Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusioperhe. Yksinäisyys
Äiti1111
30.08.2021 |
Hei. Kaipaisin nyt ulkopuolisen näkemystä tilanteeseeni.
Elän uusioperheessä. Minulla on on kolme lasta 12,11 ja 9 vuotiaat.
Miehelläni on myös kolme lasta 17, 16 ja 12 vuotiaat.
Suhteen alussa elimme kaukosuhteessa, jonka lisäksi mieheni tekee vuorotyötä, jolloin ei luonnollisesti ole säännöllisiä vapaita. Näin ollen hän oli omien lastensa kanssa aina kun hänellä oli vapaat. Eli nukkumavapaa+ 2 vapaapäivää.
Meidän parisuhteessa se tarkoitti että me pystyimme näkemään ainoastaan vuorojen vaihtojen välissä. Mies ajoi ilta vuoron jälkeen luokseni ja ajoi seuraavaksi illaksi töihin 300km päähän.
Tai minä hänen luokseen.
Nyt olemme muuttaneet saman katon alle ja sanoin useaan kertaan että tämä päätös tulee vaikuttamaan myös hänen lasten tapaamisiin, koska lapset käyvät koulua omalla paikkakunnallaan eikä näin ollen pysty näkemään jatkossa kuin viikonloppuisin ja lomilla. Ja mies sanoi miettineensä asiat useaan otteeseen läpi ja haluavansa elää näin.
Nyt kun olemme asuneet yhdessä. Katan ylläpidon, teen ruoat, eväät, kotityöt, siivoan.
Odotan yhteistä lasta seitsemännellä kuulla ja olen hyväksynyt tilanteen.
Olen tehnyt paljon asioita että mies voisi olla lastensa kanssa. Mutta niin pahalta kun se tuntuukin sanoa ääneen, rehellisesti mua harmittaa etten ole saanut mieheltäni yhtään vapaa päivää itselleni tai täällä asuvalle perheelle.
Mies on 12 tuntia töissä ja kun vapaat alkaa hän herää puolen päivän jälkeen ja lähtee toiselle paikkakunnalle lasten luokse. Olen osannut tähän asennoitua ja ajatellut että näin kuuluu olla.
Mutta miehellä on tapana sanoa että seuraavilla vapailla sitten voidaan tehdä täällä yhdessä sitä tai tätä, nämä asiat ovat kuitenkin alkaneet kuulostamaan sananhelinälle enkä usko että hän viettäisi minun tai meidän kanssa vapaitaan.
Koko suhteen aikana hän on viettänyt kanssani ehkä kolme kertaa vapaapäivänsä. Nämäkin kerrat pakotetusti, kun lapsilla on ollut muita menoja.
Taas viime viikolla ennenkun mies lähti vapaapäiviksi pois hän sanoi että suunnitellaan jotain kivaa seuraaville vapaille.
Olin hankkinut mummon meille hoitamaan lapsia ja varannut hänen vapaapäiväksi hotellin.
Kun otin puheeksi ja vihjasin että voitaisiin tehdä jotain yhdessä, niin hän sanoi että joo ja siinä samalla hän voisi mennä lasten luokse.
En voi mitään mutta tuntuu vaan yksinäiselle ja sidotulle, toivoisin saavani viettää joskus edes yhden hänen vapaapäivänsä yhdessä.
Yritän ajatella että saanhan olla aina ennen hänen yövuoroa hänen kanssaan, mutta kaikki mihin tarvitsisin myös häntä ei onnistu.
Odotin kaksi kuukautta hyllyjä seinille ja kaappien kasaamista. Hän aina lupasi että seuraavilla vapailla on aikaa. Olen tajunnut että ei hän ole koskaan vapaitaan kanssani. Olen kasannut hyllyt, lipastot, porannut kaapit seinään, asentanut lamput.
Jotain asioita kuitenkin on mihin tarvitsisin miestäni varsinkin nyt kun olen raskaana eikä kaikki asiat onnistu.
Onko ajatus maailmassani jotain vikana ja olenko itsekäs, olenhan aikuinen ja pitäisi selvitä. Harmittaa vaan välillä paljon.
Kommentit (36)
Eli hän ylläpitää myös toista perhettä ja olet vahinkoraskautunut.
Onnittelut häntäheikin löytämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko tätä. Aloituksessa sanot, että mies ei pystyisi näkemään lapsiaan kyin viikonloppuisin ja lomillaan, ja sitten kuitenkin väität, että mies ajaa lasten luo aina vapaillaan. Sattuuko vuorotyöläisen vapaat aina viikonlopuksi? Lapsethan ovat koulussa arkena.
Ja missä mies muka näkee lapsiaan siellä toisella paikkakunnalla? Meneekö hän siis eksänsä kotiin asumaan vapaapäivinään?
Et ole hyväksynyt etkä "asennoitunut", olet sotkenut asiasi. Opettele nyt hyvä ihminen edes ehkäisyä käyttämään! Miten edes kuvittelit, että mies yhtäkkiä muuttuu sinun takiasi toisenlaiseksi ja alkaa välittää omista lapsistaan vähemmän? Turha itkeä kaatunutta maitoa, leuka rintaan ja kohti uusia ongelmia.
Eihän tämä tarina voi olla totta.
- kuka teini haluaa viettää aikaa isänsä kanssa noin paljon?
- missä hän tapaa toisella paikkakunnalla?
- miksi ap muutti saman katon alle ja teki lapsen, jos kuvio oli jo nähtävissä?
En tiedä menikö mulla ohi, mutta miksi ette muuttaneen lähemmäs miehen lapsia?
Tai jos miehen työ on kaukana heistä niin johonkin puoliväliin.
Vai onko siinä ongelma sitten sinun lapsesi? En tiedä, vaikea tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisenä herää kysymys millaisen kuvan perheestä annat omille lapsillesi. Kynnysmatoksi vaan mitä ihmeellisempään perheviritelmään...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ihmettelen että, missä ihmeen välissä olette edes kerinneet tutustumaan toisiinne kunnolla. 6 lasta ja vielä tulossa lisää? Ja olen myös aina ihmetellyt sitä että, miksi pitää tehdä uusioperhe kuvioon heti lisää lapsia ja sitten ollaan ihmeissään kun homma ei pyörikkään.
Meillä on jo kahdestaan miehen kanssa vaikeuksia saada yhteistä aikaa, kun minulla on vuorotyö (ollaan molemmat 55+, ei yhteisiä lapsia ja hekin aikuisia). Toivotan vaan onnea ja jaksamista tuohon teidän kuvioon.
Niin ja voisit tulla kommentoimaan kun kerta aloituksenkin laitoit.
Huutista. Mies on vuorotyössä ja kiinni lapsissaan, itsellä kolme niin teenpä vielä yhden niin saan tuon miehen sidottua itseeni. Oijoi, se meneekin ihan omia menojaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on ikävä fakta että vuorotyö ei sovi yhteen lapsiperheen arkeen. Siinä kärsii vääjäämättä niin parisuhde kuin suhde lapsiinkiin. Kun siihen vielä yhdistää uusperhekuvion niin ollaan jo tilanteessa josta on kyllä aika mahdotonta selviytyä voittajana.
Ymmärrän hyvin että vuorotyö on taloudellinen välttämättömyys joidenkin taloudelle mutta kyllä itse etsisin kaikkia mahdollisia keinoja siihen että voisin tehdä normityöaikaa sen ajan kun lapset vielä vaativat paljon huomiota kotona.
Ajaa paljon autolla, miin saa ainakin leveän takapuolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on ikävä fakta että vuorotyö ei sovi yhteen lapsiperheen arkeen. Siinä kärsii vääjäämättä niin parisuhde kuin suhde lapsiinkiin. Kun siihen vielä yhdistää uusperhekuvion niin ollaan jo tilanteessa josta on kyllä aika mahdotonta selviytyä voittajana.
Ymmärrän hyvin että vuorotyö on taloudellinen välttämättömyys joidenkin taloudelle mutta kyllä itse etsisin kaikkia mahdollisia keinoja siihen että voisin tehdä normityöaikaa sen ajan kun lapset vielä vaativat paljon huomiota kotona.
Meidän "parisuhde" mieheni kanssa on kestänyt vuorotyön jo 40 vuotta. Mieheni on aina tehnyt vuororyötä ja siitä saadulla rahoilla maksettiin aikanaan omakotitalo, eläminen ja lasten koulutukset. Paljon varmaan jäi näkemättä lasten kasvaessa, mutta rahaa oli pakko saada. Hyvin kesti parisuhde ja lapsetkin ovat normaaleja aikuisia. Aina ei voi valita vaan töitä on tehtävä, myös sitä vuororyötä.
Ei helvetti että alkoikin ahdistaa. Miksi tuollaiseen soppaan pitää hankkia vielä lisää lapsia? Mikä siinä on etteivät ne olemassaolevat lapset uusperhesekoiluissa koskaan riitä?
Kammottavaa. En tiedä ratkaisua, tsemppiä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ajatellut, että harva mies oikeasti käyttää kaiken vapaa-ajan lasten kanssa. Miksi luulisit eron lasten äidin kanssa johtuvan? Minun mielestä juuri samasta syystä, kuin nyt. On vapaa päivinä muuta tekemistä, kuin olla kumppanin kanssa. Nyt lapset hyvä "veruke" poistua toiselle paikkakunnalle. Josko uutta kierrosta meneillään?
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa aina vaan pahemmilta nämä uusperhekuviot.