Lue keskustelun säännöt.
En aidosti ymmärrä naista, joka haluaa ainoaksi elämäntehtäväkseen äitiyden.
03.10.2014 |
Siis, että ei hanki ammattia, tai on joku nimellinen koulutus hankittu yläasteen jälkeen. Ettei ole mitään muuta kuin äiti, kaikkialla vaan kotiäiti ja NAUTTII sellaisesta elämästä. Erehdys, en väheksy sitä, en vain oikeasti ymmärrä, en millään lailla voi siihen samastua.
Kommentit (9)
didem blogissa on asiaa tästä, kandee lukea
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 20:45"]
didem blogissa on asiaa tästä, kandee lukea
[/quote]
Ai tää olikin mainos.
En oo minäkään tätä ikinä ymmärtänyt. Enkä sitä kun jokapaikassa näitten äitien nimet ovat Jessican äiti, äippä-82, onnellinen äiti tms. Oma minuus on kadonnut.
Ja jos jotain muuta haluat olet huono äiti. Voihan sitä tyrkätä lapsensa hoitoon maksaa mitä 30 t € valtiolle lapsen hoitopaikka...
ja ite käy siten jossain hakee duunia sillä koulutuksella mutta ei irtoa koska on tehny lapsia ja sitten pääseekin siihen 9€/h orjatyöhön. Suomessa ei todellakaan kannata olla äiti.
En ymmärrä ihmisiä, jotka pyhittävät elämänsä yhdelle asialle. En usko sellaisen onnellisuutta lisäävään vaikutukseen, koska yksipuolisuus estää näkemästä monia hyviä asioita ympärillä. Ja toki sitä asettaa kauheat vaatimukset sille ainoalle tehtävälleen: kiva rymähtää pilvilinnoista alas kun jokin epäonnistuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta eihän se olekaan tarkoitus että SINÄ ymmärtäisit!
Kun SINÄ et ole MINÄ etkä naapurin pirkko niin tarkoitus olisi elää sitä omaa elämää ja ymmärtää edes niitä omia motiiveja ja ratkaisuja ja elää niiden kanssa.
Mutta kun oma elämä on hakusessa niin pitää jeesustella jonkun toisen valintoja ja elämää ja siinä samalla buustata omaa egoa.
En minäkään ymmärrä jonkun muun täysin erilaisen elämänkatsomuksen omaavaa ihmistä mutta en sillä päätäni vaivaa koska sen kyllä ymmärrän ettei kaikki ihmiset ole samanlaisia...onneksi!
Onko tällaisia ihmisiä...? Siis ihan puhtaita kotiäitejä, jotka ovat kotona vielä kouluikäistenkin lasten kanssa?
Minusta on ihan eri asia olla muutama vuosi kotona, kun lapset on pieniä kuin olla pois työelämästä 20+ vuotta tai sen aikaa kun lapset asuu vielä kotona.
Itse olin kahteen otteeseen kotona, ensin kolme vuotta kahden vanhemnan lapsen kanssa ja sitten muutaman vuoden jälkeen vuelä neljä vuotta kahden nuoremman lapsen kanssa. Mukavaa aikaa oli enkä kokenut, että ainut elämäntehtäväni olisi tuolloin ollut äitiys. Tosin minulla on koulutus ja hyvä työpaikka, mihin saatoin palata kotiäitivuosien jälkeen.
Nyt kun muistelen tarkemmin, niin kyllähän mä tunnen yhden oikean kotiäidin. Lapset on heillä jo jotain yli 14-vuotiaita, mutta tää äiti ei ole ollut töissä ollenkaan ekan lapsen syntymän jälkeen. Perheen isä on erittäin hyväpalkkainen ja äidin eu kai vissiin rahan takia tarvi käydä töissä. Kyllä tällä naisella musta muutakin on elämässään kuin se äitinä oleminen. Harrastaa purjehdusta ja golfia ja on aktiivinen lasten harrastuksissa.
Kyllä mäkin löytäisin paljon tekemistä ja puuhaa, jos en olisi työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun voisinkin olla kotiäiti ikuisesti, kasvattaa liudan lapsia ja omistaa elämäni äitiydelle. Ikävä kyllä meillä ei ole siihen varaa. Siksi minulla on työ josta pidän, jos pitää joku työ valita niin tämä on yksi unelma-ammateistani. Mutta kyllä työni on silti minulle toissijainen asia jos vertaan sitä äitiyteen tai lapsiini. Olen aina halunnut lapsia ja onneksi niitä loppujen lopuksi saimme. En koe että olisin "kadottanut minuuteni" edes tässä vanhempainvapailla ollessani, kyllä olen edelleen minä ja teen muutakin kuin "olen äiti". Satun nyt vaan nauttimaan äitiydestä ja lasten kasvattamisesta erityisen paljon.
Ymmärrän myös niitä jotka eivät nauti vaikkapa pikkulapsivaiheesta juurikaan tai halua lapsia lainkaan, ymmärrän että jollakin voi olla toisenlaisia intohimoja ja tavoitteita. Joku haluaa perusduunin, mummonmökin ja perunamaan, toinen taas laulajanuran, mammonaa ja konsertin isolla stadionilla.
Juu kyllä se vaatiikin aikamoista empatiakykyä, että osaisi samaistua itselleen täysin vieraaseen tilanteeseen. Et ole ainoa, joka ei siihen pysty.