Hei, sinä lukion pitkällä matematiikalla aloittanut?

Opiskelin MAA:n kyllä. Jurppii tosin vieläkin se, että 10 matematiikan kurssieni keskiarvo oli 8.5, mutta silti sain päättötodistukseen 8. Pihtailijaopettaja! (Kirjoitin muuten E:n.)

Opiskelin loppuun. Kurssikeskiarvo 10 ja laudatur takasivat yliopistopaikan.

Opiskelin loppuun. Ero pitkän ja lyhyen matematiikan kurssien sisällöllä oli silloin vuosikymmeniä sitten ihan valtava. 

Lukion matematiikka on vielä oikeastaan "laskentoa". Muutaman käsitteen (funktio, derivaatta, integraali...) kun sisäistää niin loppu on kaavamaisesti opeteltavia tehtäviä. Jos tässä ei pärjää niin peruskoulussa on jostain syystä oiottu. No - nykypäivänähän peruskoulun matematiikka ei sisällä juurikaan toistoja tehtävissä, kotitehtäviä, läksyjen koottuja kuulusteluja tai muuta aivojumppaa numeroilla. Siitähän ne PISA-tulosten laskeminen johtuu.

Kävin kaikki pakolliset kurssit ja vaihdoin sitten lyhyeen eli kävin pari lyhyen kurssia ja kirjoitin lyhyen matikan. En meinannut päästä viimeisistä pitkän kursseista enää läpi mutta lyhyestä kirjoitin E:n juurikaan kertaamatta.

Kävin loppuun. Arvosanat: 8,10,7,9,10,8,8,9,7,9,10,10

E:n kirjoitin, mutta korotin L:ksi myöhemmin

Vierailija kirjoitti:

Pitkä matikka kannattaa yrittää punnertaa läpi vaikka se vaikealta tuntuisikin - niin sen on tarkoituskin. Juuri-ja-juuri läpi rämmitty pitkä matikka on arvokkaampi kuin lyhyen 10.

Ei todellakaan näin. 

Tein pitkänä loppuun. Olihan se haastava kokonaisuus tehdä. Kirjoitinkin ja sain C ja olin tosi tyytyväinen arvosanaani.

Lukion alussa meitä oli 2 täyttä ryhmää pitkää matikkaa. Siitä sitten pikkuhiljaa porukka harveni ja lopulta oli yhden ryhmän verran jäljellä.

Mutta ei lyhytkään matikka huono vaihtoehto ole. Ero on se, että pitkässä matikassa opetetaan kaikenlaisia lisähienouksia, joita lyhyessä ei opeteta. Jos ei aio matemaattiselle tai luonnontieteiden alalle, niin ei pitkä matikka oo mitenkään pakollinen.

Jos yläasteella on tykännyt matikasta ja saanut hyviä arvosanoja niin kannattaa kokeilla pitkää matikkaa. Paitsi jos haluaa lukea paljon kieliä tai reaaleja. Pitkää matikkaa oli ainakin omana aikana 1 kurssi jaksossa koko lukion ajan. Muutaman kerran oli 2.

Vierailija kirjoitti:

Pitkä matikka kannattaa yrittää punnertaa läpi vaikka se vaikealta tuntuisikin - niin sen on tarkoituskin. Juuri-ja-juuri läpi rämmitty pitkä matikka on arvokkaampi kuin lyhyen 10.

Niin, riippuu varmaan siitä että kannalta mietittynä arvokkaampi...

Itse luin pitkän matematiikan läpi ja sain päästötodistukseen kasin. Halusin kuitenkin keskittyä muihin aineisiin enkä hajauttaa tutkintoani kovin pitkälle ajalle. Siispä kävin kirjoittamassa yleisestä matematiikasta helpon ällän.

Siihen aikaan ja sille alalle, minne halusin, yleisen matematiikan laudaturista sai samat pisteet kuin pitkästäkin. Nykyään laudaturini vastaisi ”vain” pitkän magnaa.

Mitä taas tulee punnertamiseen ja rämpimiseen, pääsee sitä harrastamaan yliopistokursseillakin. Ainakin tuossa vaiheessa minulla oli kiire korkeakouluopintoihin, siksi halusin paketin nopeasti kasaan.

Mun oli pakko eka vuosi taistella pitkän matikan kursseilla, jotta sain kolmannen kielen kierrettyä (tämän kanssa vielä enemmän haasteita). Lukion toisesta lyhyt -> kirjoitin siitä M:n. Ihan hyvin olen elämässäni pärjännyt ja säästyin suurelta stressiltä kun ruotsi ja englanti olivat haaste. Reaaliaineet ovat olleet mun juttu...

Kävin pitkän matikan loppuun lukiossa ja kirjoitin vuonna 2000. Alku meni aika helposti, mutta jossain vaiheessa huomasin olevani aika pihalla. Numerot eivät olleet alun ysin jälkeen enää kovin kaksisia ja kirjoituksista sain vaivoin B:n.

Jälkikäteen ajateltuna olin ihan liian laiska, enkä ollut valmis tekemään töitä oppimisen eteen. En tehnyt kotitehtäviä kunnolla, koska piti päästä rassaamaan kevaria, viinapulloa tai tyttöystävän pim psaa. Pienellä vaivannäöllä olisin varmaan saanut huomattavasti paremmat arvosanat ja ymmärryksen matikasta. 

En päässyt ekalla yrittämällä haluamaani opiskelupaikkaan yliopistoon ja päädyin AMK:hon insinöörilinjalle. Siellä ekana vuonna tuli kertailtua aika paljon samoja juttuja, kuin lukion pitkässä matikassa. Asiat alkoivat avautua ihan eri tavalla ja siitä on kiittäminen myös hyvää opettajaa. AMK-vuoden jälkeen hain uudestaan yliopistoon, tällä kertaa teknilliseen tiedekuntaan. Luin itseni siellä diplomi-insinööriksi, eli matikan puolesta pas koilla ylioppilaspapereilla matemaattiselle alalle :D

Oman kokemuksen perusteella voin rohkaista lukiolaisia näin: Pitkän matikan pois jättäminen sulkee paljon ovia. Mielestäni se kannattaa opiskella läpi vaikka raivolla. Opeteltavat asiat eivät ole loppujen lopuksi mitään rakettitiedettä. Ne kyllä pystyy lukiolaisena omaksumaan, mutta muistan kyllä itsekin kuinka vaikeilta ne tuntuivat silloin. Jos tuntuu hirmu vaikealta, kannattaa yrittää käyttää vaikka joka päivä edes puoli tuntia enemmän kotona aikaa matikan opiskeluun. Veikkaan että jo tuollaisella panostuksella asiat lähtevät aukeamaan paremmin. Nuorena valitettavasti vain harvoin malttaa :)

Opiskelin koko oppimäärän pitkällä matematiikalla ja kirjoitin siitä L:n. Muuta kysyttävää?

Luovutin 2 ekan kurssin jälkeen ja vaihdoin lyhyeen matikkaan. Elämäni meni pilalle saman tien ja ajauduin katuojaan. Myyn itseäni ja käytän suonensisäisiä huumeita. Asun Vantaalla. Kuuntelen iskelmää. Jos olisin jatkanut pitkällä matikalla, olisin varmaan päässyt töihin esimerkiksi pankkiin.

Vierailija kirjoitti:

Lukion matematiikka on vielä oikeastaan "laskentoa". Muutaman käsitteen (funktio, derivaatta, integraali...) kun sisäistää niin loppu on kaavamaisesti opeteltavia tehtäviä. Jos tässä ei pärjää niin peruskoulussa on jostain syystä oiottu. No - nykypäivänähän peruskoulun matematiikka ei sisällä juurikaan toistoja tehtävissä, kotitehtäviä, läksyjen koottuja kuulusteluja tai muuta aivojumppaa numeroilla. Siitähän ne PISA-tulosten laskeminen johtuu.

Matematiikka on vain yksi Pisan osa-alue. Lukutaito on se, missä Suomi on tavannut olla vahvoilla.

On kyllä mielenkiintoista, mitä myyttistä merkitystä lukion pitkä matematiikka kantoi monien mielessä jo ennen kuin sillä oli näin paljon merkitystä jatko-opintojen kannalta.

Harvoin kuulee kenenkään selittävän, kuinka tärkeää on pitkä saksa, miten se valmentaa työntekoon, loogiseen ajatteluun ja sinnikkyyteen. Vaikka varmasti valmentaa.