Pitäisikö kermakakku leikata valmiiksi paloiksi? Siskon mies tulossa taas viikonloppuna syömään..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskon mies söi lasten kermakakun. 0/5 jätä se sikojen sukuhaara ja have your cake and eat it!

Kerran se söi lasten vanukkaat.

Se oli oma mies joka söi vanukkaat.

Niin oli. Valittaja olikin sen vaimo. Eri kuin tämä. Mutta mies sama.

Hyvä aloitus pitkästä aikaa. :D

Tee leivoksia. Ei näytä siltä että kakku on leikattu annoksiksi, vaikka sitähän se tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehdot ovat:

- tee isompi kakku josta varmasti riittää kaikille

- leikkaa palat valmiiksi (vieras saattaa kahmia useampia paloja)

- otat kakkulapion itsellesi, leikkaat ja ojennat kullekin vieraalle palat

- pyydät kahvipöytään ensin lapset, sitten naiset ja vasta lopuksi miehet (jos useampia miehiä niin osa heistä saattaa jäädä rohmun jälkeen ilman kakkua)

- sanot siskon miehelle suoraan, että toivot hänen ottavan kakkua kohtuullisesti, jotta muillekin jää

Rakastan kakkua ja meillä on tapana syödä isoja paloja kakkua (minulla, puolisolla, veljellä) ja ottaa lisääkin sen verran, että esim. sellainen standardikokoinen omenapiirakka (halkaisija jotain 30cm) tulee syötyä neljään tai jopa kolmeen pekkaan kerralla. Samoin vajaa pellillinen pannaria on syöty neljästään perheen kesken, joten minä ainakin kokisin natseiluna sen, että joku säännöstelee, minkä verran kakkua saa ottaa, koska yleensä ne säännöstelypalat on niin pieniä, että tulee vain paha mieli. Tästä tuli mieleen, kun miehen sisko pyysi syömään mustikkapiirakkaa ja kun sitten mentiin ja mies otti sitä lisää niin, että jäljelle kuitenkin jäi vielä noin yhden ihmisen verran piirakkaa, sisko alkoi kommentoida, että etkö ole syönyt ruokaa ollenkaan kun pitää noin paljon syödä. Mies sitten tuhahteli kotiin tullessa, että miksi ihmeessä kutsuu syömään, jos ei saa syödä, kun tosiaan minä jos pyydän syömään piirakkaa, niin ideana on, että piirakka syödään kokonaan ettei jää jäljelle. Jos taas jää hirveästi jäljelle, niin ajattelisin, ettei ole hyvää ja siksi ei kelpaa.

Ainoa oikea (=toimiva) vaihtoehto noista on, että jos tietää, että kakku maistuu (huom. tämä on kohteliaisuus!), tekee sitä enemmän, että kaikille varmasti riittää, tai vaihtoehtoisesti se, että kerrotaan (kaikille) asiallisesti ilmaisten, että kakkua on riitettävä kaikille ja lisää saa ottaa vasta sitten kun kaikki on sitä ottaneet. Viimeinen vaihtoehto on tuo, että lapset syö ensin, naiset sitten ja se rohmu saa sen, mitä jää muilta jäljelle. Säännöstelyn unohtaisin kokonaan. Näin karjalais-savolaisilla sukujuurilla se antaa kuvan pihiydestä ja on epäkohteliastakin.

Leivoksia, yksi jokaiselle. Ei tarvitse käydä kiusallista porsastelunestokeskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehdot ovat:

- tee isompi kakku josta varmasti riittää kaikille

- leikkaa palat valmiiksi (vieras saattaa kahmia useampia paloja)

- otat kakkulapion itsellesi, leikkaat ja ojennat kullekin vieraalle palat

- pyydät kahvipöytään ensin lapset, sitten naiset ja vasta lopuksi miehet (jos useampia miehiä niin osa heistä saattaa jäädä rohmun jälkeen ilman kakkua)

- sanot siskon miehelle suoraan, että toivot hänen ottavan kakkua kohtuullisesti, jotta muillekin jää

Rakastan kakkua ja meillä on tapana syödä isoja paloja kakkua (minulla, puolisolla, veljellä) ja ottaa lisääkin sen verran, että esim. sellainen standardikokoinen omenapiirakka (halkaisija jotain 30cm) tulee syötyä neljään tai jopa kolmeen pekkaan kerralla. Samoin vajaa pellillinen pannaria on syöty neljästään perheen kesken, joten minä ainakin kokisin natseiluna sen, että joku säännöstelee, minkä verran kakkua saa ottaa, koska yleensä ne säännöstelypalat on niin pieniä, että tulee vain paha mieli. Tästä tuli mieleen, kun miehen sisko pyysi syömään mustikkapiirakkaa ja kun sitten mentiin ja mies otti sitä lisää niin, että jäljelle kuitenkin jäi vielä noin yhden ihmisen verran piirakkaa, sisko alkoi kommentoida, että etkö ole syönyt ruokaa ollenkaan kun pitää noin paljon syödä. Mies sitten tuhahteli kotiin tullessa, että miksi ihmeessä kutsuu syömään, jos ei saa syödä, kun tosiaan minä jos pyydän syömään piirakkaa, niin ideana on, että piirakka syödään kokonaan ettei jää jäljelle. Jos taas jää hirveästi jäljelle, niin ajattelisin, ettei ole hyvää ja siksi ei kelpaa.

Ainoa oikea (=toimiva) vaihtoehto noista on, että jos tietää, että kakku maistuu (huom. tämä on kohteliaisuus!), tekee sitä enemmän, että kaikille varmasti riittää, tai vaihtoehtoisesti se, että kerrotaan (kaikille) asiallisesti ilmaisten, että kakkua on riitettävä kaikille ja lisää saa ottaa vasta sitten kun kaikki on sitä ottaneet. Viimeinen vaihtoehto on tuo, että lapset syö ensin, naiset sitten ja se rohmu saa sen, mitä jää muilta jäljelle. Säännöstelyn unohtaisin kokonaan. Näin karjalais-savolaisilla sukujuurilla se antaa kuvan pihiydestä ja on epäkohteliastakin.

Eiköhän jokainen voi porsastella ja ahmia siellä omassa kotonaan, miten lystää. Juhlissa on kuitenkin sikamaista ahmia muidenkin, varsinkin lasten annokset. Ja aina ei vain ole rajattomasti tarjolla kakkua, ja ajateltu vain yhtä suursyömäriä. Iso mies joka painelee ensimmäisenä pöytään ahmimaan lastenkin herkut on niitä vastenmielisimpiä ihmistyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

Olisit imarreltu kun kakku kelpaa. Oliko kahvipöydässä tarjolla mitään muuta kuin kakkua, kun mies otti ison palan?

Vieraille kannattaa varata aina sen verran ruokaa, ettei kaikki tule syödyksi kerralla, ja syödä sitten itse tähteet perheen kanssa myöhemmin. Silloin tulee kaikki varmasti kylläisiksi. Ja kahvipöydässä on tapana olla myös suolaista ruokaa, kuten voileipiä.

... Kunhan ovat raikkaita.

Kakut ovat pieniä ja litistyviä – jos painaisi kakun littanaksi testikeittiössä, näkisi totuuden. Äkkiäkös puolikakkua menee tai usea pala, varsinkin isolla miehellä.

Edelleen mammoille tulee yllätyksenä, että myös miehet syövät ruokaa. Vähän niinkuin talvi ja autoilijat.

Olen joissain juhlissa huomannut leikanneeni isomman täytekakkupalan kuin muut, koska olen pelännyt, että kakku hajoaa, jos siitä yrittää nirhiä sellaisen kapean siivun. Kun leikkaa sektorin, pyöreä kakku pysyy paremmin kasassa. 

Olisin ilahtunut, jos kakku olisi valmiiksi leikattu.

Teen itse täytekakun aina suorakaiteen muotoiseksi, niin siitä on helpompi leikata siistejä neliöitä.

Anna sille porttikielto, ensin tietty annat sille pimpsoo. Pääsette siitä siasta eroon, sisko jättää sen sian.