Lue keskustelun säännöt.
Mitä se tarkoittaa, että pitäisi rakastaa itse itseään?
02.10.2014 |
Kerroin surkeasta lapsuudesta ja nuoruudesta eräälle ihmiselle. Kuinka minua ei rakastettu eikä minusta ole koskaan pidetty. Hän sanoi, että hänellä oli samoin, mutta hänen piti vaan itse opetella rakastamaan itseään ja pitämään itsestään.
Mitä se tarkoittaa? En ymmärrä. Ymmärrän sanat, mutta en sitä, mitä tuollainen tarkoittaa käytännössä ja muutenkin ideana.
Kommentit (11)
1. Hyväksy itsesi. En välttämättä ole sellainen kuin haluaisin tai millainen minun "pitäisi" olla, mutta tämmmöinen minä nyt kuitenkin olen. Sille ei nyt tähän hätään mitään voi, joten se on ihan tarpeeksi ok, vaikka toki voin yrittää kehittyä jatkossa.
2. Pidä huolta itsestäsi. Pidä itsesi turvassa, älä anna hyväksikäyttää itseäsi enempää kuin mihin voimasi riittävät, suojele itseäsi vaaroilta ja kuluttavilta asioita ja anna itsellesi niitä asioita, josta huomaat saavasi voimia.
3. Mieti, mistä itsessäsi pidät ja kehitä niitä ominaisuuksia. Yritä mieltää itsesi tämän kehitysprosessin kautta: olen ihminen joka pyrkii olemaan iloinen ja avulias; olen ihminen, joka opiskelee; olen ihminen, joka pitää luonnosta ja kehittyy vaeltajana - sen sijasta että ajattelisit aina olevasi ihminen, jota on lapsena kohdeltu väärin. Älä ajattele prosssein lopputulosta (sitä että pitäisi olla valtakunnanpresidentti, täydellinen, valmis) vaan nimenomaan sitä, missä olet nyt : olen ihminen, joka kehittää itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta entä kun minulla on ympäristö joka kohtelee minua ihan eri tavalla, tuomitsevasti, arvostelevasti, vihamielisesti, välttelevästi? Olen lisäksi sidoksissa tähän ympäristöön niin, että en oikein pysty lähtemään sieltä / niiden ihmisten luota pois.
ap
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 08:27"]
Mutta entä kun minulla on ympäristö joka kohtelee minua ihan eri tavalla, tuomitsevasti, arvostelevasti, vihamielisesti, välttelevästi? Olen lisäksi sidoksissa tähän ympäristöön niin, että en oikein pysty lähtemään sieltä / niiden ihmisten luota pois.
ap
[/quote]
Miksi et?
Minulla on äiti joka kohteli minua todella huonosti koko lapsuuteni, nuoruuteni ja yli 2-kymppiseksi (alistamista, väheksyntää, halveksuntaa, haukkumista, totaalista kontrollointia, psyykkistaä pahoinpitelyä). Olin täysin hänen vallan alla, mutta sain itseni irti hänestä enkä ole hänen kanssaan nykyään enää missään tekemisissä. Olihan se vaikeaa ja aikaa kului, mutta olen onnellinen, että uskaltauduin lähtemään. Muuten olisin edelleenkin hänen tuhoavassa vaikutuspiirissään.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 08:27"]
Mutta entä kun minulla on ympäristö joka kohtelee minua ihan eri tavalla, tuomitsevasti, arvostelevasti, vihamielisesti, välttelevästi? Olen lisäksi sidoksissa tähän ympäristöön niin, että en oikein pysty lähtemään sieltä / niiden ihmisten luota pois.
ap
[/quote]
Ainoa sidos jota ei voi oikein katkaista on sidos omiin lapsiin. Siis ainakin alaikäisiin. Tuskin he ovat tapauksessasi niitä jotka tuhoavat itsetuntoasi? Jos elät tuhoavassa parisuhteessa sen voi katkaista, vaikka se voikin olla käytännössä voimainponnistus ja pelottava hanke. Jos vanhempasi ovat tällaisia, heihin voi ottaa reilusti etäisyyttä. Jos työpaikkasi on tällainen, voit sanoutua irti. Elämänmuutos voi joskus olla ainoa vaihtoehto, mutta pelko voi sabotoida sen.
Suosittelen ulkopuolista apua tilanteeseen. Ulkopuolinen voi nähdä mahdollisena sen minkä itse näet mahdottomana ja ehdottaa käytännön toimia. Tätä on rakkaus itseä kohtaan käytännössä. Ajatusleikkinä, voit miettiä mitä neuvoisit omaa tytärtäsi tekemään, jos hän olisi sinun tilanteessasi. Olet yhtä arvokas kuin kuka tahansa muukin. Jos et anna itsesi elää omaa elämääsi, muutkin jäävät paitsi jostain hyvästä mikä voisi tulla sinun kauttasi. Kun sinä voit hyvin, säteilet hyvinvointia ulospäin. Lentokoneesta tuttu neuvo: laita happinaamari ensin omille kasvoillesi ja auta sitten vasta muita.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 08:27"]
Mutta entä kun minulla on ympäristö joka kohtelee minua ihan eri tavalla, tuomitsevasti, arvostelevasti, vihamielisesti, välttelevästi? Olen lisäksi sidoksissa tähän ympäristöön niin, että en oikein pysty lähtemään sieltä / niiden ihmisten luota pois.
ap
[/quote]
Kaikesta huolimatta hengessä voit olla vapaa, ajan mittaan kaikista halveksijoista pääsee eroon, huomaa heidän ohjeensa naurettaviksi. Itsensä rakastaminen on itsensä määrittämistä totuudenmukaisesti, myös pyrkimistä eteenpäin, eikä oman p***n päällä istumista kuten uskovaisten neuvot itsensä hyväksymisestä.
Eteenpäin menoa, joku neuvoo minua: et voi saada sitä etkä tätä, silti saan kaiken mitä ikinä tarvitsen tai haluan. Mitkään perusarvot eivät selitä ihmisen onnellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen on vaikea rakastaa sinua ellet arvosta ja pidä itsestäsi. Jos ihmissuhteessa joutuu "kannattelemaan" toista ja rakentamaan tämän itsetuntoa, se saattaa käydä kuormittavaksi.
Kolmoselta hyvä vastaus.
Jos et vielä pysty näitä ihmisiä jättämään taaksesi, niin sulje heidät ulkopuolelle. Ihan sama mitä he sanovat, koska sinä tiedät paremmin. Et esim ole sellainen kun he sanovat. Hyväksy heidän heikkoutensa, älä ota siitä itseesi.
Ja häivy heti kun pystyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tarkoittaa sitä, että et anna kenenkään manipuloida itseäsi tekemään tyhmyyksiä, et anna toisten arvosteluiden masentaa tai loukata itseäsi. Pidät itseäsi hyvänä tyyppinä. Pidät itsestäsi hyvää huolta niin henkisesti kuin fyysisesti. Olet itsesi paraskaveri.
Et anna menneisyyden päättää miten sinulla menee, vaan luot- ja päätät omasta elämästäsi. Mutta teet tämän kaiken terveellä tavalla et niin että aina sinä ensin ja vain sinä olet paras. Mutta terveellä tavalla. Et välitä toisten mielipiteistä makusi-, arvomaailmasi- ja muissakin tekemisissä. Muistutat itseäsi, että et ole toisia huonompi ihminen. Alat arvostaa tekemiäsi asioita ja arvostaa itseäsi.
Muista että arvostat ja pidät itseäsi tärkeimpänä ihmisenä itsellesi.
Mikset pääse eroon? Pahinta mitä voit itsellesi tehdä, on alistua näkemään itsesi vain tuon väheksynnän kautta: "Minulla on ollut huono lapsuus/en osaa mitään"Jos sinulla on ollut huono lapsuus, et voi sitä asiaa takautuvasti muuttaa. Voit sen sijaan päästä siitä yli ja kääntää sen vahvuudeksesi.
Tiedän mistä puhun. Ryvin teininä itsesäälissä, koska perheeni on rikkinäinen ja riitaisa, eikä äitini ole koskaan osoittanut mielenkiintoa minuun. Onneksi hain ammattiapua jo nuorena. Opin ajattelmaan, ettei äitini käytös määritä minua ihmisenä. Kaikilla ei ole ihanaa pullantuoksuista, auttavaa äitiä. Minulla ei ollut ja sillä selvä - murehtiminen ei muuta sitä asiaa. Sen sijaan elämässäni on ollut paljon hyviä asioita, ei pelkästään huonoja.
Itsensä rakastaminen tarkoittaa sitä, että olet itse itsesi paras ystävä ja tuki. Et syytä itseäsi muiden virheistä, sallit itsesi ottaa joskus rennosti ja pitää hauskaa. Pidät omia mielenkiinnon kohteitasi tärkeinä, arvokkaina ja kiinnostavina, vaikka joku muu naureskelisi niille. Jätät semmoiset kommentit omaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap.
Olet saanut hyviä vastauksia. Kerrot lapsuudenkodin ilmapiirin olevan vähättelevä ja alentava. Tietenkin ihmiseen vaikuttaa se, miten häntä kohdellaan. Onneksi toivoa on siinä, että ihminen voi myös saada uudenlaisia, emotionaalisesti korjaavia kokemuksia. Mitä varhaisemmassa vuorovaikutuksessa on ollut pahoja häiriöitä, sitä enemmän nämä vaikuttavat koko ihmiseen. Usein tarvitaan terapiaa, jossa jäsennetään tapahtuneet asiat, annetaan ihmisen oivaltaa ja esimerkiksi käydä vihaa turvallisesti läpi, mutta myös tuetaan ihmistä hänen omien voimavarojensa löytymisessä. Se, että lapsuus on ollut huono ja ei-rakastava, ei tarkoita automaattisesti että koko loppuelämä on kärsimystä.
Sinä voit aloittaa itsesi rakastamisen esimerkiksi juuri siinä, että haet apua itsellesi.
Käytännön arjessa itseesi tutustuminen ja KIITTÄMINEN auttavat. Voit sanoa päivittäin itsellesi sitä kiitosta ja hyväksyntää, jota olet jäänyt vaille. Esimerkiksi: Kylläpä jaksoin olla reipas ja tehdä perheelle ruokaa. Huomaan, että olen ollut luotettava ystävä muille. Jaksoin tänään pysyä rauhallisena vaikka uhmaikäinen temppuilee. Pidän kiinni hyvistä tavoista ja kohteliaisuudesta...jne
Kiitä elämässä muustakin hyvästä, vaikkapa kiitollisuuspäiväkirjaa. Vaikka se ei tuntuisi aluksi yhtään miltään, jos sinnikkäästi joka päivä löydät kiitollisuuden aiheen, se nostaa sinua pois 'uhrin roolista' ja avaa sinua kohti omia luovia voimavarojasi. Kiitollisuus on vastalääkettä katkeruuteen ja siihen, että asiat vain tapahtuvat enkä minä voi mitään millekään.
Mitä tuumaat tästä?
Pitää olla oman itsensä kaveri eikä arvostella ja tuomita itseään. Olla armollinen itselleen. Kohdella itseään niin kuin kohtelee ihmisiä joista pitää.