Miten voi hoitaa omaa mielenterveyttään ilman lääkkeitä?

Terapian kyllä pitäisi auttaa. Liikunta ja kirkasvalolamppu toimivat myös. Masennukseen reipasta liikuntaa 3x50 min. viikossa.

Kannattaa vaikka ne tunteet laittaa paperille ja ulos liikkumaan!! Ruokavalio kuntoon myös.. Missään tapauksessa ei kannata sisälle jäädä murehtimaan. Menet vaikka naisten jalkapalloa pelaamaan tms.

Minulla auttoi eniten lenkkeily ja kirjoittaminen. Jälkimmäisen avulla tärkeintä oli ylläpitää positiivista asennetta. Lisäksi terveellinen ruokavalio auttaa.  Olin tuolloin tosi yksinäinen, mutta ystävien ja perheen seura piristää myös. Lisäksi kaikenlainen pieni, kuten elokuvissa käyminen, shoppaileminen...

Juttele ystävien tai läheisten kanssa.

Vähintään puoli tuntia kävelyä raittiissa ulkoilmassa päivittäin.

Nuku tarpeeksi. Huolehdi että saat unta jo ennen klo 24, tämä tärkeää unisyklin kannalta. Unen saamiseksi syö sopivasti illalla muttei liikaa, ulkoile, älä katso tvtä tai tietsikkaa tai kännykkää tms tuntia ennen nukkumaan menoa. Lue kirjaa tai tee käsitöitä tai kuuntele rauhallista musikkkia sen sijaan.

Mistä asioista tykkäät? Tee niitä.

Luonnonmaisema tutkimusten mukaan parantaa henkistä hyvinvointia. Jopa maisemakuva voi auttaa. Hakeudu luontoon.

Liikunta. Sosiaalisten suhteiden ylläpito. Terveellinen ruoka, esim. pähkinät.

Jooga. Opit hengittämään syvään ja rauhallisesti. Keho rentoutuu, kuten myös mieli.  Jos et heti halua ryhmätunneille, youtube on pullollaan joogavideoita. 

Sehän tässä onkin, kun niitä sosiaalisia suhteita ei ole, sekin juuri masentaa. Kyllä, facebookissa on kyllä "kavereita", mutta jos haluaisi oikeasti kasvokkain nähdä, ei kiinnostakaan... Olen saanut todella paljon pa**aa niskaani vuosien varrella ihmisiltä, en luota keneenkään. Ja nyt minut ja meidän perheemme on jätetty yksin, kukaan ei käy eikä pidä juuri yhteyttä. Ei enää edes äitini, jonka käynnit meillä oli minulle henkireikä. Nyt kun häntä eniten tarvitsisin, hän ei enää käy. Vain puhelimitse olemme yhteyksissä, eikä hänelle voi puhua ongelmistaan. 

Kyllä se näin on, että silloin kun eniten tarvitsisi ystävää, sellaista ei ole. 

ap

Mieti, minkä asioiden tekeminen tuottaa sinulle iloa ja mielihyvää. Tee niitä. Pientäkin.

Päätä joka aamu, mikä on tänään se YKSI asia, jonka saat hoidettua, jotta sinulle tulee hyvä mieli. Koe ja tunne se mielihyvä tehtyäsi sen äläkä yritä enempää. Huomenna on seuraavan asian vuoro.

Keskity siihen hyvään tunteeseen, kuinka paljon olet saanut asioita tehdyksi viimeisen kolmen päivän / viikon aikana. Älä anna muiden ihmisten masentaa sinua muistuttamalla jatkuvasti asioista, jotka pitäisi hoitaa. Niiden aika tulee kyllä.

Vältä nettiä. Täällä tulee paha olo. Ilkeät ja/tai tunnevammaiset ihmiset, jotka oikeasti eivät tunne sinua lainkaan, latovat konekiväärivastauksiaan karkottaakseen omaa pahaa oloaan, jota he eivät vielä tiedosta.

Vähintään puoleksi tunniksi ulos joka päivä. Vaikuttaa aivojen serotoniinin tuotantoon. Kehuvat eräät.

Tässä omat selviytymiskeinoni. Rohkeutta!

Mulla auttaa ahdistukseen liikunta, terveellinen ruokavalio ja riittävä uni. Säännölliset rytmit kaikessa helpottaa kummasti.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 23:46"]Mulla auttaa ahdistukseen liikunta, terveellinen ruokavalio ja riittävä uni. Säännölliset rytmit kaikessa helpottaa kummasti.
[/quote]

Niin ja tähän vielä, alkoholinkäyttö vetää mulla mielen matalaksi pitkäksi aikaa.

Kiitos neuvoistanne. Palstaileehan täällä ihaniakin ihmisiä :) 

Viime yönä roikuin koneella puoli kahteen... ja kun aamulla heräsin klo 7, olin jo valmiiksi ahdistunut ja kaikki otti päähän heti aamusta. Ehkä nettiriippuvuudella vaikutusta?

ap

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 23:48"]Kiitos neuvoistanne. Palstaileehan täällä ihaniakin ihmisiä :) 

Viime yönä roikuin koneella puoli kahteen... ja kun aamulla heräsin klo 7, olin jo valmiiksi ahdistunut ja kaikki otti päähän heti aamusta. Ehkä nettiriippuvuudella vaikutusta?

ap
[/quote]

Koneella roikkuminen just ennen nukkumaan menoa vaikuttaa unen laatuun. Vaikka joo, itsekin sitä teen :D koita vaikka lukea kirjaa ennen nukahtamista, ja mene tarpeeksi ajoissa nukkumaan!

Voisitko mennä vaikka jollekin kansalaisopiston kurssille? Tai liittyä yhdistykseen, osallistua vapaa-ahtoistyöhön tms.. Jos vain jaksamista riittää, niin noista saisit sosiaalisia kontakteja.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 23:29"]

Sehän tässä onkin, kun niitä sosiaalisia suhteita ei ole, sekin juuri masentaa. Kyllä, facebookissa on kyllä "kavereita", mutta jos haluaisi oikeasti kasvokkain nähdä, ei kiinnostakaan... Olen saanut todella paljon pa**aa niskaani vuosien varrella ihmisiltä, en luota keneenkään. Ja nyt minut ja meidän perheemme on jätetty yksin, kukaan ei käy eikä pidä juuri yhteyttä. Ei enää edes äitini, jonka käynnit meillä oli minulle henkireikä. Nyt kun häntä eniten tarvitsisin, hän ei enää käy. Vain puhelimitse olemme yhteyksissä, eikä hänelle voi puhua ongelmistaan. 

Kyllä se näin on, että silloin kun eniten tarvitsisi ystävää, sellaista ei ole. 

ap

[/quote]

Miksi et sinä välillä kävisi äitisi luona? Tai kutsu sinä hänet kahville.

Liikunnasta on itselle ollut apua. Jos et hirveetä hikirääkkiä jaksa niin ihan rauhallinen kävely vaikka metsässä rauhoittaa ja kirkastuttaa ajatuksia. Kannattaa myös huolehtia riittävästä yöunesta. Suosittelisin melkein, että rajaat netin käytön esim max tuntiin tai kahteen päivässä. Eikä netissä roikkumista enää klo 21 tai 22 jälkeen. Voisit myös ehkä pitää onnellisuus/kiitollisuuspäiväkirjaa. Itselläni on pieni vihko, johon kirjoitan joka ilta 3 asiaa, jotka tekivät sinä päivänä onnelliseksi tai joista olen kiitollinen. Voivat olla aivan pieniä juttuja, esim kaunis auringonlasku. Minua tämä on auttanut pitämään mieltä vähän positiivisempana, vaikka itsellänikin on taipumusta voimakkaaseen ahdistukseen ja alakuloon. Voimia ap!

Minun kohdallani tärkeää on, että olen iltaisin fyysisesti väsynyt, niin että nukahdan ajoissa ja helposti. Siihen liikunta auttaa. Minun kohdallani auttaa myös elämänkertojen lukeminen; ihmisillä ylipäänsä on vaikeaa elämässään, mut sitä ei näe ulospäin. Lukemalla siitä, mitä ihmiset ylipäänsä miettivät elämästään ja vastoinkäymisistään, ja miten niistä jokainen on joko selvinnyt tai oppinut elämään niiden kanssa, saa vähän näkökulmaa omaankin elämään. Olen opetellut ajattelemaan, että vaikeudet eivät aina ole osoitus siitä että asiat ovat väärin tai että olen tehnyt jotain väärin, vaan näin se vaan on että elämä on joskus hankalaa. Sekin helpottaa ettei koe olevansa jotenkin epäonnistunut tai ainoa jolla on ongelmia.