Kumpi teistä kerää enemmän katseita julkisilla paikoilla: sinä vai miehesi?
Kumpi kerää enemmän katseita ja oletteko ylpeitä asiasta vai korpeaako se jompaakumpaa?
Kommentit (16)
Mies. On keskivertoa aika paljon isokokoisempi mies, jolla on iso parta. Eipä se korpea, välillä huvittaa.
Mies. Viimeksi häneltä kysyttiin, että kenet on tappanut viimeksi? Huvittaa.
Ehkä nykyään mies, nuorempani minä kauneuteni takia. Nyt olen aika tavis.
Aika rauhassa kyllä saadaan kulkea. ;)
Minä. Ei korpea, välillä ahdistaa kun ei tiedä miten päin olisi kun tuntee katseet niskassaan.
Mieheni ehkä hiemen enemmän kuin mä. Ollaan molemmat tavallista oudompia ilmestyksiä.
Sanoisin että yhtä lailla molemmat. Mies on erittäin pitkä, komea ja raamikas, useimmiten päiväsaikaan puku päällä, mikä vielä komistuttaa entisestään ;) Itse olen pieni, hoikka, ja aika hyvännäköinen, sekä pukeudun myös työni puolesta tyylikkäästi. Ollaan siis katseita kääntävä pari, sekä yhdessä, että erikseen.
Minä, positiivista ja joskus negatiivista huomiota, koska olen ulkomaalainen eksoottisen vaalealla tukalla, silmillä ja iholla. Olemme molemmat hyvin hiljaisia ja rauhallisia, mutta siitä huolimatta käännämme katseita yhdessä liikkuessamme.
Minä kerään eikä korpea kumpaakaan. Miestäni huvittaa suuresti ajatus, että ihmiset alkavat miettiä mitä hän on tehnyt, että on saanut näin kauniin naisen,
Yhtä paljon. Molemmilla on niin huomiota herättävän isot nenät. Minä ajattelin sen joskus käydä leikkauttamassa, mies ei.
Mies. Tumma, pitkä ja komea. Keräsin minäkin aikoinani mutta niin ne vuodet vierivät ja kohtelivat miestä hellemmin.
Mies. Hän on perinteisemmällä tavalla komea. Mulla taas on erikoiset piirteet, jotka jakaa mielipiteitä.
Ei aavistustakaan, en ole koskaan kiinnittänyt huomiota ulkopuolisten katseisiin. Ei kiinnosta.
Mies. Ja kerää siis nimenomaan miesten katseita, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Moni (tuttu) mies on suoraan myös kehunut miestä komeaksi. Varmaan johtuu siitä, että mieheni on aika treenattu, kookas, tumma ja parrakas. Miehet kai ihailevat maskuliinisiä piirteitä.
Nykyään mies. Aiemmin, kum oli stressaava aika elämässä, olin hyvin riutunut ja sairaan näköinen ja silloin se huomio/katseet eivät kyllä olleet millään tapaa positiivisia.
Ensimmäisen miehen kanssa olimme aika tasaväkiset. Yhdessä ja erikseen erotuimme molemmat massasta, täysin tuntemattomat tulivat antamaan positiivista kommenttia. Toinen mies on niin tavallisen suomalaisen miehen näköinen että hänen pitäisi mennä jonkun tummemman geeniperimän omaavaan maan pikkukylään että saisi katseita eli minä olen se joka kerää ne katseet.
Itsellä ei ole väliä keräänkö katseita vai en, ensimmäinen mies tuli hyvälle tuulelle, toinen kokee ehkä jonkinlaista ylpeyttä minusta.
Minä