Mitä ajattelet vanhemmasta,
joka julkisella paikalla suukottelee lastaan ja puhuu tälle ns. pehmoisia? Siis sanoo rakkaaksi, maailman ihanimmaksi jne.
Olin tällä viikolla kaverini kanssa kaupungilla ja kauppaan mennessämme pussasin lasta ja sanoin hänelle jotain tyyliin "miten voitkin olla niin ihana ja suloinen". Kaveri käski lopettaa esittämisen, etten kuulemma oikeasti puhu noin ikinä. Menin ihan sanattomaksi, miten noin voi edes ajatella? Miksi tunteiden näyttäminen on niin omituista että sitä väkisinkin pidetään feikkinä? Pitäisikö tässä nyt alkaa virkamiesmäiseksi lastaankin kohtaan? Raivostuttaa nyt kun asiaa mietin! Miksen saisi puhua lapselleni kuten hänestä ajattelenkin?!
Kommentit (3)
Ajattelisin vain, että onpa kiva, että lasta huomioidaan kodin ulkopuolellakin. Jos edes osaisin kiinnittää huomiota tuohon, pidän sitä kuitenkin aika normaalina. Mä puhun lapselle kanssa aina noin, olimme kotona tai julkisissa tiloissa.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 19:54"]No puhutko sinä oikeasti niin? Jos ystäväsi ei ole sitä muutoin ikinä nöhnytt, sille ehkä on syy? Ehkä et edes huomaa, että tosiaan esität...
[/quote]
Puhun ja on nähnyt. Hän ei vaan usko että olen samanlainen aina, ihan sama onko ympärillä ihmisiä vai ei. En tajua miten sellaisen voi edes kyseenalaistaa, nyt puhutaan kuitenkin omasta lapsesta. Kukapa omaansa ei rakastaisi ja haluaisi vieläpä sitä osoittaa? Kyllä maailmaan pusuja ja hellyydenpuuskia mahtuu. Ap
No puhutko sinä oikeasti niin? Jos ystäväsi ei ole sitä muutoin ikinä nöhnytt, sille ehkä on syy? Ehkä et edes huomaa, että tosiaan esität...