Lue keskustelun säännöt.
Mies, josta en pääse irti. Pilaamme toistemme elämän.
31.08.2021 |
Ei tällaista pitäisi olla enkä kykene ymmärtämään miksi kumpikaan on tässä, toistemme kanssa.
Joskus oli alkuun hienoa mutta silloinkin hälytysmerkit soivat ja lujaa.
Mies oli komea, supliikki ja johdonmukainen. Olemme läpikulkeneet yhdessä kyllä raskaan tien jo alusta asti. Minusta tuli miehen oikea käsi ja hoidin kaiken hänen puolestaan mihin itse kykenin, hoidin kodin ja pistin panokseni meihin, olin hetkellisesti jotenkin sokaistunut. Samalla sain kuulla loukkauksia, haukkumista ja pahimmillaan väkivaltaa. Se aika oli itselleni todella pahasti rajojen rikkomista ja voin todella huonosti. Jotain minussa tapahtui, negatiiviseen suuntaan.
Myöhemmin tilanne kärjistyi eroon ja hyvä niin. Sen olisi pitänyt jäädä siihen.
Meni kuukausia ja olemme jälleen pitkään oltu ystäviä. Tilanteet on puitu ja unohdettu, elämää jatkettu. Joskus yksin joskus taas enemmän kaksin. Molemmilla ollut uusia tuttavuuksia, miehellä runsaammin.
Nyt mies on heikko ja sairas. Masennuksen pauloissa ja itse olen myös masentunut sekä väsynyt. Mitään tulevaisuutta meillä ei ole mutta olemme pysähtyneet, kumpikaan ei jaksa taistella suuntaan tai toiseen. Olemme vain omassa tyhjiössämme.
Elämme keskinäisessä rauhassa mutta kummallakaan ei tunnu olevan mitään jäljellä, takki on tyhjä ja elämä tuntuu raskaalta.
Onneksi pelättävää ei ole(mies ei enää kohtele minua huonosti) mutta olen lamaantunut ja väsynyt tähän vaiheiluun ja järjettömyyteen.
Tämä on niin arka aihe, ettei tästä oikein kehtaa edes puhua missään. Loukkuun kuin olisi joutunut mutta olisi itse rakentanut kalterit ympärille.
Kommentit (51)
Niin ja me emme ole parisuhteessa.
Kukaan ei tätä ymmärrä emmekä me ymmärrä tätä itsekään. Toiset pyörittelevät silmiään kun näkevät meidät yhdessä, me emme jaksa välittää tarpeeksi. Olemme vain ja odotamme, että saisi voimaa johonkin. Tavallaan taas jaksaisin paremmin ilman toisen antamaa kuormaa.
Jo pelkkä olemus saa minut joskus väsymään.
Häpeän sekä ahdistaa tämä tilanne mutta samalla elän ihan omassa pikku kuplassani tämän ihmisen kanssa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuin omasta elämästäni. Ero vain siinä että mulla on unelmia johon mies ei kuulu. Pidän huolen että toteutan ne, sen aika tulee. Haaveile sinäkin, tee sitä mistä tulee hyvä olo. Ajatukset selkenee.
Kiitos vastauksesta.
Juu minullakin unelmia johon mies ei kuulu. Haaveita ei olekaan mihin mies oikeastaan liittyisi nyt kun tässä äkkisilteen mietin.
Kaikki unelmat ja potentiaalini näiden toteuttamiseen on ihan muualla kuin tässä elämässä missä aikaani jostain syystä vietän.
Onneksi minä olen puoliksi jo toteuttanut ja kaikki mahdollisuudet hetkenä minä hyvänsä lähteä on olemassa. Minulla ei yksinkertaisesti ole minkäänlaista estettä lähteä "lentoon" tästä tilanteesta paitsi oma pää. Jämähtäminen ja tavallaan luovuttaminen, olen jo niin monta kertaa osoittanut energiani muualle mutta palannut tähän samaan.
Miksi? En vain ymmärrä.
-ap
Vaikka se tuntuisikin vaikealta, niin et voi jäädä itse masentumaan miehesi rinnalle. Pelasta itsesi ja etsi joku elämänjanoinen mies joka tukee sinun unelmiasi ja jolla on omiakin tavoitteita.
Olen tavallaan miehelle tuki ja turva. Olen se, joka kuuntelee ja tekee jos tarve vaatii.
Tässä selailen elämässä sivuroolissa, omassa elämässäni.
Silloin kun olen yksin jo viikonkin voimaannun aivan eri tavalla. Tiedän sen olevan ainoa oikea tie omaan elämääni mutta miksi en välitä itsestäni tarpeeksi. Siinä olisi se ratkaiseva kysymys. Minulla ei ole sellaista vahvuutta ainakaan viime vuosina ollut, että saisin vain ponnistettua kaiken läpi. Joku vain saa minut perääntymään. Vaikka mitään estettä ei ole.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ja me emme ole parisuhteessa.
Kukaan ei tätä ymmärrä emmekä me ymmärrä tätä itsekään. Toiset pyörittelevät silmiään kun näkevät meidät yhdessä, me emme jaksa välittää tarpeeksi. Olemme vain ja odotamme, että saisi voimaa johonkin. Tavallaan taas jaksaisin paremmin ilman toisen antamaa kuormaa.
Jo pelkkä olemus saa minut joskus väsymään.
Häpeän sekä ahdistaa tämä tilanne mutta samalla elän ihan omassa pikku kuplassani tämän ihmisen kanssa.
-ap
Tarja, sinulla ei ole mitään hävettävää.
Kuulostaa että sinulla on taipumusta romantisoida tilannetta, joka on oikeastaan vaan epäterve. Joskus itseään täytyy vaan ottaa niskasta kiinni ja vetää se raja, että tämä loppuu nyt, eikä vaan kirjoitella usvaisia ajatuksia ja elää niissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi hyvä että kirjoitat ja tiedostat ton!
Jos saisit jostain semmosen energian kipinän, että ymmärtäisit että mitä vaan voi tapahtua ja tapahtuukin, kun vaan pääsTÄT irti! Kyse ei ole irti PÄÄSEMISESTÄ, vaan PÄÄSTÄMISESTÄ. Minä uskon että pystyt siihen. Aluksi voi tuntua huteralta ja pelottavaltakin, mutta sitten tulee uutta energiaa ja uusia tuulia. Just do it!
Läheisriippuvuutta olen itsekin miettinyt.
En tässä olisi kirjoittelemassa jos tämä ei oikeasti olisi iso ongelma.
Olen todenteolla tehnyt jo paljon päästäkseni eroon. Ihan kaiken mutta mikä vie takaisin?
Tässä on jokin musta aukko itselläni. Koen, etten ole aina ihan itseni hallittavissa enkä kykene järkevään ajatteluun juuri sillä ratkaisevalla hetkellä. Vaan olen kuin kotiin tullut.
Minulla ei ole ollut mitkään helpoimmat lähtökohdat ja suodatin jo hyvin paljon lapsuudessa epäterveitä tilanteita. Minulle epänormaali voi olla ihan normaalia mutta myös ristiriitaisesti tiedotan tämänkin asian.
Päällekkäin ajattelen ja hätäännym tai joskus en yksinkertaisesti välitä eikä huomista ole olemassa. Elän erilaisten ajatusmallien kautta jotka ovat monimutkaisia. Luon itselleni vaikean elämän. Typerää kun se voisi olla paljon helpompaa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan miehelle tuki ja turva. Olen se, joka kuuntelee ja tekee jos tarve vaatii.
Tässä selailen elämässä sivuroolissa, omassa elämässäni.
Silloin kun olen yksin jo viikonkin voimaannun aivan eri tavalla. Tiedän sen olevan ainoa oikea tie omaan elämääni mutta miksi en välitä itsestäni tarpeeksi. Siinä olisi se ratkaiseva kysymys. Minulla ei ole sellaista vahvuutta ainakaan viime vuosina ollut, että saisin vain ponnistettua kaiken läpi. Joku vain saa minut perääntymään. Vaikka mitään estettä ei ole.
-ap
ET OLE.
Lakkaa esittämästä marttyyria. Lakkaa uskottelemasta asioita itsellesi. Lakkaa hakemasta jotain palkintoa siitä kuinka uhraudut ja pysyt sinnikkäästi paikalla vaikka kaikki on kakkaa. Se että ei anna periksi vaan jatkaa samassa vanhassa kakassa ei ole mikään saavutus. Uhrautuminen ei ole saavutus.
Sinusta on raskasta olla miehen kanssa. Tuntuu raskaalta.
Tunteet ovat usein molemminpuolisia! Etkö sinä sitä tiedä?
Mies on raskas sinulle. Sinä olet raskas miehelle!
Lakkaa rasittamasta sitä miestä. Lakkaa olemasta hänen taakkansa. Lakkaa olemasta kauhea väsyttävä masentava kuluttava kuorma hänen harteillaan.
Jos sinä luulet "auttavasi" uhrautumalla, niin olet pahasti harhainen, varmaankin jumalharhainen, koska ainoastaan jumala tai siis Jeesus Kristus saattoi auttaa uhrautumalla. Yhdelläkään muulla ihmisuhrilla ei mitään hyvää saada aikaiseksi, vaan saadaan aikaan ainoastaan pahaa.
Mitä enemmän sinä uhraat - sitä enemmän se mies kärsii.
Lopeta!
Häivy, poistu, elä omaa elämääsi. Voit elää omaa elämääsi TAI voit kuluttaa toisen elämää. Siinä sinun vaihtoehtosi. Eipä ole vaikea valinta. Lakkaa kuvittelemasta että olisi kyse jostain muusta.
Jaa olet jonkin sortin narsistisen ihmisen painovoimakentässä etkä pääse irti, koska olet läheisriippuvainen ja mies on saanut sinusta huomaamattasi henkisen yliotteen. Et edes itse tunnista sitä, että sut on manipuloitu tohon tilanteeseen. Olet täysin epäterveen ihmisen kanssa tekemisissä. Kannattaa katkaista välit saman tien. Oma masennuksesi loppuu siihen. Et ole yhtään mitään velkaa ihmiselle, joka on hyväksikäyttänyt ja kaltoinkohdellut sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan miehelle tuki ja turva. Olen se, joka kuuntelee ja tekee jos tarve vaatii.
Tässä selailen elämässä sivuroolissa, omassa elämässäni.
Silloin kun olen yksin jo viikonkin voimaannun aivan eri tavalla. Tiedän sen olevan ainoa oikea tie omaan elämääni mutta miksi en välitä itsestäni tarpeeksi. Siinä olisi se ratkaiseva kysymys. Minulla ei ole sellaista vahvuutta ainakaan viime vuosina ollut, että saisin vain ponnistettua kaiken läpi. Joku vain saa minut perääntymään. Vaikka mitään estettä ei ole.
-apET OLE.
Lakkaa esittämästä marttyyria. Lakkaa uskottelemasta asioita itsellesi. Lakkaa hakemasta jotain palkintoa siitä kuinka uhraudut ja pysyt sinnikkäästi paikalla vaikka kaikki on kakkaa. Se että ei anna periksi vaan jatkaa samassa vanhassa kakassa ei ole mikään saavutus. Uhrautuminen ei ole saavutus.
Sinusta on raskasta olla miehen kanssa. Tuntuu raskaalta.
Tunteet ovat usein molemminpuolisia! Etkö sinä sitä tiedä?
Mies on raskas sinulle. Sinä olet raskas miehelle!
Lakkaa rasittamasta sitä miestä. Lakkaa olemasta hänen taakkansa. Lakkaa olemasta kauhea väsyttävä masentava kuluttava kuorma hänen harteillaan.
Jos sinä luulet "auttavasi" uhrautumalla, niin olet pahasti harhainen, varmaankin jumalharhainen, koska ainoastaan jumala tai siis Jeesus Kristus saattoi auttaa uhrautumalla. Yhdelläkään muulla ihmisuhrilla ei mitään hyvää saada aikaiseksi, vaan saadaan aikaan ainoastaan pahaa.
Mitä enemmän sinä uhraat - sitä enemmän se mies kärsii.
Lopeta!
Häivy, poistu, elä omaa elämääsi. Voit elää omaa elämääsi TAI voit kuluttaa toisen elämää. Siinä sinun vaihtoehtosi. Eipä ole vaikea valinta. Lakkaa kuvittelemasta että olisi kyse jostain muusta.
PS. Kuten kaikki kristityt tietävät: ainutkaan hyvä ihminen ei uhraa.
Paha vaatii uhrauksia. Hyvä ei vaadi uhrauksia. Hyvä ei vaadi mitään.
Mitä enemmän sinä uhraat - sitä enemmän sinä teet pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on myös alkoholisti ja olen itsekin juonut aivan liikaa suhteemme aikana. En nauti enää humaltuneista hetkistä vaan ahdistun jo etukäteen kun juomisesta tulee puhetta.
En halua olla tässä mukana.
Tässä olisi jo todella iso syy monille jättää tällaiset ihmiset taaksensa. Kuitenkin minulla on kosketuspintaa jo omasta takaa kun vanhempani ovat vakavasti alkoholisoituneita.
Tässä on jotain syvempää taustalla ja ehkä koen että olen tämän kaiken arvoinen tai en vain välitä tarpeeksi. Joku osa minussa hoitaa miestä ja tukee mutta samalla inhoan tilannetta, joskus jopa halveksun. Minun pitäisi osata suhtautua tähän oikein.
Tässä on vielä paljon muutakin kyseenalaista mutta en viitsi kaikkea kirjoittaa.
Tiedän vain eläväni jossain omassa vääristyneessä maailmassani ja se painaa minua alas. Pelkään kohdata sen häpeänkin joka sieltä tulee ilmoille hyvin vahvana kun olen ollut yksikseni tarpeeksi pitkään.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuin omasta elämästäni. Ero vain siinä että mulla on unelmia johon mies ei kuulu. Pidän huolen että toteutan ne, sen aika tulee. Haaveile sinäkin, tee sitä mistä tulee hyvä olo. Ajatukset selkenee.
Kiitos vastauksesta.
Juu minullakin unelmia johon mies ei kuulu. Haaveita ei olekaan mihin mies oikeastaan liittyisi nyt kun tässä äkkisilteen mietin.
Kaikki unelmat ja potentiaalini näiden toteuttamiseen on ihan muualla kuin tässä elämässä missä aikaani jostain syystä vietän.
Onneksi minä olen puoliksi jo toteuttanut ja kaikki mahdollisuudet hetkenä minä hyvänsä lähteä on olemassa. Minulla ei yksinkertaisesti ole minkäänlaista estettä lähteä "lentoon" tästä tilanteesta paitsi oma pää. Jämähtäminen ja tavallaan luovuttaminen, olen jo niin monta kertaa osoittanut energiani muualle mutta palannut tähän samaan.
Miksi? En vain ymmärrä.
-ap
Riippuvuus.
Lisäksi voi olla, että mies on paksunahkainen, sinä ohutnahkainen narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Mies on myös alkoholisti ja olen itsekin juonut aivan liikaa suhteemme aikana. En nauti enää humaltuneista hetkistä vaan ahdistun jo etukäteen kun juomisesta tulee puhetta.
En halua olla tässä mukana.Tässä olisi jo todella iso syy monille jättää tällaiset ihmiset taaksensa. Kuitenkin minulla on kosketuspintaa jo omasta takaa kun vanhempani ovat vakavasti alkoholisoituneita.
Tässä on jotain syvempää taustalla ja ehkä koen että olen tämän kaiken arvoinen tai en vain välitä tarpeeksi. Joku osa minussa hoitaa miestä ja tukee mutta samalla inhoan tilannetta, joskus jopa halveksun. Minun pitäisi osata suhtautua tähän oikein.
Tässä on vielä paljon muutakin kyseenalaista mutta en viitsi kaikkea kirjoittaa.
Tiedän vain eläväni jossain omassa vääristyneessä maailmassani ja se painaa minua alas. Pelkään kohdata sen häpeänkin joka sieltä tulee ilmoille hyvin vahvana kun olen ollut yksikseni tarpeeksi pitkään.
-ap
Läheisriippuvuus. Perhetaustasi kertoo riittävästi. Nyt riuhtaiset itsesi irti miehestä, joka on todnäk. ainakin narsistinen ja sinä olet taustasi takia ollut hänelle helppo uhri. Mene terapiaan ja eheytä itsesi siellä. Narsistia hoivaamalla et saa sitä rakkautta ja validaatiota mitä kipeästi alitajuisesti koko aika haet, koska olet itsekin sairas
Niinpä, tiedän olevani itsekin sairas. Siis jotenkin täysin lukossa ja sokea.
Ennen miestä olin juuri paranemassa pitkäaikaisista traumoistani, tunsin sanoinkuvaamatonta rauhaa. Aloin oppimaan jotain tärkeää ja rakastamaan itseäni.
Sitten tähän kuiluun jostain syystä vajosin ja nyt se on pelkkä muisto vain, se eheytymisen aika.
Sittemmin olen voinut huonosti ja hylännyt itseni. Se tässä kai eniten hävettää.
Terapiaan pitäisi mennä ja olen avannut oven sinne suuntaan. Rahaa ei nyt ole, nekin tässä kaiken lisäksi olen tuhlannut epätoivossani. Tästä myös koitunut masennusta ja taas lisää epätoivoa. Elän aivan kaltoinkohdellen itseäni ja se turhauttaa. Ihan painajaismaista ja pahinta on kun tiedän, että narut ovat minulla, ihan itselläni.
Haluan vain oman elämäni, en mitään muuta.
-ap
Blääblää blää. Soita poliisi poistamaan mies vainoamasta sinua.
Kuin omasta elämästäni. Ero vain siinä että mulla on unelmia johon mies ei kuulu. Pidän huolen että toteutan ne, sen aika tulee. Haaveile sinäkin, tee sitä mistä tulee hyvä olo. Ajatukset selkenee.