työnantajalle vapauttaa kaikki laitumelle. Minua ei myöskään häiritse työskennellä avokonttorissa, minulla on hyvä keskittymiskyky, enkä kiinnitä muiden tekemisiin tai puhumiseen huomiota. Harvoin edes kuuntelen musiikkia kuulokkeilla. 

Koska tässä kysyttiin huomioita, ei omia positiivisia tai negatiivisia mielipiteitä etätyöskentelystä kerron juuri havaintoja:

- Palavereja on paljon enemmän, koska tieto ei liiku yhtä nopeasti vaan monelle asialle pitää pyhittää palaveri.

- Videopalaverit ovat rasittavia, sillä niissä ei näe ihmisten ilmeitä, joista voisi päätellä, mitä he asiasta ovat mieltä ja keskustelu ei ole yhtä elävää. 

- Koska asioita ei voida selvittää nopeasti kasvokkain tulee kamalasti pikaviestejä, jotka normaalisti saataisiin hoidettua minuutin keskustelun aikana, käytetään aikaa keksusteluketjuun, jossa seilataan edes takaisin ja kysellään eri viesteillä kolmanneltakin ihmiseltä. 

- Paljon tietoa jää saamatta, sellaista, jonka normaalisti kuulisi ja havainnoisi toimistolla. 

- Toisten tsemppaaminen jää vähemmälle ja kokonaisuutena olemme enemmän työmuurahaisia kuin iso hitsautunut tiimi. 

- Uusien kollegoiden kanssa ei tule luotua samanlaista sidettä kuin aiemmin. 

Nämä siis ihmiseltä, joka siellä toimistollakin pääasiassa työskentelee muualla työskentelevien kanssa. 

Etätyössä on myös paljon positiivista, mutta ne eivät ole tämän ajanjakson herättämiä havaintoja.

Vierailija kirjoitti:

Samaa työtä se on, teki sitä missä vain. Ja koska on ollut mahdollisuus tehdä satunnaisesti etänä, niin ei ole mitenkään vapauttavaa saada mahdollisuutta, kun sellainen oli jo olemassa. 

Mutta ensin muutama perustava seikka: työpaikalleni ei ole pitkä matka, joten en ole kehyskuntalainen, joka rutisee tunnin työmatkoista. Työmatkojen pituushan ei ole työnantajan vika, joten nämä työmatkaan kuluvan ajan valittaminen on ihan vaan omaa mukavuudenhalua. Sinänsä ymmärrettävää, että ei ole kiva käyttää aikaa siirtymiseen, mutta ei ehkä syy työnantajalle vapauttaa kaikki laitumelle. Minua ei myöskään häiritse työskennellä avokonttorissa, minulla on hyvä keskittymiskyky, enkä kiinnitä muiden tekemisiin tai puhumiseen huomiota. Harvoin edes kuuntelen musiikkia kuulokkeilla. 

Koska tässä kysyttiin huomioita, ei omia positiivisia tai negatiivisia mielipiteitä etätyöskentelystä kerron juuri havaintoja:

- Palavereja on paljon enemmän, koska tieto ei liiku yhtä nopeasti vaan monelle asialle pitää pyhittää palaveri.

- Videopalaverit ovat rasittavia, sillä niissä ei näe ihmisten ilmeitä, joista voisi päätellä, mitä he asiasta ovat mieltä ja keskustelu ei ole yhtä elävää. 

- Koska asioita ei voida selvittää nopeasti kasvokkain tulee kamalasti pikaviestejä, jotka normaalisti saataisiin hoidettua minuutin keskustelun aikana, käytetään aikaa keksusteluketjuun, jossa seilataan edes takaisin ja kysellään eri viesteillä kolmanneltakin ihmiseltä. 

- Paljon tietoa jää saamatta, sellaista, jonka normaalisti kuulisi ja havainnoisi toimistolla. 

- Toisten tsemppaaminen jää vähemmälle ja kokonaisuutena olemme enemmän työmuurahaisia kuin iso hitsautunut tiimi. 

- Uusien kollegoiden kanssa ei tule luotua samanlaista sidettä kuin aiemmin. 

Nämä siis ihmiseltä, joka siellä toimistollakin pääasiassa työskentelee muualla työskentelevien kanssa. 

Etätyössä on myös paljon positiivista, mutta ne eivät ole tämän ajanjakson herättämiä havaintoja.

Tämä herättikin ajatuksen tuosta tiedosta, joka jää etänä tulematta. Siis toimistolla sai ihan liikaa tietoa kaikesta, mikä lähinnä vain rasitti aivoja. Informaatioähkyä. Eli työasioita, jotka nice to know, mutta ei mitenkään relevanttia. Sekin on rasittavaa ja vie kapasiteettia. Ja tiimin hitsautuminen on monelle ahdistavaa. Kun pitää olla niin tiimi niin tiimi ja läheisiä. Luen viestejä mieluummin, kun seuraan sekavaa keskustelua, johon ei saa suunvuoroa.

Vierailija kirjoitti:

Että kyttääjät ei pysty enää kyttäämään. Ja sekös harmittaa. Ihmiset osaa kyllä tehdä työnsä ilman kyttäystäkin, mutta kyttääjät ei.

Kyttääjät taitavat olla sun pään sisällä,

Työmyyrä kirjoitti:

Sen, että työmatkat, kahvi- ja lounastauot, jutustelu työkavereiden kanssa ja kaikenlainen töiden keskeytyminen vie tolkkuttomasti aikaa. Teen samat hommat puolessa ajassa kotona.

Konttoilla työpäivä on sitä, että herään 07 ja työt pääsen aloittamaan 09, takana vartti kävelyä ja 45min. bussimatka.

Töissä on aamupalaveri, ja kaikki haihtuvat siitä omille työpisteille. Syön aina yksin eväitä, en kalliissa ja huonossa henkilöstöravintolassa tuntemattomien kanssa.

En samaistu kollegoihini, en tupakoi enkä jaksa esittää kahvikoneen luona, että kiinnostaa sosialisoitua.

Kyyhötän työpisteelläni ja häivyn toimistosta kolmen jälkeen, viimeistään neljältä. Siinä vaiheessa iso osa jo lähtenyt.

Ja pomo vaatii silti paluuta konttorille, vaikka kotona teen töitä 8-16, kun normisti tuohon sisältyy työmatka.

Ei tässä järkeä ole.

Yksi otti loparit ja pomo itse huitelee missä sattuu työmatkoilla, silti läsnäolopakko, vaikka on se etätyösuositus. Sairaspoissaolot vähentyneet ja 90% halusi kyselyn mukaan jatkaa etänä. Silti, ei.

Irtisanoudun muutaman kk.päästä, kun saan systeemit setvittyä.

Joku saisi puhaltaa pölyt näistä helvetin vanhanaikaisista atk-kioskeista.

Siis oletteko te kaikki jotain erityisherkäksi itseänne luokittelevia? Inhoatte työkavereita, kaikkea normaaliin työelämään liittyvää ja koska työpaikka on rasittava, koska asutte muualla? Kuulostatte unelmakollegoilta. On vaikea kuvitella, että työpaikat ovat täynnä koko ajan juoruavia ihmisiä ja muita hankalia tyyppejä ja juuri te olette niitä kärsiviä normaaleja tapauksia. 

Lisäksi etätöissä säästyy rahaa. Ei tarvi ostaa jatkuvasti meikkejä ja uusia vaatteita, että näyttää hyvältä töissä. Videopalaveriin voi kaivaa kaapista jonkun siistimmän näköisen yläosan.

Työmyyrä kirjoitti:

Sen, että työmatkat, kahvi- ja lounastauot, jutustelu työkavereiden kanssa ja kaikenlainen töiden keskeytyminen vie tolkkuttomasti aikaa. Teen samat hommat puolessa ajassa kotona.

Monet työpaikat vaikuttavatkin enemmän sellaisilta aikuisten ihmisten päiväkerhoilta ja lastentarhoilta. Olen ollut pätkätyöurani aikana jo niin monessa eri konttorissa, että tämä ankeahko toteamus perustuu ihan omaan kokemukseeni. 

Vierailija kirjoitti:

Joku saisi puhaltaa pölyt näistä helvetin vanhanaikaisista atk-kioskeista.

Olen kanssasi niin samaa mieltä. Aika monen konttori-ihmisen kotona on nykyään aivan kelvollista aateekoota ja hyvät tietoliikenneyhteydet työasioiden hoitoon. Miksi siis vaivautua työnantajan osoitteeseen, kun se ei tuo työn tekemiseen mitään lisäarvoa!

Aloittajan kuvaus voisi istua entiseen esihenkilööni. Jos näin, niin mä olen osaltani pahoillani, että kuormitin sua ajatuksillani. Sun kanssa puhuminen oli niin luontevaa, että keskustelut luisuivat tosi herkästi syvälliselle tasolle. Kiva, jos olet toipunut!

Yleisesti aiheesta: etätyön ja toimistotyön välinen balanssi tulee luultavasti löytymään jostain sieltä asteikon keskivaiheilta.

-T

Minä opin sen, että haluan toimistolle jakamaan ajatuksia parina päivänä viikosta.

Vaikka olen hyvin introvertti ihminen niin haluan pitää omaa kehitystäni yllä ja jakaa ammattitaitoa muiden kanssa. Meille ainakin tulee uutta informaatiota viikoittain ja tylsää jossain palaverissa käydä sitä läpi. Joten mieluiten jatkossa käyn kerran kaksi viikossa toimistolla ja saan jaettua kokemuksia muiden kanssa.