Monet vanhemmat luulevat olevansa hyviäkin kasvattajia,

mutta oikeasti heidän kasvatuskeinonsa ovat sortaminen, mitätöinti ja marttyyrius. Ihan henkinen väkivalta, siis. Ja se verhoillaan kasvattamisen muotoon. Puistattaa. Suurin syy sille, etten ole halunnut omia lapsia. Etten vain tee samaa kellekään, mitä minulle on tehty. En ole aiemmin tavoittanut, missä se ongelma piili, joten en ole voinut sitä ehkäistäkään. Ennen kuin nyt. Ja mulla silti on jo kaksi lasta. Miehen kasvattamia.

Ihan puhun nyt esimerkiksi omista vanhemmistani, varsinkin äidistä. Välillä tuntuu, ettei ole hänestä mitään hyvää sanottavaa. Hänellä kyllä on itsestään, kuulemma mainio kasvattaja. (Oon ainoa lapsi, joten tämä ei tule jälkikasvun suusta). Lapsen suurin uhka ovat hänen omat vanhempansa.