Maailmantuska!!

Ehkä se sota ja köyhyys vielä tännekin tulee, tai joku muu tragedia sattuu omalle kohdalle, niin ettei ehdi enää lukea uutisia ja surra mitä kaikkea maailmalla tapahtuu, kun se kaikki on omien silmiensä edessä ja osa sitä todellisuutta jossa elää. Ehkä joku toinen, ihana ihminen jossain sitten suree sinua. Valitettavasti elämä on epäoikeudenmukainen ja arvaamaton, eikä kukaan ole suojassa sen nurjalta puolelta. 

Tiedän tunteen, minuakin ahdistaa ja lisää ahdistavia uutisia tulee päivittäin. Masentaa sodat ja ihmisten paha olo.

"Mikä avuksi?"

Olet huolehtiva ihminen. Yritä keskittyä vain pariin asiaan, muuten alkaa iso pyörä heittää. Hanki itsellesi harrastus. Mene auttamaan vaikka hyvätekeväisyys järjestöön, mutta älä jää kotiin miettimään koko maailman murheita. 

Itse yritän välttää uutisia, varsinkin iltapäivälehtien negatiivisia lööppejä, missä asioilla mässäillään. Ahdistun helposti asioista ja myös siitä että ihmiset ovat niin välinpitämättömiä. Uutispimennossa olo tekee välillä todella hyvää. 

Edellä viesti numero 8. Ennakoiva tekstinsyöttö iski jälleen mutta asia tuli selväksi.

Oikeasti sinun on pakko relata tai sekoat. Tiedän ihmisen, joka parikymppisenä sairastui masennukseen maailmantuskan takia. Hän siis pohti kaikkea mahdollista pahaa ja ahdistavaa liikaa ja alkoi itse hukkua siihen tuskaan. Jotta voit laittaa kortesi kekoon, relaa. Muuten hyvä ihminen joutuu itsekin ahdinkoon. Mutta: ymmärrän sinua kyllä. Olen samaa mieltä, mutta yksi ihminen ei yleensä voi paljoa vaikuttaa, ellei ole esim. politiikassa tai ison yrityksen johtokunnassa ym. Pyri sellaiseen työhön, jossa voit vaikuttaa.

Kyllä. Lähinnä kaikki lapsiin kohdistuva vääryys. Itken ja mietin. Olen saanut apua "tuskaan" osallistumalla omissa rajoissa hyväntekeväisyyteen. Omilla valinnoilla esim. hankintojen eettisyys. Oman lähipiirin asioista huolehtimisella. Toivon kasvattavan omista pienistäni, myös muut huomioivia kansalaisia. Kannattaa miettiä myös omaa luonnetta (syyllistääkö itseään helposti) ym. Tsemppiä!

Mulla on valitettavasti ihan omiakin ongelmia. Oon kyllä kateellinen sulle.

Kiitos vastanneille. Ja 12, niitä on kyllä mullakin ollut ja on. Ehkäpä just siksi nyt kaikki muukin tuntuu niin ylivoimaiselta. Tuo pariin asiaan keskittyminen voisi auttaa, vaikka iso pyörä ehkä tosiaan heittääkin jo:) Työskentelen kehitysvammaisten sekä vanhusten parissa, teen myös vapaaehtoistyötä sekä annan lahjoituksia maksukykyni mukaan. Tuntuu kivalta, että voi auttaa mutta toisaalta näiden asioiden parissa tulee myös lisää sitä ahdistavaa tietoa. Mutta mukava vaihtaa ajatuksia muidenkin samojen tuskien kanssa painivien kesken, tämä jo saa olon paremmaksi! 

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 00:09"]

Minua ahdistaa eläinten kärsimykset mutta ihmisten kärsimykset ei tippaakaan. Ihmisiä on aivan liikaa tällä maapallolla, joten minä en sure vaikka ebolavirus tappaisi 10 mioojaan tai Välimereen hukkuisi laivalasteittaitain laittomia rajanylittäjiä.

[/quote]

Maailmassa on myös liikaa lemmikkikoiria, jotka kärsivät yksinäisyydessä kotona koko päivän. Jos ylimäärä on argumenttisi peruste, et kai välittäisi siitäkään, jos joku koirarutto veisi niitä pilvin pimein?

Mitä jos myöntäisit vain suoraan olevasi ihmisvihaaja, ja että tosiasiassa eläinrakkautesi on tämän käänteisilmiö. En ole vielä tavannut ihmisvihaista eläinystävää, joka tosiasiassa olisi jaksanut loppuun asti miettiä eläinten tarpeita, koska se rakkaus on yhtä lapsellista kuin se vihakin. Mustavalkoisuus kertoo kehittymättömästä persoonallisuudesta.

Ap taas voisi tosiaan harkita muutaman viikon uutislakkoa ensin alkuun, ja etsiä elämäänsä muuta sisältöä. Niin helposti ihmisellä on tietty ahdistuksentunne, joka saa mukavasti hahmon sillä, kun plärää uutisista hyvän selityksen sille, miksi ahdistaa. Silloin ei millään pääse hoitamaan niitä henkilökohtaisia ahdistuksia pois. Jos haluat saada maailmassa hyvää aikaan, se on tehokkaampaa, jos olet hoitanut oman pääsi etkä vain ulkoista sisäistä ahdistusta maailman viaksi.

Ihmiset saavat kauheita aikaan sokean auttamisvimman vallassa. Passiivinen apatia on usein vaarattomampaa, koska sen vallassa oleva ihminen vaatii paljon paremmat järkiperustelut ennen kuin alkaa toimia. Syyriassa riehuu meilläsyntyneitä idealistisia teinejä, jotka menivät sinne halutessaan auttaa.

Toivo ja tee hyvää, mutta älä sössi asioita sen takia.

Minua maailman pahuus ja kärsimys masensi eniten teini-ikäisenä, kun toisaalta haaveilin omasta tulevaisuudesta, mutta kaikki se pahuus mitä sai tietää maailmalla tapahtuvan, ja itsekin siitä osansa kokea (ja tehdä), varjosti tulevaisuuden toivoa. Ja jos onnen joskus saavuttaisikin, osaisiko siitäkään nauttia kun tietäisi mitä kaikkea sen oman pienen kuplan ulkopuolella on? Jossain vaiheessa tavallaan suljin silmät todellisuudelta ja elin vuosia omassa haavemaailmassa, vain etsien ja suunnitellen omaa tulevaisuutta ja elämää, kuitenkaan löytämättä tyydytystä. Mikään ei ollut tarpeeksi hyvää, vaan löysin virheitä kaikkialta. Ajauduin alkoholin suurkuluttajaksi, yrittäen täyttää tyhjyyttäni. Syy, mikä sai haluamaan muutosta on totuus. Ja se totuushan on, että elämä ei aina mene toivomallaan tavalla, eikä kaikkea voi saada. Ja vaikka saisikin kaiken haluamansa, toisiko sekään sisäistä tyydytystä? Kuitenkin kohtaamalla maailman karun todellisuuden sellaisenaan, saa voimaa kestää vastoinkäymisiä ja pettymyksiä myös omassa elämässään, eikä jäädä surkuttelemaan kohtaloaan. Ihmisillä kun usein se oma murhe, olipa se mikä tahansa, tuppaa olemaan suurin kaikista maailman murheista. Siksi on hyvä katsoa ympärille, ja tiedostaa se todellisuus jossa elämme, vaikka se voi tehdä kipeää. Minäkin haluaisin sellaisen maailman jossa ei olisi pahuutta ja kärsimystä, mutta tiedän kuitenkin etten pysty mahdottomiin, sillä olen itsekin vain yksi pieni osa sitä, kuin yksi pieni muurahainen suuresta keosta. Mutta kuten muurahaisetkin rakentaessaan omaa yhdyskuntaansa, voin minäkin viedä sen oman pienen korteni kekoon. Enempään en pysty, vaikka haluaisinkin, ja sekin voi toisinaan tuntua raskaalta. Ja se taas, jos joskus koen liian raskaaksi tehdä sitä pientäkään hyvää tekoa, saa minut ymmärtämään ja sietämään samaa heikkoutta myös muilla ilman että olisin heti tuomitsemassa. Kun kohtaa totuuden sekä itsestään, että tästä maailmasta, auttaa suhtautumaan paitsi itseensä, myös toisiin ihmisiin terveellä tavalla, ja voi siten olla pieni hyvän tekijä.

En tiedä, en oikeastaan välitä tippaakaan noista asioista.

Tuo on myös yksi niistä asioista jotka ahdistaa: Aika helvetin moni ei välitä tippaakaan..:(

ap

Tuohon auttaa vain aika. Minulla alkoi helpottaa kolmekymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Tuohon auttaa vain aika. Minulla alkoi helpottaa kolmekymppisenä.

Löysin tämän vanhan keskustelun, mutta pakko vastata.

Minulla taas alkoi tämä maailmantuska yli kolmekymppisenä eikä helpotusta näy. Nyt vielä tämä tämän hetkinen tilanne, lisää murehdittavaa...

Minä suren mo ni o saa jia, jotka eivät pääse tänne täysihoitoon!

Vierailija kirjoitti:

Minä suren mo ni o saa jia, jotka eivät pääse tänne täysihoitoon!

Minä myös!

T: Maria